Joulun herkkuja ja jouluherkkuja

Maitokahvia kermavaahdolla ja kinuskikastikkeella

Hyvää joulun jälkeistä aikaa! Toivottavasti kaikki ovat selvinneet joulun koettelemuksista (eli syömingeistä ja juomingeista) ilman suurempia tuhoja (vaatteet, joilla matkustit joulunviettopaikkaasi mahtuvat edelleen päälle). Täällä päin ollaan jo palattu takaisin "arkeen" eli järkevämmän syömisen, vähemmän juomisen ja normaalin liikunnan pariin. :D (No hei, jos ulkona on lähes joka päivä keskimääräisesti noin 22 astetta pakkasta, niin ei siinä paljoa ulkona tee mieli heilua.) 

Toivottavasti myös pukki (tai kuka tahansa muu) muisti teitä ja toi mieleisiä lahjoja. Minä ainakin hyrräsin tyytyväisenä saatuani leffalippuja, keittiövaa'an sekä sähköhammasharjan. Vähän on vähentyny lahjat 15+ vuodessa. :D Oikea suunta. 

En yleensä juo kahvia muun kuin rasvattoman soijamaidon kanssa, mutta tässä viime viikon valmistujaisista jäi jääkaappiin lähes täydet putkit valmista kermavaahtoa ja kinuskikastiketta, joten pitihän niitä vähän vajuuttaa ennen poisheittoa... ;)

Vegaanikinkkua

Ostin viikko ennen joulua Ekologisilta joulumarkkinoilta Maan ystävien jauhoseoksen, josta voi paistaa vegaaneille sopivan "kinkun". Jauhe koostuu vehnägluteenista (vehnän proteiinipitonen osa), kikhernejauhoista, kasvisliemestä, mausteista ja suolasta. Pussin kyljessä on valmistusohjeet sisältäen myös marinadiohjeen, mutta siis pussin sisältö sekoitetaan ½ desiin soijakastiketta, ½ desiin öljyä ja kolmeen desiin vettä. (Vettä kyllä tarttee vähän vajaa neljä desiä.) Massa sekoitetaan ja vaivataan kinkun muotoon.

Marinadiin tulee pari ruokalusikallista öljyä, yksi rkl soijakastiketta, 1 rkl tomaattipyreetä, 1 rkl (omena)viinietikkaa ja ½ dl vettä. Minä käytin öljyn ja veden lisäksi sinappia ja sitruunamehua, joista tuli myös erittäin hyvä marinadi. "Kinkku" laitetaan isoon kulhoon ja marinadi sivellään "kinkun" päälle. Massa laitetaan jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi, mielellään yön yli. Välillä on hyvä valella kinkkua marinadilla. "Kinkku" paistetaan folion sisällä 175 asteisessa uunissa n. puolitoista tuntia. 

Tulos on erittäin maukas, jos on tottunut vehnägluteenin sitkeään makuun ja pitää siitä. :D En ottanut tätä mukaan joulunviettoon vaan tein jo etukäteen, koska tiesin jouluna syöväni muutenkin ihan tarpeeksi ja enemmänkin. :D

Homejuusto-hedelmäsalaatti

Meillä on varmaan vähän joka vuosi ollut jotain uutta ja erilaista joulupöydässä ja tänä vuonna se oli homejuusto-päärynäsalaatti, vaikka yhdistelmä ei sinänsä ole mitenkään muuten outo. Päinvastoin, se on erittäin toimiva! En pidä homejuustosta, mutta makean päärynän (tai vielä parempaa, piparkakun) kanssa sekin haisuli sujahtaa helposti kurkusta alas. (Vähän liiankin helposti...) Salaatinlehtiä, päärynänpaloja, viinirypäleitä, murskattuja pekaanipähkinöitä ja homejuustoa. Yksinkertaisesti hyvää.

Savustettu kalkkuna

Iskä oli hankkinut neljän kilon valmiiksi savustetun kalkkunan. En osallistunut sen tuhoamiseen, mutta muiden mielestä se oli erittäin onnistunutta. Minä syön joulupöydässä vaan kaloja, juustoja ja vähän laatikoita, joissa on ihan tarpeeksi. Onneksi ei pidä ahtaa itseensä vielä jotain lihaa. :) (Sen tilalla voi ottaa vielä pari kylmäsavulohisiivua...)

Joulupöytä

Jäädytetty marenkikakku

Perinteisesti teen aina jotain uutta jouluaaton jälkkäriksi ja tällä kertaa valitsin vuoden 2012 viimeisessä Glorian Ruoka & Viini -lehdessä kansikuvassa komeilleen jäädytetyn marenkikakun, jonka väliin tuli kahvikiisseliä. Lehden kuva oli paljon hienompi, koska ahdoin innostuksissani neljän marenkilevyn väliin liikaa täytettä ja se tietysti valui joka suuntaan ennen kuin ehti jäätyä. :D Ulkonäköön pitäisi oikeasti panostaa... Onneksi saatiin kuningasidea, että tästä lähin kaikki koottavat & jäädytettävät kakun kootaan irtopohjavuokaan, jolloin muoto pysyy kasassa. Loistavaa. 

Itse kakussa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. Ihanan kermaista ja kahvista täytettä ei-liian-makeiden suklaamarenkien välissä. Omnom. Kaikki kehuivat ja ottivat lisää. (Joku jopa kolmannen kerran...) Kakku ei ollut yhtään ällömakea ja sopi yllättävän hyvin tuhdin jouluaterian päälle, ja sherryn kanssa. Tätä voi tehdä uudestaankin! (Vaikka tuskin koskaan uusin näitä juttujani... :D )

Jäädetty marenkikakku

Glorian Ruoka & Viini 8/12

Marenkipohjat (4 pohjaa)

6 munanvalkuaista

2 dl sokeria

½ tl väkiviinaetikkaa

50 g tummaa suklaata

Espressojogurttitäyte

500 g bulgarianjogurttia (myös turkkilainen käy, itse käytin sitä)

6 munankeltuaista

1 dl sokeria

2 dl maitoa

1 dl vettä

1 rkl espressopikakahvikauhetta (tai tavallista pikakahvijauhetta)

1 tl kardemummaa

3 rkl maissitärkkelystä

20 g voita

2 dl kuohukermaa

Laita uuni lämpenemään 125 asteeseen. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Laita keltuaiset pieneen kulhoon ja peitä kelmulla. Vatkaa valkuaiset isossa kulhossa, kunnes vaahtoa alkaa muodostua. Lisää sitten väkiviinaetikka ja sokeri ja vatkaa valkuaiset, kunnes vaahtohuiput ovat teräviä ja vaahto pysyy kuosissa, vaikka kulhon kääntää ylösalaisin. 

Käytä halkaisijaltaan n. 18 sentin lautasta ja piirrä sen avulla leivinpaperille neljä ympyrää. (Helpoimmin pääseem jos kaikki kakun marenkilevyt saa tehtyä yhdellä pellillä. Jos käytössäsi on n. 20 sentin irtopohjavuoka, käytä sitä mallina.) Sulata suklaa varovaisesti mikrossa. Voitele ympyrät kevyesti rasvalla, koska marenki tarttuu helposti kiinni. Lusikoi marenkivaahto keoiksi ympyröiden keskelle, valuta sula suklaa kekojen päälle ja tasoita keot ympyröiden kokoisiksi. Älä sekoita liikaa, jotta suklaaraidat säilyvät mahdollisimman erottuvina. Paista uunissa n. 1 ½ tuntia. Anna jäähtyä.

Täytettä varten kumoa jogurtti tiheäreikäiseen siivilään ja anna nosta se kulhon päälle muun täytteen valmistuksen ajaksi. Mittaa keltuaiset, sokeri, maito, vesi, kahvijauhe, kardemumma ja maissitärkkelys kattilaan. Kuumenna seos kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Kun seos kuplahtaa, ota se pois liedeltä ja lisää rasva. Sekoita, kunnes voi on sulanut ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Sekoita keitosta välillä tai ripottele pinnalle sokeria kuortumisen ehkäisemiseksi.

Kun seos on jäähtynyt, sekoita siihen valutettu jogurtti. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää seokseen. Kokoa kakku laittamalla alimmaiseksi yksi marenkilevy, sitten täytettä, marenkilevy, täytettä... kunnes  viimeiseksi jää marenkilevy. (Jos marenkilevyt sopivat johonkin korkeaan vuokaan, käytä sitä, niin täyte ei leviä eikä kakku kallistu.) Jäädytä kakku pakkasessa yön yli. 

Ota kakku huoneenlämpöön kaksi tuntia ennen tarjoilua. Kakku saa olla kylmää mutta ei jäistä. Koristele esim. suklaatryffeleillä. (Minulle jäi täytettä vähän yli, mutta kyllä sen ylimääräisenkin saa kulumaan...)

Aprikoosi-mascarponetorttu

Tapaninpäiväksi tein samasta lehdestä oheisen aprikoosi-mascarponetortun. Tortusta ei tullut ihan kuin ohjeessa, koska tajusin vasta torttua syödessämme, että käyttämäni valmispohja oli pizzapohjaksi soveltuva piirakkapohja! Ei ihme, että taikina vetäytyi helposti vuoan reunoilta ja oli sitkeää, tokihan pizzapohjiksi soveltuvissa piirakkapohjissa on sitkoa. Epic fail. >< Tarkoitus oli siis tietysti käyttää makeaa murotaikinapohjaa, mutta minkäs teet, kun tyhmänä ei sytyttänyt ja päätin olla nopeampi ja käyttää valmista. Huoh. Noh, onneksi pohja ei ollut pahanmakuinen ja torttu onnistui kuitenkin ihan jees. Tosin torttutaikinaa oli liian vähän tätini piirakkavuokaan ja siksi kansilevyä ei saanut kiinni pohjataikinaan. Note to self: ei kannata aina käyttää valmista.

