keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Baccuksen samppanjatasting 20.4. ja blogi kolme vuotta!

Kolme vuotta päivälleen! Olen nyt kolmen vuoden ajan pitänyt tätä ruokablogia täällä kywebissä. Aloitin sen ollessani kevään 2008 vaihdossa Montréalissa, jossa sain aivan tajuttoman leipomisvillityksen ja leivoin kuin viimeistä päivää. :D Pidin silloin vaihdon ajan blogia Bloggerissa ja bloggasin leivonnaisiani myös sinne ja siitä sain idean, että kotiin päästyäni perustin blogin tänne. Ja nopeasti on aika mennyt! Olen julkaissut nyt tämä posti mukaan lukien 208 artikkelia (sääli, että toukokuinen 200:s meni huomaamatta ohi!) ja vielä on monta, jotka odottaa julkaisua. Valmistumiseen on enää n. vuosi aikaa, jonka jälkeen sitten siirrän blogiin varmaankin Bloggeriin. Mutta siihen asti jatkan tänne kirjoittelua. Olen myös saanut paljon positiivista palautetta blogista, joten jo senkin takia tätä on mukava tehdä, vaikka joskus vähän motivaatio onkin hukassa ja posteja kasaantuu.. ;)

Alkumaljat

Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa blogin synttäreitä kuin samppanjatasting! Osallistuin juuri ennen kiirastorstaita järjestettyyn Baccuksen samppanjatastingiin. Ensimmäinen kerta, kun osallistuin yhteenkään kerhon tastingiin ja täytyy sanoa, ettei todellakaan jää viimeiseksi! No joo, olihan se aika kosteaa menoa sitten myöhemmin, kun ne kaikki avatut pullot piti juoda loppuun ja oli vielä boolia, ja minulla oli tietenkin vielä aamulla töitä... Mutta siis helou, maistella erilaisia samppanjoita? I'm so in! Tein jonkinlaisia muistiinpanoja kännykkään maisteluista, joten niistä pitäisi saada hivenen osviittaa, mitä kaikkea sitä tulikaan nautittua. Ihan kaikkia en saanut ylös, mutta noin suurinpiirtein kuitenkin.

Rotari Rosé

Alkumaljaksi tarjottiin Rotari roséta. Ikävä kyllä en osaa sanoa tästä samppanjasta mitään, koska en siitä tehnyt muistiinpanoja. Mutta hyvää ja roseemaista se oli, ei voi muuta sanoa... Alko kertoo paremmin: Erittäin kuiva, keskihapokas, metsämansikkainen, kevyen sitruksinen, hennon mineraalinen. Ruokatoimittaja Tuomas Tantun mielestä rosé "on kauniin persikanpunainen ja pirteästi kupliva. Viini on kuiva ja sopivan hapokas. Maussa yhdistyvät vadelman ja punaherukan lempeät aromit. Jälkimaussa on kuitenkin aavistus ruokahalua herättävää pippurisuutta."

Kattaus

Meidät ohjattiin odottelun jälkeen pöytään ja alkupuheiden jälkeen kehiin astui KY-viinienkin takaa löytyvä Juha Berglund. Hän siis omistaa Carsin-viinitilan ja on siis kylteriyden lisäksi Viinilehti Oy:n puheenjohtaja, jokavuotisen Viinistä Viiniin-kirjan kirjoittaja yhdessä Antti Rinta-Huumon kanssa ja mukana kaikenlaisessa viinikeskustelussa -ja tapahtumissa. Ja olipahan muuten melko sekavanoloinen puhuja. Ihan kiinnostavaa sinänsä, mutta juttu rönsyily ja jatkui ja jatkui... Mutta onneksi vihdoin päästiin kunnolla maistelemaan!


