Okei, sairaat synnyttämisjutut sikseen… Kun kerran vuosia tulee kaksikymmentäkaksi, niin teemana juhlissani oli kaksi. Vieraita kehoitettiin pukeutumaan tms. keksimään jotain muuta teemaan sopivaa ja eräs ystävistäni oli mahtavasti pukeutunut poikaystävänsä kanssa samanlaisiin Metro-tp-paitoihin ja vielä samanlaisiin pipoihin! That’s the spirit! Jopa lahjoja oli periaatteessa kaksi, kuinka <3!! Minä taas leivoin kaksi kakkua: yhden suolaisen ja yhden makean. Ja makeassa kakussa oli tietysti kaksi kerrosta. Voileipäkakku olisi jäänyt liian matalaksi vain kahdella kerroksella tai sitten täytettä olisi ollut ihan likaa, joten vähän piti joustaa sen kohdalla.
Voileipäkakun ainekset
En ole koskaan ennen tehnyt voileipäkakkua, joten siinä tietysti parhain syy kokeilla sen tekoa nyt. Ei sitä aina jaksa mitään piiraitakaan vääntää suolaiseksi palaksi. Ohjeen nappasin viime kesäkuussa tai toukokuussa ilmetyneestä Pirkka-läpyskästä ja päätin, että se on just hyvä. Kanaa en tietenkään ajatellut tarjota vaan vaihdoin täytteen katkarapuihin sekä papuihin, koska pitäähän aina olla kasvisversiokin.
Ensin ajattelin, etten todellakaan tee 36 paahtoleipäpalan kakkua eli 24 annosta, koska ei vieraitakaan tulisi kuin n. 15 enkä halunnut jättää itselleni puolta kakkua. Siksi päätin tehdä kolmikerroksisen 4 x 2 kakun katkaraputäytteellä ja 1 x 3 alueen paputäytteellä. Noh, 2 x 180 g katkarapupussit osoittautuivat hivenen liian pieniksi ja pelkäsin, ettei niistä riitä mitenkään kahteen kerrokseen! Onneksi niitä paprikoita oli ylimääräisiä… Joten sitä lihaa tulee kuitenkin olla melkein 500 grammaa, jottei voileipäkakku ole pelkää leipää ja kastiketta.
Voileipäkakku vielä vähän nakuna
Lisäksi kokemattomuudesta johtuen kostutin leipäpaloja ihan liikaa ja kun tein kakun synttäreitä edeltävän päivän aamuna eli siis kakku ehti kostua yli vuorokauden, oli koristelun hetkellä alaosa ihan liian vettynyt. Märkää paahtoleipää, yöök… Onneksi minulla oli vielä sopivasti jäljellä paahtoleipäviipaleita, joten sain vielä viidennen ja ihan kuivan leipäkerroksen koko komeuden alle. Huh! Kuiva leipäkakku on kamalaa, mutta vielä kamalampaa se on litisevän märkänä eli ei kannata liioitella sen kostutusliemen kanssa. Ihan vähän vaan. Niin, ohjeessa on ihan tarkka mitta nesteen määrälle, mutta minä tyttö tietysti laitoin sitä oman mieleni mukaisesti. Noh, ENSI kerralla…
Mitään muita järisyttäviä “Oh my kääk, tästä ei tule mitään!” -hetkiä en kakun kanssa sitten kokenutkaan. Tai no, pelkäsin täytteiden olevan liian tulisia, muttei niiden kaikkien leipäviipaleiden alta nyt mikään ole tulista. Hyvä kakusta kuitenkin tuli ja ihmiset kiittelivät sitä tosi paljon! Ja olin kyllä itsekin siihen tyytyväinen, oli se vielä hienon näköinenkin! Eli loppu hyvin, kaikki hyvin! Kakkua jäi kyllä vielä tosi paljon jäljelle, joten ohjetta kannattaa kokeilla vain, kun on varma vieraiden suuresta määrästä. Ja myös suuresta mahalaukusta.
Tadaa!
