Iltapäivällä oli taas kerran tarkoitus heittää pyörälenkki Tikkurilaan, mitä siirsin surkean sateen vuoksi. Noin kahden aikoihin iltapäivällä pilvipeite alkoi rakoilemaan ja silloin tuli kiire! Nyt äkkiä kotiin ja matkaan, koska tätä kuivuutta ei kestä kauaa! Onneksi en lähtenyt ajamaan Tiksiin suunnitelman mukaan n. 12 aikaan, olisimme äidin kanssa olleet kuin uitetut koirat. Mikä tsägä! Ehdin myös shoppailla Miquesta (voisin ostaa koko liikkeen tyhjäksi mustista tavaroista!) ihanat mustat yöläpät, joissa lukee “Recharging”. Just styleet! :D Niiden avulla nukkuu, vaikka aurinko (joskus) paistaakin aikaisin ikkunasta sisään.
Avokado-minttukeitto
Mutta mutta, eipä unohduta liikaa höpisemään muista asioista, tämähän on ruokablogi! Vaikka olenkin nyt päättänyt lievittää kirjoitushalujani enemmän kuin aikaisemmin tämän blogin avulla, pitää kuitenkin pitää yllä blogin tasoa ja agendaa. :)
Tänä sunnuntaina alkuruuaksi halusin tehdä minttuista avokado-keittoa. Avokado on melko mauton hedelmä, mutta se sisältää erittäin hyviä rasvahappoja ja on oikea ravintopommi. Siitä tehty quacamole on herkullista, enkä nyt tarkoita mitään kammottavia kaupan valmistahnoja vaan itsetehtyä quacamolea ilman lisäaineita, sisältäen vain avocadoa, sitruunanmehua sekä punasipulia. (Tein sitä viimeksi Speksi-mökillä ja se sai ansaitsemaansa kehua aikaan. )
En ole koskaan ostanut omaan kotiini avocadoja ja muutenkin olen tehnyt niitä ruokaksi aikaisemmin vain pari kertaa. Nyt kuitenkin tämä ihanan vihreä keitto oli liian hyvänkuuloinen sivuutettavaksi! Ikävä kyllä me äidin kanssa laitoimme keittoon mielestäni liikaa sitruunamehua ja siitä tuli melkoisen kitkerää. Äidin mielestä sopassa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, joten maybe it was just me? Joka tapauksessa, ensi kerralla vähemmän tai sitten voisi käyttää hieman miedomman makuista limeä. Avokado nyt ei muutenkaan maistu paljoa miltään, joten ei ole järkeä peittää sitä sitruunalla. Keväisen raikkaan ja vähän erikoisemman keiton avokadosta ja mintusta kyllä saa aikaan. Mintunlehtiä voi sipeltää koko nipun annokseen.
Minttuinen avokadokeitto
resepti kirjasta Maittavat: Nopeat ja näppärät
kuudelle
40 g voita/margariinia tai loraus öljyä
6 viipaloitua kevätsipulia
1 murskattu valkosipulinkynsi
25 g vehnäjauhoja (2-3 rkl)
6 dl kasvislientä
2 kypsää avokadoa
2-3 tl sitruunamehua+hyppysellinen raastettua kuorta
1 ½ dl maitoa
1 ½ kevyt-tai ruokakermaa
nippu silputtuja mintunlehtiä
suolaa & pippuria
Kuullota kevät- ja valkosipulia voissa tai öljyssä sekoittaen muutama minuutti pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Sekoita joukkoon jauhot ja kypsennä jatkuvasti sekoittaen. Hämennä vähitellen kasvisliemi sekaan ja kiehauta keskilämmöllä. Hauduta samalla, kun kuorit ja pilkot avokadot. Lisää ne keittoon sitruunamehun kanssa. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja anna kypsyä n. kymmenen minuuttia, kunnes avokadot pehmenevät. Jäähdytä hieman ja soseuta esim. sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon maito ja (ruoka)kerma, tarkista mausteet ja lisää minttu. Nauti. :)
Tofua ja vihanneksia
Minun pääruokani koostui savustetusta tofusta ja keosta pakastevihanneksia. Me like veggies! Savustettu tofu on kyllä suolaista, huh! Täytyy tästä lähin ostaa vain maustamatonta tofua ja maustaa itse jälkikäteen. Muutoin tofu on todella nannaa, ja yritän yhä enemmän ja enemmän korvata kanan soijatuotteilla, munilla, pavuilla ja linsseillä.
Ahvenfilee ja vihanneksia
Äiti söi tofun sijaan paistettuja ahvenfileitä. Minä herkuttelin niillä seuraavana päivänä töissä, nam! Ahven on hyvää, samoin siika ja kuhakin. Itse asiassa, en vielä ole törmännyt kalaan, josta en pitäisi. Purkkitonnikalakin menee harvakseltaan. Joskus täytyy opetella valmistamaan pihvejä tuoreesta tonnikalasta. Olen kerran tehnyt, mutta paistoin niitä liian kauan. Joskus vielä tuhlaan, ostan tuoreita fileitä ja paistan vain pari minuuttia/puoli. Parasta kalaa on kuitenkin savustettu lohi. Varsinkin iskän savustamana, kesällä mökillä sienikastikkeen kanssa. Mmm…. Kesä maistuu savulohelta ja mansikoilta, jos minulta kysyy.
