sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Bileet uuden kylppärin kunniaksi

Tarjoiluja

Taloyhtiössäni eli kahdessa rapussa tehtiin putkiremppa, joka alkoi jo syksyllä 2010. Onneksi ehdin sujuvasti alta pois vaihdon ajaksi, mutta onneksi pystyin vuokraamaan asuntoni, koska omaan kämppään remppa iski vasta huhtikuun puolesta välistä toukokuun alkuun. Asustin siis toukokuun loppuun asti iskän luona Korsossa ja oh boy, kylläpä mieleen tulvi muistoja ajalta, kun reissasin aina kouluun junalla Korsosta käsin. :) Onneksi iloa ei kestänyt sen enempää. 

Paahtovihannespannukakku

Ja, kun vihdoin kylppäriremppa oli tehty ja tuloksena on ihana, kahdella suihkuseinällä ja haalean vihreillä kaakeleilla sekä uudella allaskaapilla varustettu kylppäri! Piti olla vain yksi suihkuseinä, mutta koska se ensin kiinnitettiin väärälle seinälle (suojaamaan pyttyä eikä allaskaappia) eikä ylimääräisten laattojen puuttumisen vuoksi tuota seinää voinut enää repiä pois, sain sitten kaksi seinää. :D Eipähän pyttykään kastu. Mutta siis kylppärin kunniaksi piti tietysti pitää bileet! Ja bileethän tarkoittaa: leipomista. :)

Marmorikeksit

Tarjoilut olivat mozzarella-tomaattialkupaloja, rypäleitä, paahtovihannespannukakkua (jota tein myös tupareihini kolme vuotta sitten), marmorikeksejä sekä matcha- eli vihreä tee -jauhe -juustokakkua. Ja tietysti iloisen vihreää boolia. :) Olipahan hauskaa tavata taas isoa joukkoa kavereita pitkästä aikaa ja jutustella niitä näitä. Illan päätteeksi vielä päädyttiin baareihin ja hauskaa oli!

Vihreä tee -juustokakku

Paahtovihannespannukakku on ehkä parasta tarjottavaa, jonka tiedän. Tässä pitäisi keksiä yhteen tulevaan tapahtumaan tarjottavaa ja tekisin tuota, ellei pitäisi kokata n. 30 hengelle. :D No, browniet riittävät sinne. Suolaisen lisäksi tarjoilin myös matcha-juustokakkua, koska se on ihanan vihreän väristä. Ja antaa kivan maun, ei liian vahvan. Ah, juustokakut! Niin tuhteja, mutta mm, niin hyviä! Ohje matcha-juustokakkuun täältä. En saanut aikaan minkäänlaisia kuvioita, sillä tuo tuorejuustomassa oli aivan liian löysää, mutta ei sen niin väliä. Maku ratkaisee. :)

Idean marmorikekseihin sain...no, en nyt muista mistä sen sain, mutta joka tapauksessa halusin tehdä itse keksipohjan tuohon juustokakkuun ja olen aina halunnut kokeilla noita marmorikeksejä. Ne siis tehdään ihan vain pyörittelemällä taikina ennen paistoa tomisokerissa, jolloin uunissa laajentuessaan kekseihin muodostuu oheisia kuvioita. Tosi nättejä. :) Ihan kuin leivontakirjassa!

Tryffelikeksit
Jennifer Donovanin kirja Suklaa-365 vastustamatonta makuelämystä

100 g (1 dl) hienoa sokeria
75 g (1 1/4 dl) vehnäjauhoja, ½ leivinjauhetta, hyppysellinen suolaa
3 rkl kaakaojauhetta
25 g voita kuutioina
1 muna kevyesti vatkattuna
1 tl vaniljaesanssia
tomusokeria sihdattuna koristeluun

Laita sokeri, jauhot, kaakaojauhem suola ja voi tehosekoittimeen ja sekoita n. puoli minuuttia. Lisää munat ja vanilja ja jatka sekoittamista kunnes seoksesta tulee tasainen taikina. Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja pyöritä taikinasta n. saksanpähkinän kokoisia palloja. Pyöritä pallot tomusokerissa ja asettele leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä väliin n. 10 cm, koska taikina leviää paistuessaan. Paista 10-12 minuuttia, kunnes keksit ovat juuri jähmettyneet. Jäähdytä ja koristele tomusokerilla. 

torstai 20. lokakuuta 2011

Kaakaonmakuinen mustikkakakku


Huh! Nyt alkaa jo vähän helpottaa! Helsingin kv-viikko on onnellisesti takanapäin ja nyt tuntuu siltä, että on päässyt taas jotenkin kiinni arkeen. :) Olin nääs järkkärinä, niin oli melkoista hulinaa, vaikken ihan kaikkiin juttuihin päässytkään. Nyt on ikävä porukkaa! :( Onneksi tosin on vielä kiitokset ja karonkat jäljellä. 