Koska reunoille jäi "tyhjää", sulatin n 70 grammaa valkosuklaata ja koristelin reunat sillä. Tämä ei ole mitenkään makea piirakka, tosin se on varmasti makeampi oikeanlaisen pohjan kanssa. :D Kuivatut aprikoosti ovat toista tuntia glögissä marinoitumassa, mutta aika kuivakoita ne olivat eivätkä kovin maukkaita. Piirasvuoka olisi pitänyt olla pienempi, niin tämäkin olisi varmasti ollut mehevämpi, kun hedelmien päällä olisi ollut enemmän mascarponetäytettä. Mutta hyvin se vieraihin upposti (paitsi äitiin) tai sitten hän oli ainoa, joka uskalsi puhua totta. :D

Aprikoosi-mascarponetorttu

Glorian Ruoka & Viini 8/12

Pohja

175 g voita

5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

1 ½ dl sokeria

ripaus suolaa

3/4 dl kylmää vettä

Täyte

250 g kuivattuja aprikooseja

3 dl alkoholipitoista glögiä

250 g mascarponea

1 kananmuna

1 dl sokeria

½ vaniljatanko tai 1 rkl vaniljasokeria

Päälle

1 kanamuna

1 rkl mantelilastuja

Leikkaa voi ½ sentin kuutioiksi tilavaan kulhoon. Anna voin lämmetä huoneenlämpöiseksi. Sekoita jauhot, sokeri ja suola. Kaada jauhoseos voikuutioiden päälle ja nypi seos murumaiseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Muotoile taikina palloksi ja anna levätä jääkaapissa tunnin ajan. Laita aprikoosit glögiin marinoitumaan tunnniksi. 

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Nosta taikina jääkaapista ja jaa se kahteen osaan. Kauli toisesta puolikkaasta piirakkavuoan läpimitan kokoinen kansi (24 cm). Yhdistä kannen taikinarippeet loppuun taikinaan ja kauli pohja 1-2 cm vuokaa suuremmaksi. Nosta pohjalevy kaulimen avulla vuokaan ja painele sen pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa uunissa n. 8 minuuttia. Pohjan kohoamisen estämiseksi peitä se leivinpaperinpalalla ja kaada päälle esim. kuivattuja herneitä. Myös pohjan pistely haarukalla auttaa.

Nosta aprikoosit glögistä ja levitä ne tasaisesti piirakkapohjan päälle. (Säästä toki glögi!) Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja raaputa siemenet mascarponen joukkoon. Lisää sokeri ja kanamuna. Sekoita ja levitä seos aprikoosien päälle. 

Nosta kansi täytteen päälle ja paina reunat kiinni pohjataikinaan. Voitele munalla ja pistele kanteen muutama reikä haarukalla. Viimeistele mantelilastuilla ja paista uunin keskitasolla 30 minuuttia. Anna jäähtyä ennen leikkaamista. (Nauti sen glögin kanssa. ;) )

Kiuruvetinen peltomaisema

Olin joulun, kuten niin monta joulua tätä ennenkin, tätini luona Pohjois-Savossa isäni lapsuudenkodissa. Jos Helsingissä sattuisi olemaan musta joulu, niin tädillä on aina riittänyt lunta. Tosin muutamana viime vuonna Helsingissä on ollut enemmän lunta kuin tädillä... Ikävä kyllä Savossa myös pakkanen paukkuu etelää hurjemmin, joten saimme "nauttia" huimista noin 25 asteen pakkasista lähes koko joulun. Joulupäivänä päästiin 15 asteessa kävelylle, mutta muutoin lueskeltiin sisätiloissa. (Gradun tekemisen lomassa, tietenkin...)

Olipahan taas yksi rento joulu. Tein gradua viime vuoden jouluna ja tänä jouluna, mutta onneksi on 100 % varmaa, että ENSI jouluna sitä EI tarvitse vääntää. :D Aion lukea niin, että sormiin sattuu. Ja leipoa, tietenkin.

On hyvin mahdollista, etten bloggaa ennen vuodenvaihdetta, joten haluan toivottaa kaikille lukijoilleni oikein loistokasta, kuplivaa ja herkullista vuodenvaihdetta! Olkoon vuosi 2013 entistäkin onnistuneempi meille kaikille, onhan edessämme taas 365 uutta päivää. :) Palataan asiaan siis ensi vuonna!

Bailey's Irish Coffee -kermafudgella läpi The Joulukalenteri -maratonin

Moni kakku päältä kaunis...

Uhhuh. Enpä ole ennen tainnut blogata epäonnistuneesta jutusta. Noh, kerta se on ensimmäinen. Tämä fudge siis epäonnistunut toteutuksen puolesta, mutta maun puolesta kylläkin. Tai no, oli siinä toteutuksessakin vähän ongelmia. Olisiko tässä nyt viimeinen fudgeni, koska niiden kanssa peuhaaminen on aina yhtä draamaa... ><

Heti, jos kuulee nimen Bailey's Irish Coffee Cream Fudge, niin ainakin minulle tulee mielikuva jostain ihanan kermaisesta ja kahvisesta. Mmm, Bailey's... Ikävä kyllä tuloksena on, joko minun keittotaidoistani tai ohjeesta johtuen, hivenen rakeista ja jollain tosi oudolla sivumaulla varustettua fudgea. Brr... Not very good. Yleensä fudge ei kauaa jääkaapissa istu, mutta tähän "herkkuun" tuskin kukaan koski. Tein tämän siis The Joulukalenteri-maratoniin, jolloin olin kipeä eikä siis ruoka pahemmin maistunut ja kaveri söi kokonaista puolikkaan fudgen. Jotenkin fudge oli ihan ok:n makuista tekopäivänä, mutta siitä eteenpäin... Ysh. Epic fail.

Kaiken lisäksi herkku piti jäähdyttää pakkasessa ulkona ja myös leikata siellä, sillä fudge muuttui jo alle viidessä minuutissa niin tahmaiseksi, ettei leikkaamisesta tullut mitään. Blah. Pitäisi vaan pitäytyä maailman helpoimmassa fudgessa eli suklaan + tiivistemaidon yhdistelmästä. Tosin vielä on kokeilematta vegaaninen kurpitsafudge. Koska eihän sitä tiedä, ellei kokeile...

Tästä tuli lyhyt postaus, mutta on hankala keksiä aihetta huonosti menneestä tekeleestä. Huoh. Ainoa hyvä pointti tässä on se, etten tehnyt tätä lahjaksi. Brr... Jos lahjaksi tekee, niin sitten täytyy olla varma toteutuksesta. Olisi kannattanut tehdä sitä glögi-fudgea, kuten vuosi sitten. Tosin ehtiihän sitä vielä tehdä jouluksi. Hmm....

Puolukka-omenasoseboston

Ohops! Tämä postaus meinasi jäädä kaikenlaisen joulutoiminnan -ja tohinan jalkoihin. Tai itse asiassa tässä olisi yksi toinen aikaisempi postaus vielä vuoroaan odottamassa, mutta laitetaan nyt ensin tämä puolukka-omenasose-boston eetteriin. 

Boston on USA:n itärannikolla sijaitsevan kauniin Aerosmith-bändin kotikaupungin lisäksi myös eräänlainen pullaleivos. Boston-pulla on paistos, jossa pullat on aseteltu yhteen vuokaan vierekkäin niin, että tuloksena on yksi iso pullakakku. Parhaaseen ikinä tekemääni boston-pullaan tuli muistaakseni maapähkinävoita ja todella paljon rasvaa (ei ihme, että se maistuu hyvältä!), suklaahippuja ja mitävielä. Mmm! En ole varma, että onko minulla sitä ohjetta enää missään, mutta ehkä se tulisi tässä kaivella esiin.... Nyt kun vaan tässä kirjoittelen gradua, niin sen lomassa tai sitten kun olen töissä ja gradu on kirjoitettu, pitää kyllä järjestää kaikki ruokalehteni ojennukseen ja ottaa ihan ylösylös kaikki "Pitää kokeilla" -ohjeet. Eiköhän se pullakin sieltä jostain löytyisi...

Muttamutta, pysytään asiassa. Leivoin oheisen bostonin iskälle tässä muutama viikko sitten. Ohje löytyi Glorian Ruoka & Viini -lehdestä 7/12 eli edellisestä numerosta. Ohje on tosin Dan Sukkerin kehittelemä eli oikeastaan se oli maksettu mainos, muttei sen väliä. Hyvä ohje joka tapauksessa. Tosin totta kai mainoksen kuvassa boston oli todella symmetrinen ja bostonista pystyy selväsi näkemään seitsemän erillistä pullaa. Ja kun katsoo minun bostoniani... Well, you get the point. :D Kaulitsin pullataikinan liian ohueksi, jolloin pullat eivät pysyneet kunnolla koossa. Ulkonäköä pitää kyllä vähän hioa näissä jutuissa, mutta toisaalta, ainakin silloin ne näyttävät kotona tehdyiltä...