I kattaus

Latelen nyt suoraan sen, mitä olen näistä samppanjoista kirjoittanut. Ja siis kaikki faktat, paitsi kommenttini makeudesta, tulivat vetäjältä. Juomat vasemmalta oikealle:

Laurent Perrier: Melko kuiva, kuivempi kuin Rotari rosé, 100 % pinot noir-rypäleistä tehty.
De Saint Gall Brut Rose: Makein näistä neljästä, 50 % pinot noir ja 50 % chardonnay. Pinot noir tuo kovuutta ja pituutta maulle eli siis tässä samppanjassa oli tuhdein maku. Punaisten marjojen ja sitrushedelmien tuoksu oli voimakas.
Tattinger Brut Prestige oli punaisin ja makeampi kuin LP, muttei niin kuin Saint Gall. 40 % pinot'ta, 30 % pinot meunieria, 30 % chardonnayta. Melkoisen hapokas ja paahtoleipämäinen.

Oli jännittävää huomata, miten samppanjat maistuivat ihan erilaisilta, kun niitä joi järjestyksessä. Jokin maistui tooosi kuivalta jonkin makeamman jälkeen ja toisinpäin. On se jännää! :)

Kasvisannos

Kasvisruokailijat saimme eteemme tofulla, nuudeleilla ja vihanneksilla (mm.salaatilla ja kurkulla) täytetyn kevätkääryleen, kurkkumakeja(!!) sekä leipää, jonka päällä oli jonkinlainen makea hilloke. Hyvää! Ja tietenkin samppanjoista sai esiin uusia ulottuvuuksia, kun niitä maisteli ruokien kanssa. En kirjannut mitä, mutta osa ruoista toimi paremmin tiettyjen ruokien kanssa, mikä nyt tietysti pätee kaikkeen viiniin.

                           
II kattaus

Ensimmäisen kattauksen kohdilla oli myös esitelmää samppanjan valmistuksesta ja jossain vaiheessa myös avattiin (ja yritettiin avata) samppanjapulloa kyökkiveitsellä sapelin puuttuessa. Onnistuihan se lopulta, kun oikein pro tuli näyttämään. :) On minulla se videolla, mutten nyt laita sitä tänne vaan jatkan arvioilla, taas vas-oik:

Lanson Rose Label: Tästä minulla ei olekaan muistiinpanoja, pahoittelen! Googlen avulla löytyy kyllä tietoa. :)
Mumm Rosé: Kuivahko, kuivempi kuin edellinen. 60 % pinot noiria, 22 % chardonnayta ja loput pinot meunieria. 
Henriot Rose Millesime Brut: Tämä oli vuosikertaa 2002, chardonneyta 46 ja pinot noiria 54 %:ia.

Jahas, olipas kamalan antoisia kuvauksia. :( Nähtävästi kyllästyin tässä vaiheessa kirjoittamaan tarkempia arvioita. Huoh.

Jälkiruoka

Jälkiruokana me kasvissyöjät saimme sorbettia (olisiko ollut passionhedelmää, koska mukana olis myös sellaisen slaissi) ja mansikkaa. Kuolasin vähän kateellisena muiden suklaisia herkkuja, mutta niissä taisi olla liivatetta.

Kuten todettua, illan myöhemmät merkit olivatkin sitten vähän hämärämpiä, sillä niitä vajaita pulloja ja boolia riitti. Ja vielä salaattibuffet. Samaan aikaan oli myös tutorisitsit, mutta elämässä täytyy joskus tehdä ikäviä valintoja. Ja tällaisten valintojen edessä minä usein valitsen viinin, vielä todennäköisemmin kuohuviini ja aina samppanjan. ;) Seuraavaa tastingia odotellessa.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Pääsiäisleivonnaisia: Mämmileipä, Pina Colada-kakku ja sitruunainen juustokakku

Hyvää pääsiäistä! Joo, okei, ei ole edes hyvä huono vitsi. Mutta minkäs teet, kun en ole saanut aikaiseksi pääsiäisen aikaan tekemieni leivonnaisten bloggaamista. Ja vaikka tässä sitä ennen olin Baccuksen samppanja-tastingissa, haluan nyt laittaa ulos vähän leivonnaisia. Joten niin teen. Esittelyssä siis mämmileipä, Pina Colada- ja sitruunainen juustokakku.