Viikolla en ehtinyt muuta kuin blogata kv-viikon juttuja, mutta yritetäänpäs nyt pistää taas tämäkin blogi pyörimään. Ainakin ennen joululeivonnaisia on parasta siivota varastoa. Niinpä esittelen nyt kaakaonmakuisen mustikkakakun, jonka tein...odotas hetkinen...no niin! Elokuu se oli, kun kummitätini tuli tapaamaan äitiäni ja he molemmat tulivat tapaamaan minua. Olivat käyneet Ikeassa ja toivat minulle ihanan valkoisen viltin, muovisia värikkäitä alusia ja pöydälle asetettavan silityslaudan. Arvatkaa vaan, mikä noista EI vielä ole ollut kertaakaan käytössä. :D


Kummitätini ei ollut koskaan käynyt luonani, ja muutenkin siitä oli aikaa, kun hänet viimeksi näin. Ja olisin kyllä leiponut muutenkin, mutta nyt siis piti juhlistaa tapahtumaa ja leipoa jotain. Ja koska oli kesä ja mustikoita tunki ovista ja ikkunoista ja äiti oli vielä tuonut minulle valtavan purkin mustikkahilloa, niin ainekset olivat kasassa. Piti vaan löytää oikea resepti. Mulla on niin paljon tekemättömiä ohjeita, että joskus on ihan turhaa vaan etsiä jostain; on päätettävä, että teen jotain TÄSTÄ kirjasta. Ja tällä kertaa valitsin Kaakaonmakuisen aprikoosikakun, tosin tietysti mustikoilla ja mustikkahillolla.



Täytyy tunnustaa: mun uuni on aika kuuma pakkaus (kuten omistajansakin :D Sori, oli pakko!), joten täytyy aina muistaa, että vähempi asteita on enemmän. Kirjassa lukee: kypsennysaika 50 minuuttia ja 45 minuutin kohdalla päällys oli jo päässyt vähän kärähtämään! :( Epic fail! Noh, ei voinu muuta kuin vähän karsia pahimpia palaneita kohtia pois ja läiskiä päälle loput hillosta. Ja itse asiassa, kakun pohjakin kuivahti niin, että ekstrakerros hilloa oli paikallaan. Huoh. Note to self: usko jo ja vähennä sitä aikaa aina 10 minuuttia!!

Mutta syötyä se kakku tuli, ei siinä mitään ja kyllä siitä tykättiin. Liian kuivaa minun makuuni, mutta minä nyt muutenkin tykkään enemmän mehukkaista leivonnaisista. Täytyy kyllä kokeilla ohjetta vielä uudestaan, koska en tykkää jättää jotain reseptiä epäonnistuneeksi. Ehkä ensi kerralla teen sen omenoista, koska äidillä on myös paljon omenahilloa jääkaapissa... Ja sillä on myös kurpitsa-omenahilloa. Siitä täytyy kanssa kehitellä jotain!

Kaakaonmakuinen mustikkakakku


alkup.resepti: Lademannin uudet keittokirjat: Kakkuja ja torttuja
26 cm:n kakku

75 g voita-75 g sokeria
1 rkl vaniljasokeria-1 muna
1 sitruunan raastettu kuori (jota minulla ei ollut)
½ sitruunan mehu
150 vehnäjauhoja-50 g maizenaa
2 tl leivinjauhetta
3-4 rkl maitoa
mustikkahilloa sen verran, että pohja peittyy, 1-2 dl (alkup. ohje sanoi 3-4 ruokalusikallista, mutta ei se nyt mihinkään riitä :D)
½ litraa mustikoita
150 g vehnäjauhoja-25 kaakaojauhetta
100 g sokeria
1 rkl vaniljasokeria
100 g pehmeää voita
1 rkl tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja voitele 26 sentin kakkuvuoka. Vaahdota voi ja lisää siihen sokeri, vaniljasokeri, muna, sitruunankuori ja -mehu. Sekoita keskenään jauhot, maizena ja leivinjauhe ja lisää yhdessä maidon kanssa voivaahtoon. Kaada taikina vuokaan. Levitä hillo taikinan päälle niin, että pinta peittyy ja lisää päälle n. sentin kerros mustikoita. Sekoita muruseosta varten kaikki muut ainekset paitsi tomusokeri. Levitä muruseos mustikoiden päälle ja paista kakkua uunissa 50 minuuttia. Anna sen jälkeen levätä jälkilämmössä vielä 10 minuuttia. (Katso kakkua n. 40 minuutin kohdalla!) Siivilöi tomusokeri jäähtyneelle kakulle.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Suomalaista superfoodia eli mustikkapiirakka ja mustikkamurupalat