Lisäsin ohjeeseen omenasosetta, jota sivelin kaulitun pullataikinan päälle ennen puolukoiden lisäämistä. Kirpeää ja makeaa sekä kaikkien pitämää pullaa: noms! Vaikka tämän leivonnaisen makumaailma onkin enemmän syksyinen kuin talvinen (kun ulos katsoo, olisi tämä todellakin pitänyt laittaa eetteriin reilusti ennen tuota piparkakkumökkiä!), niin menkööt. Kesällä tietysti mustikkaa ja vaikka sitruunatahnaa väliin. Mmm....

Puolukkaboston

Dan Sukkerin ohje Glorian Ruoka & Viini -lehdessä 7/12

(Ohjeen mukaan tulee kaksi halkasijaltaan 20 cm:n pyörää vuokaa, mutta minä tein yhden halkaisijaltaan n. 24 cm:n vuoan ja se tuli juuri ja juuri täyteen)

2 ½ dl maitoa (37 astetta) (minä käytin kuivahiivaa tuorehiivan sijaan, joten tällöin maito voi olla n. 42 asteista eli kuumempaa kuin kädenlämpöistä)

½ palaa (25 g) tuorehiivaa (käytin siis yhden pussillisen kuivahiivaa)

1 dl ruokosokeria

½ tl suolaa

1 tl kardemummaa

7 dl vehnäjauhoja (minä käytin hiiväleipäjauhoja, joten jos käytetään täysjyväjauhoja, niin niitä saattaa usein tarvita hiukan vähemmän, kuin pelkkiä venhäjauhoja, sillä täysjyväjauhot ovat tuhdimpia)

100 pehmeää margariinia/voita

Täyte

250 g (n. 4 dl) puolukoita

1 dl ruokosokeria

1 rkl perunajauhoja

(minä lisäsin vielä n. 2 dl omenasosetta)

Voiteluun

1 kananmuna

Sekoita hiiva lämpimään maitoon, lisää sokeri, suola ja kardemumma. (Kuivahiivaa käytettäessä se sekoitetaan jauhojen joukkoon ja lisätään niiden kanssa maitoseokseen.) Lisää puolet jauhoista ja vatkaa taikinaa voimakkaasti. Lisää pehmeä rasva sekä loput jauhot ja alusta kimmoista taikina. (Taikina on hyvää siinä vaiheessa, kun se alkaa irrota kädestä/taikinakoukusta ja astian reunoilta.) Peitä ja kohota kaksinkertaiseksi (n. 40-50 minuuttia)

Voitele vuoka ja kauli taikinasta pohjan peittävä pyöreä pala. Kauli lopputaikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. (Minä en siis saanut kuin yhden vuoan aikaiseksi, joten menen nyt sen ohjeen mukaan.) (Jos käytät omenasosetta tms. hilloa, levitä se taikinan päälle.) Ripottele lähes sulaneet puolukat taikinalevylle. Sekoita sokeri ja perunajauhot ja ripottele seos puolukoiden päälle. Rullaa levy varoen, nipistä sauma kiinni ja paloittele rulla samankokoisiin paloihin. Nosta kierteet vuokaan. Kaapaise työpöydälle valuneet täyteaineet ja ripottele kierteiden päälle. Peitä kelmulla/pyyhkeellä ja kohota 20-30 min. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele boston vispatulla kananmunalla ja paista uunin alaosassa 30-40 minuuttia. Jäähdytä ja nauti. Toimii niin sateisena syysiltana kuin lumisena talvipäivänäkin kuuman juoman kera.

Talonrakennuspuuhissa: piparkakkutalo

Hyvää joulunodotusta! Minun kotonani on nyt jo noin viikon ajan tuoksunut piparkakku, kiitos kahvinkeittimen päällä viime viikolla keskiviikosta sunnuntaihin asti seissyt piparkakkutalo. Ah, tuo lapsuuden ihana jouluntuoksuinen rakennelma... Kun olin pieni ja vielä perhepäivähoidossa teki hoitaja jokaiselle lapselle piparkakkutalot jouluksi. Tai siis me lapset saimme koristella talot mieleiseksemme ja hän sitten huolehti palasten kiinnittämisestä. Minun piparkakkutatalon osani olivat aina niin täynnä sokerikuorrutetta ja karkkia, kuin mahdollista, sillä pelkkä piparihan ei maistu miltään. ;) Noh, onneksi ajat ovat tuosta muuttuneet. Myöhempinä vuosina, siis noin yläasteella-lukiossa, minä ja hyvä ystäväni kutsuttiin vielä parina jouluna perhepäivähoitajan luokse koristelemaan omat piparkakkutalomme.

Puhetta on ollut jo monta vuotta, mutta tänä vuonna päätin näin lomalla rohkaistua ja rakentaa ihka ensimmäisen oman piparkakkutaloni! Tekisin sen vielä tuolle em. ystävälleni ja hänen poikaystävälleen joululahjaksi. Siitä myös tuo pyörä tuossa talon kulmalla... :)

Otin mallia Sunnuntai-leivontatuotteiden nettisivuilta Piparitalo ja valitsin sieltä perinteisen mummonmökin. Muitakin koristelumahdollisuuksia on taitojen mukaan, kuten linnoja, vaikeampia taloja ja oikein karavaanikin, mutta päätin nyt sitten aloittaa ihan perinteisesti. Ei sovi heti lähteä sen vaikeimman kautta, vaikka varmasti sekin olisi onnistunut, öhöm...

Ohjeet ovat simppelit ja kaavat on tulostettavissa ja leikattavissa. En jaksanut kokeilla tulostimeni toimivuutta, joten piirsin kaavat läpi läppäriltä. Ohjeen mukaan pitää ostaa 1,5 kg piparkakkutaikinaa, mutta koska tein hiukan ohjetta pienemmän mökin, niin minulla taikinaa jäi joku 500 g ylimääräistä. Mutta riitti sitten muihin pipareihin, ja oikeankokoiseen mökkiin varmaankin siis ihan sopiva määrä.

Ei siis muuta kuin kaulimaan taikinaa ja leikkaamaan osia muottien mukaan. Taloon kuuluu siis kahden pääty- ja kahden sivuseinän lisäksi kaksi kattopalaan, neljä palaa savupiippua, kaksi kuusta, 12 aitapalaa, ovipala sekä tonttu. Lisäsin myös "itseni" mukaan piparihahmossa, siitä hiukan tuonnempana... ;) Vai olisiko kuusiakin ollut vain yksi? Anyway, mielestäni pihan voi ahtaa niin täyteen, kuin vain taikinaa riittää. :) Ja tietysti pitää jättää myös taikinaa n. 30 x 35 cm:n kokoiselle pihalle.

Hih, siinähän minä olenkin! :D Sain äidiltä vuosi-pari sitten pirunmallisen piparimuotin ja nyt muistin sitä kokeilla. Vähän tuo on haastava saada kokonaisena pellille, mutta lopputulos on hieno! ^^ En usko, että kukaan enää nykyään kauhistuu pirupiparista piparimökin takana, joten asiaa tuskin tarvitsee enempää selitellä. ;) Pikku-piru vain haluaa osallistua joulunodotukseen ja on tullut tonttua tapaamaan.

Kun piparitaloa alkaa kokoamaan, kannattaa talo ensin mallata eli siis testata, ovatko talon neljä sivua tarpeeksi suorat niin, että ne saa mahdollisimman hyvin kiinni alustaan sekä toisiinsa ilman, ett välissä on isoja epätasaisuuksista johtuvia aukkoja. (Kuten minun tapauksessani.) Ja ekaa päätyä alustaan sulalla sokerilla liimatessa kannattaa oikeasti pitää siitä kiinni, kunnes sokeri on täysin jäähtynyt ja pääty pysyy pystyssä ettei se lähde kallistumaan, minkä seurauksena on armoton lovi. (Jonka polkupyörä onneksi peittää aika hyvin.).

Kattopalojen liimaaminen on ihan hirveätä. Tai siis sokerin tulee olla TODELLA kuumaa, jotta se ei ehdi jämähtää ennen, kuin saa kattolevyt paikoilleen. Sivelin siis ensin muiden talon osien päät sokerilla ja sitten yritin liittää jo aikaisemmin yhteen liimaamiani kattopaloja yhteen. Vähän on epätasaista, mutta kyllä se lopulta sitten jämähti paikoilleen niin, ettei nyt ainakaan lähtenyt kuljetuksessakaan kävelemään. :D Score!

Minä hoidin koristelut ennen kiinnittämistä ja koska talon eteen tulee niin paljon tavaraa, on ainakin osa päädyistä kannattavaa koristella etukäteen. Tosin kiinnittäessä osa koristeluista voi mennä lyyttyyn ja kattopalkistakin irrota karkkeja, mutta niitä voi sitten jälkeenpäin korjailla ja lisäillä.

Myös sokerikuorrutuksen avulla pystyy liimaamaan osia ihan hyvin, mutta totta kai sula sokeri on sitä parasta tavaraa. Tai siis kaikki muut paitsi talon osat voi liimata sokerikuorrutteella. :D Taloon ei käy mikään muu, kuin sula sokeri. (Joka polttaa tieltään kaiken, jos siihen koskee.) Sula sokeri on kyllä hienoa, kun se jäähtyy niin nopeasti. Siitä saa niitä ihania kuvioitakin. Hmmm....