Mämmileipä

Mämmi. Tuo suomalainen herkku/kammotus menee samaan kategoriaan mm. homejuuston kanssa: joko siitä pidetään tai sitten ei. Minä pidän, voin syödä (ja useimmiten syönkin) mämmiä pelkästään. Ihan ilman mitään. Nam! Mämmissä on se hyvä puoli, että se antaa ihanan maun myös jälkkäreihin ja leivontaan. Ostin joskus viime vuonna alennuksesta Mämmi-kirjan, joka siis sisältää (alunperin ulkomaalaisen) mämmiohjeita. On tryffeleitä, kakkuja, patonkeja, leipiä... Vai hetkinen, otinko leivän ohjeen sittenkin pääsiäisen alla ilmestyneestä Vantaan Sanomista? Voi %&?# taas... No, ihan sama! Joka tapauksessa siis lupasin kirjan ostaessani kokeilla siitä vaikka mitä herkkuja pääsiäisenä, enkä nyt sitten tehnyt kuin tuon yhden leivän. Mutta parempi sekin.

En kuitenkaan tehnyt leipää ihan out-of-the-blue vaan viemisiksi kaverilleni neiti K:lle, sillä vietin pääsiäisen pyhät hänen ja hänen avokkinsa sekä heidän super-ihanan ja uskomattoman söpön ja lutuisen kääpiösnautseripentunsa Uunon luona Jyväskylässä. Kohtelias vieras tuo aina jotain mukanaan ja minähän olen kohtelias. Ainakin mitä tuomisiin eli leipomisiin tulee. Tosin minusta tuntuu, että käytin heidän vieraanvaraisuuttaan sillä lailla hyödyksi (olin vielä yhden ylimääräisen yön heidän luonaan ja muutenkin olin kunnolla kestitettävänä ja lainasin toppia etc.) että olisi pitänyt leipoa vielä joku kakku. Onneksi otin mukaan vielä viiniä. Tosin sekin oli iskältä ja iskän ehdotus. Ja minä ja neiti K juotiin se samana iltana. Mutta ajatus on tärkein! 

Mutta leipä onnistui ja siitä tykättiin. Se on melko makeaa, koska leipä sivellään vielä siirapilla. Mutta jos siis joku ei tykkää mämmistä, niin ei kannattaisi yhtään nyrpistää nenäänsä tälle leivälle! Ohjeesta tuli kaksi leipää, joten toinen jäi kotikäyttöön. Ja osa neiti K:lle tekemästäni leivästä meni myös hänen vanhemmilleen, joten onnistuin aika hyvin jakamaan...no, leipää. Olinhan myös vanhempien luona kahvilla. Get some, give some. Minulla nyt ei sitten ole antaa reseptiä, mutta heti kun taas käyn Korsossa ja muistan ottaa sen kirjan mukaan, laitan sen tänne. Olkoon nyt sitten siitä kirjasta se ohje. :)


Pina Colada-kakku ennen koristelua

"If you like Pina Coladas..." Ystäväni heitti jossain vaiheessa, että mitäs jos sitä leipoisi jotain. Minä olin, että ehdottomasti, mitäs tehdään? Mitään erikoista ei ollut mielessä, joten hyppäsin koneelle ja läväytin auki Smitten Kitchen -ruokablogin ja sen resepti-indeksin. Ja eikun vaan kakkureseptejä selaamaan. Erinäisten mielipiteiden vaihdon jälkeen päätimme tehdä ei yhtä, vaan kaksi kakkua: Pina Coladan sekä sitruunaisen juustokakun. Joten eikun vaan kauppaan!