Paahtovanukas eli flan
Pidän lukemisesta: aamu ei ala hyvin ilman rauhallista Hesarin lukua, julkisissa matkustaessani on ajan kuluksi mukavaa lukea, syödessä on pakko lukea (ellei pöytäseurana ole kavereita, äidin ja iskän seurassa kehtaa lukea ;) )… Rakastan tietysti ruokalehtien ja reseptikirjojen lukemista ja niiden takia päädyin tekemään tämän extempore-jälkkärin. Selailin kaikessa rauhassa Me Naiset Menu-kirjaa, jossa on paljon kolmen ruokalajin ohjeita+joku lämpimäinen keväälle, kesälle, syksylle ja talvelle. Yhdestä niistä löytyi erittäin helppo paahtovanukkaan eli Flanin ohje. Espanjassa tarjoiltava samanlainen herkku on Crema Catalana.
Ikävä kyllä minulla ei ole nyt antaa reseptiä juuri tuosta kirjasta, mutta ohje on erittäin helppo. Ensin 1 ½ desiä ja 2 rkl vettä kiehautetaan kattilassa niin kauan, että sokeri alkaa karamellisoitua ja muuttuu kullanruskeaksi. Samalla pari munaa, pari desiä maitoa/kermaa sekä sokeria, kanelia, kardemummaa ja vaniljasokeria sekoitetaan keskenään. Sokerin muututtua kullanruskeaksi se kaadetaan joko pieniin annosvuokiin tai yhteen isoon vuokaan ja sen päälle kaadetaan muna-maitoseos. Vuoat/vuoka uuniin hyytymään, en nyt muista tarkkaan kuinka kauaksi aikaa, 30-40 minuuttia suurinpiirtein. Otetaan uunista, annetaan jäähtyä parisen tuntia, kumotaan lautaselle ja tarjoillaan.
Paahtovanukas kumottuna ja valmiina nautittavaksi
Nämä ovat todella nopeita ja helppoja valmistaa, vaikka sokerin kanssa saakin olla tarkkana. Ekalla kerralla sokeri muuttui rakeiseksi, joten levyn täytyy olla todella kuuma, että sokeri todellakin alkaa karamellisoitua. Maku muistutti kovasti pannukakkua! Tuleehan molempiin maitoa ja munia ja rakenne on kermainen, tosin pannariin nyt käytetään jauhojakin. Laitoin melko reilusti kanelia ja kardemummaa ja niiden maut tulivat myös ihanasti esiin. Karamellisoitunut sokeri on tietenkin todella makeaa, joten jos ei ole kova sokerihiiri, sitä kannattaa annostella todella ohut kerros vuokien pohjalle ja vaikka käyttää hieman ylöspäin leveneviä vuokia, jotta enin osa jälkkäriä on muna-maitoseosta. Sydän alkoi hakkaamaan, bit of a sugat rush here! Joka tapauksessa, mukava ja helppo ohje, joka kuitenkin on melko säväyttävä. Seuraavalla kerralla voisi lisätä vaikka sitruunan tai limen mehua tai käyttää kookosmaitoa! Joo, tuota kookosmaitoa kyllä täytyy kokeilla. Sitä kun tulee käytettyä niin harvoin vaikka pidänkin kookoksesta.
Epäonnistuneet kaakao-mantelimarengit
Ja sitten tähän viimeiseen osioon, jonka voisi myös tagata sanalla "epäonnistunut". Äidillä oli pari valkuaista jääkaapissa ja tietenkään niitä nyt ei voinut jättää sinne hapettumaan, kun kerran oli leipomisinto päällä. Tarkoitukseni oli tehdä niistä tietenkin marenkeja ja koska äidillä sattui olemaan tomusokeria, halusin laittaa sitä tavallisen sokerin sijasta. Mutta mutta! Haksahdin ja lisäsin tomusokerin vatkauksen alussa vaikka tietysti se olisi pitänyt lisätä vasta sitten, kun valkuaiset oli vaahdotettu kovaksi vaahdoksi! Tavallisen sokerin voi lisätä alussa, mutta tomusokeri tietenkin muuttaa valkuaisten koostumuksen tahmaiseksi ja kuorrutemaiseksi. No, siinä sitä sitten tuli kuorrutetta marenkien sijasta…
No, onneksi hätä ei ollut tämän näköinen: lisäsin kaakaojauhetta sekä reilusti karvasmanteliesanssia seokseen ja tungin pienissä vuoissa uuniin. Let’s see what happens! Tuloksena oli jonkinlaisia kohokkaita, jotka tosin laskivat heti, kun annoimme niiden jäähtyä liikaa. Maku oli todella mantelinen, hieman myös kaakaoinen sekä tietysti makea ja tahmainen. Kyllä ne nyt söi (tietenkin, eihän nyt jälkkäriä voi poiskaan heittää ;) ), kiitos ihanan manteliaromin, mutta mieluummin olisin rouskutellut marenkeja. Joka kerta aina oppii jotain uutta (että aina kannattaa kokeilla, mitä hieman epäonnistuneista seoksista voisi tulla) ja muistaa vanhaa (tomusokeri vasta valmiiseen vaahtoon). Pikku hiljaa paremmaksi kokiksi tässä on tarkoitus kehittyä. Joka tapauksessa oli ihanaa taas kerran kokata ja syödä oikein pitkän kaavan mukaan.