Olen ihan tyytyväinen ensimmäiseen mökkikokeiluuni. Ok, se on vähän vino yhdestä päädystä eikä katto ole tasassa, mutta eikös ne mummonmökit aina ole vähän kallellaan ja tuulen tuivertamia? (Ja ovetkin on vähän vinossa. ;) Pari aitaa pääsi kaatumaan, kun kuljetin mökin kavereilleni, mutta pistin sen Antti-tuiskun (heh, heh!) syyksi. ;)

Kyllä tästä pitää nyt tehdä jokavuotinen perinne! Itselle voisi tehdä ihan miniminimökin, koska siitä tulee niin ihana jouluntuoksu, kun sen jättää pöydälle. Ah! Ensi vuonna sitten jotain uutta, kenties se talo, johon tulee kuisti ja kattoikkunat...

Vielä loppuun kuvia pellillisestä pirupipareita. Yhdeltä jäi atrain ja käsi pellille. :( En jaksanu koristella näitä, mutta näistä kyllä tuli hienoja. :D Pirupipareita jouluksi, ehkä vähän mauttomuuden rajoilla... Eikun mitä, ei todellakaan! Nämä maistuvat ihan hyviltä. (Raisio osaa hommansa.) Katsotaan, josko innostun vielä tekemään oman piparitaikinan...

25-vuotissynttärien kuusikerroksinen kakkuöveri

Mammuttimainen synttärikakku

Täytin 25 vuotta parisen viikkoa sitten ja synttäripäivä osui kerrankin lauantaille! 25 vuotta lasissa ja vielä lauantaina! Jos se ei ole merkki bileiden pitämisestä, niin ei sitten mikään. :D Joten totta kai piti kotibileet järjestää. (Olisin kyllä pitänyt bileet vaikka juhlapäivä olisi ollut joku muu...) Kakkukin oli jo mietittynä hyvissä ajoin, samoin muut tarjottavat. Näistä bileistä tulisi ikimuistettavat, ainakin synttärikakun muodossa! Neljää eri kerrosmakua ja yhteensä siis kuusi erillista kerrosta. Holy hell, mutta kerranhan sitä vain täytetään 25. (Ja se onkin ikä, jota täytän seuraavat viisi vuotta kolmekympiisiin asti, eikös? ;) 

Tarkoitus oli ensin siis juhlia meillä skumpan, boolin ja muiden juomien sekä ruuan voimin ja n. yhdentoista aikoihin siirtyä baariin. Ykkösvaihtoehtona oli uudehko ja minulle vielä korkkaamaton Aussi Club Vilhonkadulla. Mahdollisen jonottamisen vuoksi olin suunnitellut, että kaikki ottavat juomaa mukaan ja voimme näin jatkaa jutustelua hyvässä hengessä myös jonossa! Suuria suunnitelmia, kuinkas sitten kävikään... 

Kävin läheisessä Alkossa ja ihmeekseni näin hyllyllä yhden pullon Skandinavian Hunks -tanssiryhmän kuplaviiniä. "WTF? Tuota pitää kokeilla!" Harmittaa, etten otttanut ylös, mitä pullon takaetiketissä luki, mutta se oli erittäin "cheesiä" ja kornia. Brrr.... Kuten myös koko juoma, huh! Se oli niin pahaa (eli todella kuivaa eikä minkään makuista), että lantrasin sitä (paljon paremman makuisella) boolilla. (Booliin tuli muuten limen makuista Finlandia vodkaa, light-Spriteä sekä... äh, sitä light-Jaffaa, joka on vihreän väristä :D Joop... ) Ei pitäisi mennä näihin brändättyihin juomiin. Tekisi mieleni ostaa Jokerit-viiniä, mutta ilman kaverien kommentteja, että viini ei mitään erityisen  hyvää ole, olisin sen kyllä arvannut. Lähinnä kiinnostaisi sellainen pullo hyllylle, kun kerran ollaan kannustusjoukoissa. :D Noh, ei voi Jokerien (puna)viinikään pahempaa, kuin HIFK-punkku! :S Mielummin juon vaikka tuota Hunks-kuraa. ;) 

Ei ole muuten mikään hyvä myyntipointti tuo Hunksien "Party Wine", koska en ole koskaan poikien esitystä nähnyt muuten kuin pätkinä TV:stä ja jos kerran saavat aikaiseksi moista kuraa ja vielä myyvät sitä omilla naamoillaan, niin en edes halua nähdä koko show'ta. :D No ei, olen tullut siihen johtopäätökseen, etten ole heidän kohderyhmäänsä, vaikka nuori nainen olenkin. Jos haluan katsella tanssivia miehiä (ja niin haluankin), niin menen sitten balettiin, tai vielä parempaa, katsomaan Rock The Ballet'ta. Ensi keväänä se taas tulee Helsinkiin, joten pakkohan sitä on mennä taas katsomaan upeita miestanssijoita rokkaamassa mm. U2:n, Maroon 5:n ja Aerosmithin (!!!) tahtiin. 

Kerrosleipä

No niin, yritetäänpän pysyä aiheessa. Oho, olipas tuo leipä vinossa. :D Onneksi pysyi pystyssä. Kerrokset olivat selvästi teema synttäreilläni, mutta onneksi sää ei vaatinut  vierailta vielä mitään ihmeellistä kerrospukeutumista, heh heh. Olin joskus kauan aikaa sitten jostain bonganut ohjeen, jossa kokonainen hiivaleipä oli siivutettu leveyssuuntaansa ja sitten täytetty kaikenlaisella. Minä valitsin jonkinlaisen Fazerin sekaleivän, jonka siis leikkasin varovasti viiteen osaan. Koska odotin kahta kasvissyöjää, täytin 1/4 leivästä savujuustolla ja yrttituorejuustolla ja loput graavilohiviipaleilla ja savulohituorejuustolla. Hiton hyvää. Kannattaa tehdä päivää ennen juhlia, jotta leipä ehtii makustua ja pehmentyä jääkaapissa. Leivän päälle voi myös laittaa painon, jotta leikkaaminen on entistä helpompaa. Koko leipä meni, joten tästä saattaa tulla toinen suolainen tarjottava -bravuurini sen paahtovihannespannukakun lisäksi.

Kakku ennen kuorruttamista

Ja nyt siihen kakkuun! Kuten kuvasta näkyy, se oli MASSIIVINEN ja sitä on edelleen iskän pakkasessa melkein kolme viikkoa juhlien jälkeen. :D Riittoisaa se ainakin, jos ei muuta. Löysin ohjeen Pinterestiä selaillessani Fat Girl Trapped in a Skinny Body -blogista. Bloggaaja oli tehnyt kakun juhlistaakseen 7-vuotishääpäiväänsä, joten siitä siis seitsemän eri kerrosta. Minä jätin murskatuista kekseistä tehdyn kerroksen pois, mutta muuten tein kakkuun kaksi juustokakkukerrosta, kaksi brownies-kerrosta, kaksi keksitaikinakerrosta ja vielä vaahtokarkkikuorrutteen, jota laitettiin kerrosten väliin. Plus suklaakuorrutteen, jota myös laitettiin kakun sisään. Ei siitä sitten sen enempää. o_O

Kaikkien osien ohjeet plus tietysti koko valmistusprosessi löytyy tuosta linkistä, joten en nyt ala niitä sen enempää erittelemään tässä. Sen verran poikkesin ohjeesta, etten käyttänyt murskattua suklaata keksitaikinaan vaan toffeenmakuisia paloja Behnfords-liikkeestä (nimellä Butterscotch chips, ovatko sitten jonkilaisia toffeehippuja). Niiden ansiosta keksitaikina on vielä tavallistakin makeampaa, joten jos ei aikaisemmin olisi sukat pyörineet jaloissa, niin nyt kyllä. Jos tätä siis innostuu tekemään, niin kannattaa pysyä ihan vain todella tummassa suklaassa, niin tulee edes vähän vähemmän äklöä. :D Joku 80 % tumma suklaa voisi olla aika hyvä.... Ja ehkä ensi kerralla juustokakkuunkin voisi kokeilla käyttää vähemmän sokeria, koska jos juustokakut olisivat happamempia, ne varmasti tasapainottaisivat muuten todellista sugar over killiä. 

Osat siis paistetaan kahdessa samankokoisessa irtopohjavuoassa. Vuoat kannattaa voidella hyvin ja käyttää leivinpaperia, jotta osat saa hajottamatta irti. Erityisesti keksipohjien kanssa leivinpaperi helpottaa huomattavasti, vaikka tietysti kokonaisuuden kannalta ei ole väliä, jos osat ovat kuorrutteen sisällä palapelinä. Tähän menee muutama päivä, kun browniet tekee yhtenä päivänä, juustokakut toisena, keksipohjat kolmantena ja neljäntenä sitten vaahtokarkki- ja suklaakuorrutteet sekä koko homman kokoaminen. Tarjoaminen sitten viidentenä päivänä. Ei heikkokuntoisille.

Hääpi böörhdei tuu miii, hääpi böörhdei tuu miii...