Pina Coladaan tulee tietenkin ananasta, rommia ja kookosmaitoa. Niin tietysti kakkuunkin. Onneksi pariskunnalta löytyi myös rommia. Meillä olikin hauskaa tehdessämme kakkua ja kuorrutusta. "Mä maistan onko tässä tarpeeks rommia...Hmm, vois vähä lisätä viel." "Joo, vähä kyl vois et se sit maistuu kans." "Laita vaan viel tohon kostukkeeseen lisää rommia." :D Tuloksena oli ihananasti kookokselta, ananakselta ja hitusen rommilta maistuva mehukas kakku. Koristelukin oli ihanan keväinen, sillä Jyväskylässä koettiin kevään ekat helteet! Kiitokset taiteelliselle emännälle! :)

Pina Colada -kakku

En pidennä postia enää enempää, vaan linkitän käyttämäni reseptin.


Sitruunainen juustokakku

Kuten sanoin, innostuimme myös tekemään toisen kakun. Ja jos toinen kakku on kuivakakku (tosin meidän tapauksessamme erittäin mehukas ;) niin toisen täytyy olla juustokakku. Resepti myöskin Smitten Kitcheniltä. Muutimme alkuperäistä resettiä niin, että käytimme limejen (onko tuo edes oikea taivutusmuoto?) sijaan sitruunoita emmekä koristelleet kakkua mitenkään. Eikä kakusta ole mitään muutakaan erikoista sanottavaa. Perusjuustokakku, joka onnistui hyvin ja hyvässä seurassa. :) Ohje täältä.


Leivokset siis molemmat olivat erittäin keväisiä ja keltaisia sävyiltään eli sopivat teemaan mainiosti. Olipahan mahtava pääsiäinen, itse asiassa taisi olla eka kerta kun en vietä sitä tätini luona. Ja myös eka kerta kun käyn pääsiäisenä baarissa...ja vielä kahdesti. :D Kävin vielä pariskunnan ystäväpariskunnan miehen vanhempien kotona, jonne ajettiin pyörillä. On kyllä virkistävää laajentaa ympyröitä ja hengailla uusien ihmisten kanssa. Kiitokset kavereille! Enköhän vielä joskus onnistu saamaan ystäväni myös oman kattoni alle, jotta voin sitten vuorostani kestittää häntä. :) Ja leipoa ja kokata taas. (Ihan niin kuin muuten tilaisuuksia ei aina jostain putkahtaisi...)

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Herkuttelua Levillä 25.-29.3.2011 3/3

Huh hellettä! Mutta saa olla, olen lomalla! Koko heinäkuun itse asiassa! Ja ennen kuin kukaan alkaa kiroamaan minua tai toivoo minun saavan auringonpistoksen voin kertoa, ettei tälle lomalle tulee kyllä hintaa. En nimittäin ole palkallisella vaan palkattomalla lomalla, sillä toimisto on kiinni koko heinäkuun enkä tuntityöläisenä saa palkkaa muuta kuin ne lomarahat, jota ehti kertyä helmikuusta maaliskuuhun. Eli ei tod. paljon. Lisäksi minun täytyy etsiä materiaalia graduani varten (onneksi sentään aihe on jo valmis), joten ei tässä nyt sentään sovi ihan vaan arskaa ottaa. Mutta loma on kuitenkin aina loma. 

Yritän tässä parantua ylikunnon aiheuttamasta stressistä ja pieni lepo tuntuu toimivan, sillä taas on mieli kirjoitella tännekin. Huoh, kovaa olla joko-tai-ihminen. Mutta näillä mennään! Ja nyt mennään vielä viimeisen kerran Lapin hangille, jotta saan vihdoin Levin postaukset pois alta! Jos vaikka hankia ajatellessa vähän viilenis...

Pihvipirtti

Okei, nyt joku saattaa ajatella, että mitä, olenko alkanut syömään lihaa? Kävinkö tosiaan syömässä Pihvipirtti-nimisessä ravintolassa? Jep, mutta ei huolta, totta kai tarkastin listan ennen kuin päätettiin varata pöytä ja onneksi listalta löytyi yksi kasvisannos. Ajatellaan sentään niitä seuralaisiakin, jos nyt ajatellaan, että miehet haluaa tuonne.