Tex Mex-voileipäkakku
alkup. ohje keväisestä K-Kauppojen Pirkka-lehdestä (se ohut versio)
24 annosta
36 palaa paahtoleipää
Täyte 1:
2 x 180 g katkarapuja
1 tetra kidneypapuja mausteliemessä (yhteensä n. 500 grammaa lihaa, kanaa, papuja…)
1-2 rkl öljyä
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 tlk (320 g) meksikolaiskastiketta
Täyte 2:
½ tlk (à 300 g) guacamolea
2 paprikaa
Kostutus:
1 ½ dl vettä
½ dl sitruunanmehua
Kuorrutus:
½ tlk (à 300 g) guacamolea
150 g ranskankermaa (minä käytin 225 g tölkin)
Koristeet:
kirsikkatomaatteja
pussillinen japanilaisia snackseja (myydään mm. Lidleissä)
muita koristeideoita: sipulirenkaita, kurkunpaloja, oliiveja, maissilastuja, paprikoita, persiljaa…
Ruskista katkaravut tilkassa öljyä ja mausta. Valuta pavut ja laita kulhoon. Sekoita juustodippi ja meksikolaiskastike katkarapujen ja papujen joukkoon. Kuutioi paprikat. Leikkaa paahtoleiviltä reunat ohuelti pois. Suojaa tarjoiluvati leivinpaperisuikaleilla. Lado tarjoiluvadille leipiä 3 x 3 muodostelmaan. Kostuta leipiä hieman. Levitä päälle puolet täyte 1:stä.
Lisää toinen leipäkerros ja kostuta taas vähän. Levitä päälle guacamoledippiä ja ripottele pinnalle paprikakuutiot. Lisää kolmas leipäkerros. Kostuta ja täytä lopulla täyte 1:llä. Lado vielä neljäs leipäkerros ja kostuta pinta. Suojaa kakku tuorekelmulla ja foliolla. Pane päälle kevyt paino, esim. leikkuulauta. Nosta kakku kylmään ja anna kostua yön yli.
Sekoita loppu guacamoledippi ja ranskankerma. Levitä kuorrutus kakun päälle ja reunoille. (Mun kakun reunoille ei riittänyt kuorrutetta kylläkään…) Koristele.
Kakkutaikina
Synttärikakun halusin tehdä juuri niillä täytteillä ja kuorrutuksilla, kun itse halusin. Aina ennen en ole paljoa kayttänyt kahvia tai kookosta, kun tiedän pari henkilöä, jotka eivät niistä tykkää. Mut nyt, pah, sanon minä teille ja teidän tykkäämättömyydellenne! Suklaakakkupohja tietenkin, mutta väliin uutukaista uutta ja ennen kokeilematonta eli kookoshilloa (tuorejuuston kera) ja päälle aina yhtä ihana kahvi-tomusokerikuorrute. What is not to love? Jääpähän enemmän mulle sitten…
Päätin tehdä pohjan samalla ohjeella kuin marja-juustokakun viime heinäkuisille nimppareilleni, tosin nyt tuplasin annoksen. Oli ihanaa sulattaa 400 grammaa eli siis hela margariinipaketti(!) kokonaisen 200 gramman suklaalevyn kanssa. Kääk! Tässähän lihoo jo pelkästä ajatuksesta… Mutta eihän sitä kakkua ole kerralla tarkoituskaan paljoa syödä. Ja syystä! Ja jos sain harmaita hiuksia voileipäkakun kanssa, niin tämä kakku aiheutti minulle varmasti viisi ylimääräistä otsaryppyä!
Tuleeko teille tästä mieleen sama ihmisruumiin osa, kuin minulle?
Heti alkuun tuli tenkkapoo vastaan, kun kahden yksittäisen irtopohjavuoan pohja ja reunat eivät sopineetkaan toisiinsa! Kääk! (Kuten mainitsin aikaisemmin, ne ulkkarisitsit…) No, ei voi mitään, mitäpä menin vasta nyt kalkkiviivoilla tarkastamaan niiden käyttökelpoisuuden! Piti sitten ottaa ainoa tarpeeksi suuri vuoka eli ylläoleva vuoka. Paistoin kakkua keskiosassa, enkä alatasolla, kuten aina pitäisi kakkujen ja leipien kanssa, joten siksi pinta tummui hurjaa vauhtia, mutta sisusta ei millään. Pohja myös kohosi uunissa…krhm, erittäin mielenkiintoisesti. Valitanko vähän lisää? Kakkua ei millään saanut ulos vuoasta vaikka kuinka paukutin sen takaosaa. Onnistuin lopulta kaivamaan sen pois, mutta siinä rytäkässä se hajosi kulmasta. Great!