Koristelin vielä koko komeuden valko-, maito- ja tummasuklaakuorrutetuilla cashew-pähkinöillä. Kakku painoi varmaan viisi kiloa ja pelkäsin, ettei jääkaapin hylly kestä, muttei se oikeastaan edes mennyt notkolle. :D Kauhistelin luomustani varmaan samalla tavalla, kuin Frankesteinin hirviön rakentanut professori hirviön näytettyä todellisen luonteensa: "Mitä olen mennyt tekemään?" Itseäkin alkoi pelottaa. :D

Kavereita tuli vähän päälle kymmenen eivätkä kaikki maistaneet kakkua, mutta silti sitä meni puolet! Hyvää työtä! ^^ Se on TUHTIA, herranjestas, kakusta riittää n. 35 hengelle, koska kakkua on pakko ottaa niin ohut siivu, kuin vain leikkaamalla saa. Enempää ei pysty. Täytyy olla perso makealle, että tätä syö. Jos makeat jutut ei oikein kolahda, ei edes kannata kokeilla. :D Tämä vaatii vähän harjoitusta. ;)

Mutta olihan se hyvää! Loppupuoliskon vein seuraavana päivänä iskän ja äidin ihmeteltäväksi isänpäivien kakuksi. Kierrätystä! :D Iskä sai jätteet, mutta tuskin pisti pahakseen. Ja edelleen siis kakkua on siellä hänen pakkasessaan. Tuo muuten menee helpommin alas jäisenä, koska se ei maistu niin äkkimakealta suoraan pakkasesta ja on vielä aika hyvin leikattavissakin, koska ei mene umpijäähän. Tuskin tulen tätä enää uudestaan tekemään, koska se on niin overkill. Ja koska seuraavat synttärit ova vähäpätöisempiä vuosilukuja, niin säästän paukut sitten kolmikymppisilleni. Niiden kakku onkin jo vähän suunnitteilla...

Entäs miten ilta sitten päättyi? Noh, päättyi toiveideni mukaan, eli emme lähteneetkään baariin vaan vieraat lähtivät sitten yksi toisensa jälkeen. :D Hih, olen kait tulossa vanhaksi, mutta useimmiten on vaan kivempaa jäädä kotiin ja jutella siellä, koska a) ei tartte huutaa b) juomat maksaa vähemmän c) ei tartte miettiä päätään puhki, että minne sitä  nyt menis (koska Hesan tanssipaikkatarjonta on mielestäni aika huonoa). Kyllä sitä aina joskus on kiva mennä, kun sellainen fiilis iskee, mutta vähemmän nykyään. 

Parhaat synttärit, jotka olen koskaan viettänyt! Lähes kaikki tärkeimmät ihmiset, hyvää ruokaa ja juomaa (miinus se hiton Hunks-litku :D ) ja...muutenkin hyvä meno. Saivatpahan vieraat taas nauraa emännän kustannuksella, mutta ihan hyvässä hengessä. ;) Ensi vuonna onkin sitten vähän erilaisempi teema, kun yhdistämme kaverini kanssa synttärimme ja juhlimmekin 55:ia. 

Tarjottavia ex-kollegan 40-vuotissynttäreille

Ex-kollegani täytti 40 viime kuussa ja pyysi minua auttamaan hänen 40-vuotisjuhliensa ruokatarjoiluissa, maksua vastaan tietenkin. Well, why not! (Tai oikeastaan "Hell yeah!") Toimeksiannot on aina parhaita, koska vasta silloin tietää, että omiin taitoihin luotetaan. :) Vieraita juhliin oli tulossa 40, joten siinä saisi tehdä kakun jos toisenkin. Esitin hänelle muutaman eri vaihtoehdon ja päädyimme lopulta seuraaviin herkkuihin: suklaajuustokakku, omena-juustokakku-murupalat (joita olinkin jo aikaisemmin tarjonnut kollegalle duunin illanvietossa), suklainen synttärikakku sekä pari suolaista. Onneksi en ollut enää töissä vaan vapaalla gradua kirjoittamassa, sillä samalle päivälle osui myös tuo edellinen 30-vuotiskakku. Voitte vaan arvata, että ei siinä hirveästi tullut gradua kirjoitettua... :D Synttärien teemana oli Hollywood, joten yritin jotenkin myös saada sen esiin kakkuja koristellessa.

Suklaajuustokakku Hollywood-style!

Rakastan juustokakkuja! Niin syödä, kuin tehdä. :D Suklaata, marjoja, kurpitsasosetta, hedelmiä, lakritsia... Mahdollisuudet ovat rajattomat! Plus koska en todellakaan ole mikään dieettileipoja, niin tuhti juustokakku vetoaa minuun myös muuten. I don't take things lightly... Anyway, en ollut pitkään aikaan tehnyt juustokakkua, joten suklainen juustokakku olisi juuri passeli kaverille tarjottavaksi. Siitä riittää monelle plus että se on aika juhlavakin. Vaikka minulla on yksi kirja sisältäen 365 suklaista ohjetta ja joista hyvin moni siis on suklaajuustokakun ohjeita, niin ei, ei tullut sekään mieleen vaan menin sitten Googlesta etsimään. Noh, onneksi myös googlettamalla löytyy ohje jos toinenkin, ja päädyin tähän Finecooking.com:in ohjeeseen. Mietin ensin, että olisinko tehnyt valko-, maito- ja tummasuklaajuustokakun, jossa jokainen suklaa olisi ollut oma kerroksensa, mutta sitten päätin, että menkööt nyt tavallinen malli. Eih, nouh! Why? Miksi himmailin, totta kai nyt nelikymppisiin olisi pitänyt taiteilla kunnon luomus! Olin vielä ihan vaan kotona ja kaikkea, joten aikaakin olisi ollut. Dääm. Ei tee hyvää leipojamaineelle, jos himmailee. >< 

Juustokakun ohje on siis ihan perus, johon tuli kylläkin myös pikakahvijauhetta, mm! Ensi kerralla sitten se kolmisuklainen kakku.

Omena-juustokakku-kauramurupalat

Kuva taustalla Kiroileva siili -kalenteri. :D Mutta siis joka tapauksessa kollega oli mukana entisen duunipaikan illanvietossa, jonne tein omenaisia juustokakku-murupaloja tai miksi nyt kutsua leivoksia, joissa on alla ihan perus murotaikinatyyppinen pohja, sen päällä juustokakkumassaa, jonka päällä omena-sokeri-kaneliseosta ja vielä kauramurupäällys. Ja laitetaanhan sitä vielä kinuskikastiketta uunista tulleen kakun päälle. Kollega ihastui jälkkäriin ja pyysi sitä juhliinsa, ja mielellänihän minä toiveen toteutin. Ohje on ihan oikeasti tosi hyvä! Voisikohan omenat vaihtaa vaikka päärynöihin tai mangoihin.... Mitäköhän ananakselle käy? Koska omenat ovat sen verran kovia, niiden kypsymisessä menee oma aikansa, joten ehkei ihan mikä tahansa muu hedelmä käy. Lisäksi note to self: ihan OIKEASTI annan leipomuksen levätä jääkaapissa YÖN YLI ennen leikkaamista. Muuten leikkaaminen on tosi hankalaa ja tulee sotkua, koska juustokakkuosa hyytyy kunnolla vasta kylmässä. Kärsivällisyys on hyve.

Savulohi-tuorejuustotäytteiset lehtitaikinanapit

Otin kuvan ainoastaan toisesta suolaisesta eli täytetyistä lehtitaikinapaloista. (Toinen suolainen oli paahtovihannespannukakku.) Ostin ihan tavallista pakastettua lehtitaikinaa (ei sitä torttutaikinaa) 500 grammaa, jonka annoin sulaa ja josta otin sitten muotilla pieniä sydämiä. Ainoa hankaluus hommassa on se, että jos taikinaa jää leikatessa yli, tulee kiusaus kaulia se uudestaan, mutta silloin lehtitaikinan rakenne hajoaa niin, ettei se nouse enää kauniisti uunissa. Osa paloista siis näyttää sileämmiltä ja hienoimmilta kuin toiset, joten ehkä kannattaa leikata täsmälleen sen suorakaiteen muotoisen taikinapalan mukaan meneviä paloja. Ei tule hävikkiä.

Laitoin näihin sisään siis täytettä, jonka tein savulohi- ja yrttituorejuustosta sekä silputusta kylmäsavulohesta. Olisiko minulla ollut juurikin 150 grammaa lohta, n. 300 grammaa lohituorejuustoa ja 150 grammaa yrttituorejuustoa? Se ei riittänyt ihan kaikkiin paloihin, joita sain 500 gramman taikinasta leikeltyä, mutta ei se ollut niin ratkaisevaa. Palat siis voidellaan munalla ja paistetaan 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Jäähtymisen jälkeen ne halkaistaan, toiselle puoliskolle laitetaan täytettä ja sitten laitetaan "hattu" päälle. On parasta tehdä suupalan kokoisia paloja, koska muutoin voi syödessä tulla sotkua. Sain idean reseptiin kerran kummitädiltäni ja onhan hyvä ohje. Loistavia cocktail-paloja esim. pikkujouluihin. Ah, pikkujoulut.... ^^

Synttärikakku

Ja ainahan synttärijuhlissa pitää olla kunnon kakku kunnon koristeilla! Päätin tehdä kollegalle Bailey's-suklaakakun eli suklaakakun, jonka väliin tuli suklaakuorrutetta ja päälle Bailey's-kermakuorrute. Kakku oli ihan simppeli, samoin suklaatäyte, mutta kuorrute! Herregud (kollega on suomenruotsalainen, joten oheinen ilmaisu sopii tähän tilanteeseen), olipas monimutkaista! Ensin kananmunia vatkataan keltuaisten kanssa tosi paksuksi vaahdoksi. Sitten tehdään sokerisiirappia eli keitetään vettä ja sokeria kunnes seos on 112-115 asteista. (Onneksi ostin viime vuonna sen leivontalämpömittarin.) Sitten jatkuvasti vatkaten ja hitaana nauhana kaataen sokerisiirappi munaseokseen, vatkataan lisää, sitten kunnon könttä voita mukaan (noin desin annoksina) ja lopulta Bailey's mukaan. 

Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes lisäsin Bailey'sin. Kuorrute oli hienoa ja sileää ja näytti hyvältä, mutta Bailey's selvästi sotki siirapin ja rasvan kemiat, sillä sillä samalla hetkellä kun lisäsin kermaliköörin, muuttui seos kokkareiseksi eli sokeri ja rasva erottautuivat toisistaan. Fuck. Näytti siltä, kuin kuorrutteessa lilluisi ihan liikaa rasvaa (joka onneksi oli sitä sokerisiirappia eli ei niin ällöä, kuin mitä rasva voisi olla). Great. Joku meni sitten pieleen kuitenkin. Makuun tämä juoksettuminen ei vaikuttanut onneksi. Taisin lopettaa vatkaamisen ja vaan heilautin ne muutamat Bailey's-ruokalusikat sekaan suolan kanssa. Hups. ><

Noh, onneksi kuorrute asettui jääkaapissa aika hyvin eikä se nyt niin pahalta näyttänyt. Tosin olisi ollut niin hieno sileänä! >< Ainoa ongelma oli se, että kakku ns. "pissi" sitä ylimääräistä sokerivettä, jota sitten piti talouspaperilla pyyhkiä. Onneksi kuitenkin lauantaiksi vuoto tyssäsi. :D

Palautteen mukaan kaikki herkut olivat olleet loistavia, joten ensimmäinen kunnon leivontatehtävänanto meni loppujen lopuksi hyvin, huh! Ja tulipahan kokeiltua kunnon läträystä tuon kuorrutteen kanssa, Ensi kerralla täytyy jatkaa sitä vatkaamista Bailey'siä lisätettä tai sitten himmailen ja jätän sen pois. Tai ihan vaan teen vähän yksinkertaisemman kuorrutteen. :D

Pyöräkakku kaverin 30-vuotissynttäreille

Yksi kaveripiiri alkaa olla siinä iässä, että yksi jos toinenkin alkaa siirtyä neljännelle vuosikymmenelle eli kolmikymppisiä alkaa pukkaamaan! Ensimmäisethän olivat jo kesäkuun puolella ja nyt sitten oli vuorossa toiset, tällä kertaa hyvän ystäväni poikaystävän juhlat (joka on siis myös tuon kesäkuisen synttärisankarin hyvä kaveri). 

Tiesin jo aika kauan aikaa sitten, että millaisen kakun teen. Kaveri kun on kova pyöräilemään ja on tainnut jopa oman pyöränsäkin rakentaa (tai ainakin suunnitellut sellaisen rakentamista?), niin teema oli helppo. Tietysti pyörä. Suunnittelin ensin tekeväni pyörän muotoisen kakun, mutta sitten laiskuus tai ajanpuute iski, sillä samaiselle päivälle osui ex-kollegan nelikymppiset, joihin lupauduin tekemään viisi juttua. Joten piti vähän yksinkertaistaa.

Käytin ohjeena ihan uutta kakkuohjetta, koska a) satuin vain googlailemaan ja ohjeen alussa luki "For chocolate lovers!" b) piti kokeilla jotain uutta suklaakakkuohjetta. Hyviä suklaakakkuohjeita on satoja eikä kuitenkaan koskaan liikaa, joten joka kerralla vain uusi ohje käyttöön. Tämä ohje oli tosiaan hyvin suklainen, vaikkei siihen tullut suklaata vaan pelkkää kaakaojauhetta. Käytin myös kuuman veden sijaan kuumaa kahvia (kuten kakun tekijäkin suositteli), joten maku oli tosi tuhti, ei todellakaan kovin makea. (Tai sitten makeus-reseptorini on kyllästetty über-makealla niin kauan, ettei ns. "normimakeus" enää tunnu missään. :D ) 

Tällä kertaa jopa muistin käytää leivinpaperia, joten kakku nousi kauniisti ja ehjänä vuoasta. Tapani mukaan unohdin taas kostuttaa kakun, mutta se ei lopulta haitannut, sillä Bailey's-kuorrute kakun sisällä, sekä todella makeiden sokerikuorrutteiden alla varmistivat, ettei kakku todellakaan maistunut kuivalta! :D Plus että synttärisankari myöhemmin kiitteli, että hänestä kakut ovat usein liian kosteita. Hmm, olenko mä niin kuiva tyyppi, kun teen vaan kuivia kakkuja? (Miten tää menee taas tällaiseen kaksimielisyyteen tässä...) ;D Tai just niitähän mä en tee.

Leikkasin siis kakun jotenkuten kahtia (thank gosh sokerikuorrutteille, joiden ansioista hajonnut yläosa ei näkynyt) ja laitoin osien väliin ja päällyosan päälle Bailey'sillä terästettyä sokerikreemiä Kinuskikissan ohjeen mukaan, maito siis korvattuna Bailey'sillä (ja taisi sitä olla vähän enemmän kuin tuo ohjeen yksi ruokalusikallinen ;). Hylkäsin siis pyöränmuotoisen kakun, mutta päätin silti muotoilla kakun päälle pyörän tästä kuvasta. Ja pyörähän tietty tarvitsi jonkinlaisen taustan ja mikäpä olisi hienompi, kuin kesäinen niitty. :D 

Olin ensin ajatellut ostaa sinistä sokerimassaa, mutta koska olin ostanut kaverini iPhone-kakkua varten sinistä elintarvikeväriä ja käyttänyt sitä ehkä kolme tippaa, päätin mielummin tehdä tomusokeri-vesikuorrutteen ja värjätä sen siniseksi.  Väri on nestemäistä ja sitä roiskahti vahingossa ensin niin runsaasti, että siinä oli pari päivää sormet sinisinä. :D 

Ruoho oli ihan perus-vihreää marsipaania ja pyörä mustaa. Kakku oli n. 25 senttiä leveä, 18 senttiä pitkä ja 5 senttiä korkea, joten yksi paketti (250 grammaa) vihreää marsipaania riitti loistavasti tuohon alaosaan. Sinistä osaa en mitannut; tein vain seosta lisää. Mutta ei sitäkään nyt paljoa mennyt, olisiko ollut joku 3-4 desiä tomusokeria ja teelusikallinen sinistä elintarvikeväriä yhteensä?

Kaikki tarjottavat

Synttärisankarin tyttöystävä S oli laittanut pöydän koreaksi! (Ja oli Peterin siskokin tainnut vähän auttaa.) Oli pullaa, lohella täytettyjä rieskarullia, katkarapuseoksella täytettyjä kananmunanpuolikkaita, jotain kinkkutäytteisiä pasteijoita, mozzarella-salaattia, porkkana- ja kesäkurpitsasuikaleita ja dippia, cocktail-tikkuja, suklaakarkkeja, boolia, samppanjaa, skumppaa, olutta, siideriä...ja mun kakku! ^^ Se ei tosin ihan kaikki mennyt (n. neljäsosa jäi), ja itsekin maistoin sitä illalla ihan minibiitin ja aamulla vielä toisen minipalan. Makeaa, mutta hyvää. Mission accomplished (and it was not even a "Mission Difficult".)

Arvatkaas muuten, mitä S oli äijälleen ostanut lahjaksi? No yksipyöräisen tietenkin! :D Aivan loistava idea! Hän lähetti paketin Mulletoi.com:sta mun osoitteeseeni, jottei Peter arvaisi mitään. Toinen Mission Accomplished. Vähän jännitettiin, että ehtiikö tiistaina tilattu kakku perjantaiksi, mutta ehtihän se. Pakkohan pyörää oli päästävä kokeilemaan heti samana iltana, joten eikun jakoavain käteen ("Ei tässä mitään ohjeita tarvita!") ja ulos pyöräilemään. Tai sitten ei, koska homma ei ole mitenkään helppoa. Siinä yksi jos toinenkin äijä yritti, mutta pyörän selässä pysyttiin vain, jos samalla kaksi muuta tuki kokeilijaa olkapäistä ja talutti eteenpäin. :D Ehkä sitten Peterin 40-vuotissynttäreillä nähdään jokin esitys... ;)

Oli hyvä bileet, aamuyön tunteina tuli vähän krebattua (eli kreisibailattua) rokkibiisien tahtiin ja aamulla oli reidet ihan murskana, kiitos kuuluu myös aiemmin lauantaina heittämälleni tunnin juoksulenkille. Sunnuntai (sitten kun iltapäivällä pääsin himaan) menikin vähän ihmetellessä noin kolmen tunnin yöunien jälkeen, mutta jaksoin sitten kuitenkin vielä illalla harkkoihin. Ja täytyy myöntää, että vaikka tässä työtä etsinkin, niin oli ihan kiva, että maanantaina saattoi nukkua yhteentoista asti! :D Huh! Onneksi sitä täyttää 30 vaan kerran vuodessa, mutta tietysti jos tuntee monta tyyppiä, jotka ovat samana vuonna syntyneet, niin siinähän sitä sitten juhlii kerran jos toisenkin. ;)

Hard Rock Café Helsinki!