Koska nyt on jo lokakuu ja parin viikon takainen lämpöaalto enää muisto vain, on hyvä muistella viime heinäkuuta ja sitä, kuin tein pari mustikkaista leipomusta. Heinäkuu on parasta marja-aikaa Sysmän mökillämme ja siksi minäkin jouduin poimimaan kävin poimimassa vähän marjoja talvea varten. Lempimarjani on vadelma, mutta kyllä mustikatkin ovat ihanaa herkkua. Varsinkin silloin, kun ne voi muuttaa joksikin vielä herkullisemmaksi (joskin ihan pikkuriikkisen epäterveellisemmäksi) olomuodoksi, kuten mustikkapiirakaksi! Eikä ihan miksi tahansa mustikkapiirakaksi vaan talkkunapohjaiseksi mustikkapiirakaksi.




Talkkuna on siis vanha suomalainen jauhovalmiste, johon on sekoitettu maakunnasta riippuen joko kauraa, ohraa, ruista, vehnää, herneitä ja/tai papuja. (Rantasen talkkuna.) Sillä on aivan omalaisensa maku, joka ehkä vaatii vähän tottelemista, mutta on todella hyvä. Parempaa kuin pelkkä valkoinen vehnäjauho. Kun olin pieni äiti tapasi tehdä Hämmästyshuttua (tällä on ihan joku virallisempikin nimi, mutta meidän perheessä herkku kulki tuolla nimellä) eli siis rahkasta ja vatkatusta kermasta, sokerista, puolukoista ja talkkunajauhoista sekoitettua jälkkäriä. Happamia marjoja, makeutta sokerista, pehmeyttä rahkasta ja kermasta sekä ihana talkkunan maku. MMM! Talkkuna on tuossa se paras raaka-aine kyllä, ilman sitä ei kyseessä ole Hämmästyshuttu. :)

Joka tapauksessa jauhopussin kyljestä löytyy talkkunaisen mustikkapiirakan ohje. Pohjaan siis tulee vehnäjauhojen ja muiden piirakkapohjan ainesten lisäksi talkkunajauhoja, joista tulee oma makunsa ja värinsä. Päälle mitä tahansa marjoja maun mukaan ja koko komeus uuniin. Minä kyllä laitoin marjoja huomattavasti ohjetta (2-3 desiä) enemmän (n. 1 litra), koska muutoin en olisi saanut normipiirakkavuokaa täyteen. Lisäsin myös vähän perunajauhoja marjojen joukkoon, jotta marjojen neste sitoutuisi jauhoihin. Ja hyvää tuli! Eikai marjajuttujenkaan aina tarvitse olla niin monimutkaisia. :) Note to self: käytä enemmän talkkunajauhoja leivonnassa.


Olin viimeisen lomaviikkoni tätini luona Kiuruvedellä ja sieltä oli tarkoitus vielä käydä kotimatkalla serkkuni luona Jyväskylässä. Leivonnaistuliainen siis oli paikallaan. Marjaisaa senkin täytyi olla, niinpä etsiskelin koneelta eri reseptejä ja päädyin taas kerran tähän reseptiin eli sitruunaisiin mustikkapaloihin. Pohjana ihana muruseos, täytteenä makea sitruunainen kerros munankeltuaisista ja tiivistemaidosta sekä mustikoista ja päälle taas muruseosta. Ongelmana oli se, että paloja oli hankala saada ulos vuoasta ilman, että ne hajosivat ympäriinsä. Tai ehkä olin vain liian malttamaton. ;)


Nämä ovat vaarallisen addiktoivaa kamaa. Ja tietysti kaikki murentuneet/hajonneet osat pitää itse syödä, koska eihän hassunmuotoisia ja nakerrellun näköisiä paloja voi pistää tarjolle... ;) Palaan tähän reseptiin aina uudestaan ja uudestaan, koska se on niin moninainen ja sopii vaikka puolukoiden ja vadelmienkin kanssa. Tosin puolukoiden kanssa pitää käyttää enemmän sokeria. 


Yllärileivonnainen loppuun! Kaiken makean päälle on hyvä lopettaa suolaisella eli talkkunasämpylöillä. (Ohje löytyy talkkunajauhopaketista myöskin.) Siemenet päällä ovat piste i:n päälle. :) Ja note to self: tarkasta, että leivinpaperipaketissa todella lukee leivinpaperi, ei pergamentti... (Pergamentti on käärimiseen ei paistamisen alustaksi, koska siihen tarttuu kaikki kiinni...)