En kuitenkaan aikonut luovuttaa, vaikka kakku hajosi lisää leikatessani sen kahtia. Onneksi täyte ja kuorrutus kuitenkin pelastivat tilanteen ja pitivät kakun koossa. Eikä pohja tietenkään pahalta maistunut eikä liian kuivalta tai palaneeltakaan. En tavoittanut heinäkuisen pohjan ihanaa suutuntumaa, mutta silloin paistovälineenä oli ollut peili ja tulos paljon ohuempi, joten ei kannata verrata tässä tilanteessa.
Olin nähnyt kaupassa kookoshillopurkin ja päätin heti, että tuota pitää kokeilla syndekakkuun! Hillo ei ollut ällönmakeaa vaan maistui juuri ihanan lempeästi kookokselta. Tuorejuustoon sekoitettuna siitä tuli täydellinen täyte! Hiiteen tylsät marjahillot!
Sivuprofiili
Kuorrutteeseen pikakahvia ja tomusokeria ja sitä pikakahvia kyllä sai lisätä ja lisätä, jottei kuorrute olisi maistunut pelkälle pölysokerille. Kun olin pieni, suurta herkkuani oli riisimurot, erityisesti kaakomurot, tomusokerin kera! Ihme, etten ollut sen pyöreämpi tai ettei minulla ollut lähes ollenkaan reikiä ollessani lapsi… Joka tapauksessa enää tomusokerin maku ei nappaa, mutta sitä pitää kyllä lisätä reilulla kädellä, jos haluaa saada kovan kuorrutteen. Tosin juoksevampi kuorrute olisi kyllä ollut ihan fine ja maistunut vielä vahvemmin kahvilta.
Loppujen lopuksi, kaikista mahdollisista pikkukatastrofeista huolimatta juhlat ja tarjottavat onnistuivat! Booli oli hyvää eikä, ainakaan omasta mielestäni, liian vahvaa. Leipäkakku tosiaan sai erityistä kiitosta ja joku jo sitä tänne onkin ehtinyt FB:ssä kaipailla. (Koin kuvaongelmia tämän postin kanssa, mutta vihdoin sain ne näkymään ja postin eetteriin pois muiden alta!) Syndekakkukin oli ihanan makuista ja siitä jäi juuri sopivan kokoiset (eli valtavat) palat isänpäiväksi kahvin kanssa. Vaikka kyllä kuitenkin leivoin iskälle vielä oman leivoksen. Ja valmistin vähän muutankin…
Olen taas vuoden vanhempi, muttei se haittaa minua (ainakaan vielä) pätkääkään, kun saan siitä niin hyvän tekosyyn juhlia kavereiden kanssa ja leipoa kaikenlaisia ihania herkkuja! What’s not to like birthdays?
Double trouble, kuten eräs ystäväni totesi aikanaan
Mokkainen suklaa-kookoshillotäytekakku
Kakkupohja:
200 g tummaa suklaata
400 g voita
4 dl valkoista sokeria
5 dl tummaa sokeria
6 munaa
6 dl vehnäjauhoa
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sulata voi ja suklaa kattilassa. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada ISOON irtopohjavuokaan/uunipellille. Paista uunissa n. 1 h 20 minuuttia, tai siihen asti, kunnes kakun läpi vedettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa. Peitä foliolla, jos kakku uhkaa tummua liikaa. Siirrä jäähtymään ensin vuoassaan, ja siirrä sitten ritilälle. Leikkaa kakku täysin jäähtyneenä kahteen osaan.
Täyte:
2 prk kookoshilloa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
Sekoita täytteen ainekset keskenään. Laita toinen kakkulevyistä tarjoilulautaselle ja levitä päälle täyte. Aseta toinen kakkulevy täytteen päälle.
Kuorrute:
4-5 dl tomusokeria
n. ½ dl vettä
2-3 rkl pikakahvijauhetta
Yhdistä kuorrutteen ainekset ja kuorruta kakku! Koristele vielä ennen kuorrutteen kovettumista esim. rouhitulla/sulatetulla suklaalla, mokkapavuilla yms.