Vuonna 2012 Helsingistä tuli vihdoinkin varteenotettava kaupunki ja Suomesta jotain muutakin, kuin "se joku maa siinä Ruotsin ja Venäjän välissä". Meille saapui sekä Starbucks että vihdoinkin 15.10. auennut Hard Rock Café. Tai sitten, kuten Nyt-liitteen ravintolasta arvioinnin kirjoittaja totesi, että aina kun maailmalla on lama, ravintoloiden siinä missä isojen maailmantähtienkin on haettava lisärahoja periferiasta, kuten Suomi. Että kiitti vaan, tämä se vasta meidän itsetuntoa taas nostaakin... But who cares miksi me saimme sen, pääasia on, että se on meidän! ^^

Kävin ensimmäisen kerran Hard Rock Caféssa Pariisissa vuonna 2003. Silloin minua ei vielä vakuutettu, mutta toisen kerran jälkeen Barcelonassa vuonna 2007 innostuin niin, että otin tavoitteeksi käydä matkoillani Hard Rock Caféssa aina, jos kyseisessä kaupungissa tai ainakin sen lähellä sellainen sijaitsee. Tähän mennessä olen käynyt ainakin Montréalin, Toronton, Kairon, Pariisin, Lontoon, Barcelonan, Tukholman, Miamin, Los Angelesin, Bostonin ja New Yorkin HRC:ssa. (San Franciscossa taisin vain tyytyä ottamaan kuvan kyltistä.) Joka kerta HRC:ssä käydessäni sieltä on myös jotakin ostettava. On haalarimerkkiä, korvakoruja, riipuksia, käsikoruja, laseja... Osan olen jo ehtinyt hävittääkin. :D Olen myös kerännyt lähes kaikki lasit. Vain Martini-lasi puuttuu, mutta ehkä sen voisi vaikka hankkia Helsingin HRC:stä. 

HRC on kahden amerikkalaisen eli Isaac Tigrettin ja Peter Mortonin Lontoossa kesäkuussa 1971 perustama ravintolaketju, joka on levinnyt kuin sienet sateella ympäri maailmaa. Osa on franchising-omistuksessa ja osan omistaa... Jahas, joudun käyttämään Radio Rockin kilpailun nimeä, eli "Juuri nyt en muista", mutta siis osan ravintoloista omistaa jenkkiäijä, joka kävi Suomessakin huolehtimassa ravintolan sisustuksesta eli erityisesti memorabiliasta. Muusikkotähdet latinotähdistä metallimiehiin ovat lahjoittaneen soittimiaan, levyjään ja vaatteitaan (muun muassa) ravintoloiden seinille. HRC-kävijät voivat sitten eri maiden ravintoiloissa käydessään bongailla lempiartistejaan, kuten minä teen. (Enemmän tästä tuonnempana.)

Menu on erittäin amerikkalainen eli cheddar-juustoa, isoja pihvejä ja hamppareita ja muutenkin paljon lihaa löytyy varmasti. Myös jälkkäriosasto seuraa raskasta linjaa. Tänne ei todellakaan tulla syömään mitään alku-, pää- ja jälkiruokasysteemiä, sillä jo yhdessä annoksessa on töitä. :D (Ellet sitten ole keskiverto-jenkkiläismies, tietenkin.) Jos haluaa useampia annoksia maistella, niin kannattaa jakaa pöytäseurueen kesken. You have been warned...

Helsingin menukin on jo ilmestynyt HardRockCafe.com-sivulle, joten sitä voi bongailla sieltä. Alkuun voi valita mm. Hard Rock nachoja, savustettuja kanansiipiä tai Jumbo Combon, jota suositellaan neljälle sen sisältäessä mm. kevätrullia, kanasiipiä, sipulirenkaita ja friteerattuja perunankuoria. Burgereitakin löytyy hiukan alle kymmenen (muistaakseni), ribsejä (tosin käydessämme possu oli lopussa ja tarjolla vain kanaribsejä), voileipiä, savustettuja voileipiä, kanaa, pihvejä, kalaa, juustoa... Huh! Viitisen salaattiakin (kaikki kanaa; Cesar-salaatin saa myös lohella) on tarjolla, mutta kanan voi vaihtaa vuohenjuustoon halutessaan. 

Jälkkäriksi tarjolla pelkkiä "biittejä" eli bite size -kokoisia miniminiannoksia, jos vain haluaa maistaa jotakin tai sitten haluaa maistaa kaikkea. :) Biitteinä saa suklaamoussea, mansikkajuustokakkua ja crème brûlèeta. Koko annoksina pöytään saa mm. sen hervottoman Hot Fudge Brownien, pirtelön, juustokakkua, omenapiirakkaa ja jäätelöä. 

Saavuimme ravintolaan keskiviikkona 20 vaille kuusi ja meille sanottiin odotusajan olevan n. 35 minuuttia. Ravintola ei (ainakaan vielä) ota vastaan pöytävarauksia, joten first come, first served. Eipä tässä mitään, eikun kaukosäätimen näköinen laite mukaan (sen alkaisi piipata, kun pöytä olisi vapaa) ja baaritiskille. HRC:n drinkit ovat ihania, joskin kalliita. Olisi pitänyt ottaa kuvia, hmph. Noh, sitten ensi kerralla. ;)

Palvelu on hyvin jenkkimäistä eli hyyvin ystävällistä, rupattelevaa ja...noh, ilmeettömään suomalaispalveluun tottuneella voi olla vähän ahdistunut olo. Meidät vei pöytään ihana brittitarjoilija, joka tietysti osasi kehua naispuolisen asiakkaan ulkonäköä (punaista tukkaa ;) ) ja kysyi, että tykätäänkö Kissistä. Kun vastasin, että en oikeastaan tykkää, niin seuraava kysymys oli, että pidänkö enemmän Van Halenista. Vastasin, että kyllä, mutta Kiss-pöytään meidät istutettiin (eli pöytään, jonka vieressä seinällä roikkui joko Simmonsin tai Rogersin puolireiteen ulottuvat saappaat), koska Van Halen -pöytä (muistaakseni David Lee Rothin pöksyt) ei ollut vielä valmis. Noh, meni se ilta Kissin pöydässäkin, koska seuraavaksi tarjoilija kysyi musamakuani ja toteutti sen myöhemmin soittamalla Aerosmithin musavideon. Jee! :D

Haystack Chicken Salad (kana korvattu vuohenjuustolla ja ilman tortillasuikaleita), 18,90 €

"This Hard Rock special combines fresh mixed greens, carrots, corn, diced tomatoes, pico de gallo and shredded cheese. Topped with Tupelo fried chicken or a grilled chicken breast. Tossed with ranch dressing and topped with spiced pecans and crisp tortilla straws."

Jahas, siirrytään itse asiaan eli ruokaan. Minä valitsin yhden kanasalaateista, mutta pyysin kanan tilalle vuohenjuustoa ja keittiö täytti toiveeni. Nyt kun katson annosta uudestaan, niin sehän on MASSIIVINEN. Ei se jotenkin eilen NOIN isolta näyttänyt silloin illalla. :D Kaverikin kyllä päivitteli annoksen kokoa, mutta jos kerran maksan salaatista 19 euroa, niin on parasta ollakin iso! Ja hyvä! Ja olihan se! Noms. Tosin unohdin TAAS kerran pyytää salaatin ilman kastiketta (jota totta kai siihen laitetaan) eikä sitä olisi maun takia tarvittu. Hitto, syytän hairahduksestani niitä kahta drinkkiä baaritiskillä odottaessamme. :D

Siis hyvää oli! Onneksi olin syönyt kevyen lounaan kuusi tuntia aikaisemmin ja vielä pyöräillyt Espoosta puoli tuntia Espoosta Helsinkiin ennen tätä illallista, mutta kyllä tästä silti tuli tosi täyteen. :D HRC is not for the fainted hearts... Koska kaverin pettymykseksi possuribsejä ei ollut saatavilla tilasi hän juusto-pekoburgerin. Ison hampparin lisäksi lautasella oli keko isoja ranskanperunoita sekä pari isoa tomaattisiivua sekä pari suolakurkkusiivua. Perunoita ja pala pihviä jäi lautaselle. "Burgeri selätti minut", kaveri suurinpiirtein totesi.

Aterian loppuvaiheessa katselin naapuripöytiin kannettavia, arviolta noin litran tilavuusmitan jälkkäreitä (brownia alla, päällä juustokakkua ja vielä pari palloa jäätelöä). Kaksi kaveriani muistavat myös tapauksen Barcelonasta, jolloin he pääruokien jälkeen päättivät tilata vielä jälkkärit tietämättä, kuinka megalomaanisia ne ovat kooltaan. Huh. Tarjoilijamme kertoi, että jotkut ihmiset eivät varoituksista huolimatta usko annosten isoa kokoa vaan ovat ihan innoissaan tilaamassa alku- ja pääruokia. Jos alkuun ottaa jumbo-combo-lautasen, josta siis huom. riittää neljälle, niin kyllä siinä äkkiä perutaan pääruokatilaus. :D 

Kyllä minä aion vielä mennä paikkaan uudestaan jonkun kaverin (tai kahden) kanssa ja tilata jonkin megajälkkärin jaettavaksi. Iskä itse asiassa tässä lohkaisi eilen, että "Kait siellä Hard Rock Caféssa täytyy käydä," ja tässähän on sopivasti isänpäivä tulossa...