Sisältä paikka oli kuin olisi isoon pirttiin astunut. Ravintolan nettisivulta löytyvän tarinan mukaan Lapin kylänmiehet mittelivät keskenään siitä, kuka on heistä mahtavin. Eräs isäntä päätti rakentaa hirrestä valtavan riihen osoituksena omasta mahdistaan. Riihestä tuli niin suuri, että seuraava sukupolvi keksi myydä tuon perinnöksi jääneen riihen meille ravintolaksi. Tuosta riihestä tuli myöhemmin ravintola Pihvipirtti. Että semmoista. 

Menu on simppeli. Alkupaloiksi kalaherkkuja buffasta (iskä otti kalapöydän, mutten ottanut hänen lautasestaan sitten kuvaa), joka on 26 € yksin, mutta muutoin sisältyy menuuseen. Menun hinta vaihtelee sen mukaan ottaako 150 vai 200 g:n pihvin (42€/48€) vai juurespihvin (32€). Yksinään pihvit ovat 26, 32 ja 19 euroa. Yksi ainoa jälkkäri, marjaisa valkosulkaamousse, on yksi 6 euroa.



Kasvispihvit ja juureslisäke

Otin sen ainoan kasvisannoksen eli kasvispihvit juureslisäkkeellä. Muut lisukkeet olisivat olleet perunoita. Pihvi oli hyvä ja maukas, ja tietenkin todella kevyt, koska annos ei ollut kuullutkaan proteiineista. :P No, tämähän on tätä 90 %-kasvissyöjän arkea. Noh, tasapainotti vähän tuhtia aamiasta. ;) Ja tuo mukana ollut korvasienikastike oli namnam!

Marjainen valkosuklaamousse

Kevyen illallisen jälkeen jaksoikin sitten syödä jälkkäriä! :) Sekalaisia marjoja alla, valkosuklaamoussea päällä ja vielä lakka koko komeuden kruununa. Makeat ja hiukat kirpakat marjat yhdistettynä kermaiseen valkosuklaaseen. Mmmm, ihanan makea päätös aterialle! Ainoa jälkkäri oli kuin pala Lappia ja se jätti hyvän maun suuhun koko matkasta. :)

Viereisessä pöydässä istui sama snapseja nauttiva venäläinen seurue, kuin Árranissakin. Pihvipirtti oli tunnelmaltaan tosi mukava ja pihvinpurijoille sekä kalaintoijioille oiva valinta. Tosin jos tykkää molemmista ja valitsee menun, kannattaa varoa, ettei syö liikaa kalabuffasta. ;)

Hissitie 
99130 Sirkka
Pöytävaraukset 016 6510 500 


Kurpitsakeitto

Pieni ylläri tänne loppuun! Kävin kaverin kanssa Aleksanterinkadun Raffaellossa, kun hän oli huhtikuun alussa käymässä Jyväskylästä. En tietenkään muistanut ottaa kuvaa ennen kuin astuimme ravintolaan enkä kyllä sen jälkeenkään enkä ole muistanut tähän päivään mennessäkään, joten tungen tämän keiton nyt tähän, jotta pääsen siitä eroon. :D Olen käynyt äidinkin kanssa Raffaellossa tämän päivän jälkeenkin, mutta unohdin silloin kamerani kotiin. :P MUTTA muistan, että keitto oli hyvää. Ei liian kermaista ja hyvin kurpitsaista. 

En löytänyt kurpitsakeitto enää ravintolan nettisivuilta, joten nähtävästi menua on huhtikuun jälkeen muokattu. Joten onneksi ehdin kokeilla sitä ajoissa. :) Myöhemmin äidin kanssa otin vuohenjuustosalaatin, joka oli tosi hyvä, joten varmaan palaan vielä ravintolaan, koska pitäähän siitä nyt kunnon postaus saada aikaiseksi. ;)