Aerosmithin Steven Tyler sekä settilista vuodelta 1984

Tiesin jo etukäteen, että ravintolasta löytyy myös jotain Aerosmith-memorabilia-kamaa. Lähes jokaisesta käymästäni HRC:sta on jotain Aero-tavaraa löytynytkin. Kaveri bongasi rappusista oheisen kuvan bändin nokkamiehestä Steven Tyleristä ja settilistasta vuodelta 1984. Herralla kun oli tapana kirjoittaa illan settilista ylös ja jakaa sitten siitä kopioita bändin muulle jäsenistölle. Kovan huumeiden ja alkoholin käytön seurauksena myös laulujen sanoja oli teipattava lavan eteen, jotta Tyler myös muistasi, mitä missäkin välissä yleisölle piti kiljua. Onneksi jäbät selättivät addiktionsa (no, tupakka/sikarit ovat jääneet) ja uusi albumi 11 vuoteen ilmestyy ensi kuun alussa. (On jo tilauksessa!)

HRC:sta löytyy myös Rock Shop, josta kaverini osti sekä itselleen että poikaystävälleen paidat plus vielä haalarimerkin. Hän vähän pähkäili kokojen kanssa, mutta myyjä kertoi vaihdon onnistuvan kuittia vastaan. Onneksi ei tarvitse, sillä paidat sopivat. BF on selvästi skrodempi, kuin miltä näyttää. :D Minä jäin vielä pähkäilemään, että mitä sitä ostaisi. Pienen kitaran tai plektran, jossa lukee HRC Helsinki joko kaulakoruun tai rannekoruun laitettavaksi vai sitten sen Martini-lasin. (Jos se edes oli myynnissä.) Noh, ehkä tässä vielä ehtii toisenkin kerran paikassa käydä. Toivottavasti ihmiset löytävät paikkaan.

Hard Rock Café Helsinki
Aleksanterinkatu 21 (Stockmannia vastapäätä)
+358 (0)9 4282 6888

www.hardrockcafe.fi
www.hardrockcafe.com

Aukioloajat:

Ke-La 11:00 - 02:00
(Viimeiset ruokatilaukset klo 23:00)

Su-Ti: 11:00 - 00:00

(Viimeiset ruokatilaukset klo 22:00)
Rock Shop: 10.00 - 23.00

K-kakku työpaikan jäähyväisiin

"Hey, there's a Key! (on the cake)"

Olin koko kesän töissä Kiosked-nimisessä suomalaisessa start upissa. En sen kummemmin ala heidän liiketoimintaansa tässä kertomaan, mutta totean vain sen, että he tekevät tosi mielenkiintoista juttua ja toivottavasti tulevat myös muuttamaan online-kaupantekoa ja mainostusta. Nettisivuilta www.kiosked.com saa lisätietoa aiheesta.

Olin neljän kuukauden harjoittelijasopparina, jota ei sitten voitukaan jatkaa. Joskus vain tarjonta ja kysyntä ei kohtaa. :( Sääli sinänsä, koska tunnelma firmassa on loistava ja porukka tosi mahtavaa! Joka tapauksessa 25.10. koitti viimeinen työpäiväni ja toki sitä varten piti tehdä kakku kiitokseksi kaikille mahtavasta neljästä kuukaudesta. Neljäs "oikea" työpaikkani ja paras tähänastisista. :)

Tiesin jo heti, millaisen kakun teen tai siis lähinnä miten sen koristelen. Firman logolla, tietenkin. Kakkupohjaksi valitsin perus-suklaakakkuohjeen Culinary Concotions by Peabody -blogista, joka on yksi lempiblogeistani kirjoittajan hersyvän huumorin ja upeiden leipomusten vuoksi. Loistavaa settiä. 

Ikävä kyllä suklaakakku oli aivan liian höttöistä, kun minun piti saada kakku ulos vuoasta ja niinpä jouduin tekemään pientä palapeliä saadakseni kakun jotenkin neliön muotoon. Tyhmä minä, pitäisi sitä nyt tässä vaiheessa muistaa suklaakakkujen koostumus, kun sekaan ei heitetä yhtään suklaata vaan suklaisuus tulee kaakaojauheesta. Huoh. Tätä samaa kakkua ajattelin käyttää myös erään ystäväni juhliin ensi kuussa, mutta vaihdan kyllä hyväksi koettuun ohjeeseen, jolla tein toisen kaverini 30-vuotissynttärikakun. 

Saatoin myös yrittää irrottaa kakkua liian lämpimänä, joten tietysti voisin ensi kerralla myös harkita vähän itsehillintää... TAI sitten voisin myös kokeilla olla tosi fiksu ja laittaa vuoan pohjalle leivinpaperiarkin, josta nostamalla pitäisi koko kakunkin lähteä vaivatta vuoasta. >< Taisin muuten käyttää sitä taktiikkaa tuohon edelliseen 30-vuotiskakkuun. Daa. Mutta tämä tietysti tarkoittaa sitä, että voin kokeilla jotain muuta suklaakakkuohjetta ensi kerralla. Ja itse asiassa tiedänkin jo, mitä...

Kakku ja kuorrute

Toisaalta palapelin kokoamisella ei ollut mitään väliä, koska kakku sai joka tapauksessa ylleen suklaisen kuorrutuksen. Kakun hajoaminen myös aiheutti sen, että koottuna sen muoto muistutti enemmän neliötä kuin paistoastian muoto (suorakulmio), joten lopputuloksen kannalta hajoaminen oli itse asiassa vain positiivista. :D

Koska käytin koristeeksi taas kerran sokerimassaa ja koristelin kakun pari päivää ennen viimeistä työpäivää, piti siis massan ja kakun väliin saada suojakerros, joka estää kosteuden nouseminen sokerimassaan asti. Käytin suklaakuorrutukseen n. 200 grammmaa Fazerin joulusuklaata (sitäkin on jo kaupoissa kaikkien konvehtirasioiden ja joulukalentereiden kanssa eikä vielä ole edes marraskuu!), kermavaahtoa 2 dl:sta kuohukermaa sekä n. 80 grammasta pehmennyttä margariinia. 

Mukailin Kinuskikissan suklaakreemiohjetta, koska minulla ei ollut mascarponea enkä ajatellut enää käydä sitä kaupasta hakemassa. :D Mascarponen avulla kuorrutteesta saa tuhdimpaa, mutta jos kermavaahdon vatkaa melkein voimaiseksi, niin pysyy sekin koossa. Kuorrute jämähti hyvin jääkaapissa ja maistui hyvätä (jouluiselta! ^^), joten 2/3 kakusta onnistui hyvin.

Firman toinen pääväri oranssin lisäksi on turkoosi, joten tilasin Confetti-nettikaupasta 500 grammaa turkoosia  Regalice-sokerimassaa. (Jos Kioskedilla olisi myös Confetti-nettikauppa valikoimassaan, olisin NIIN kioskannut tuon ylläolevan kuvan tuolla Confettin tuotteella!) Pelkäsin ensin, ettei massa riittäisi kakkuun ja jos olisin tehnyt sen alkuperäisen paistoastian mitoille, niin olisi saattanut käydäkin. Sokerimassapaketin kyljessä lukee, että n. 25 senttimetrin kakulle tarvitaan 750 grammaa kuorrutetta, joten täytyy muistaa ensi kerralla ostaa varmuuden vuoksi enemmän. Parempi jäädä yli, kuin ali.

Sokerimassa vaikutti ensin tosi kuivalta ja se halkeili aika lailla, joten kastelin kädet muovatessani siitä palloa. Noh, totta kai se muuttui silmänräpäyksessä tosi tahmeaksi ja meinasi tarttua joka paikkaan. :D Onneksi tomusokeri pelasti tilanteen ja sain massan lopulta tapelt...siis kaulittua sopivankokoiseksi levyksi. Sitten olikin vuorossa se hermostuttavin osa, eli levyn rullaus kaulimen ympärille ja siirto kakun päälle.

Se onnistui, champagne for everyone! ^^ Se, mikä vähän rassaa, on tietysti tomusokeri, joka jää kuorrutteen pinnalle pölyksi. Noh, onneksi sen saa kostutetulla talouspaperilla/märillä käsillä pyyhittyä pois.

Alkuperäinen ideani oli myös, että tekisin valkoisen "K":n kakun päälle valkoisella sokerimassalla, mutta sitten Kampin Supermarketissa se olikin loppu! Se oli selvästi merkki, koska päätin sitten tehdä "K":n tomusokerista ja vedestä. Eipähän tarvitsisi huolehtia, ettei sokerimassa tartu turkoosin massan päälle.

Ja kuten kuvasta näkyy, sokerikuorrute toimi loistavasti! Tämä kuva on otettu ennen kuin lähdin viemään kakkua bussilla töihin ja parissa päivässä tomusokerikuorrutteeseen oli tullut muutama ryppy. Sillä nyt ei ollut niin väliä, koska ainakin minun mielestäni kakku oli hieno! Ei tietenkään 100 %:sti logon värin ja fontin mukaan, vaikka näissä design-asioissa pitäisi tarkka ollakin kaikissa firmojen materiaaleissa, mutta ehkei se näin pienissä piireissä haittaa. :D

Myös työkaverit (tosin nyt jo entiset sellaiset) tykkäsivät ja kiitoksia sateli niin kakun ulkomuodosta kuin maustakin. Tässä tapauksessa ulkomuoto oli lähes yhtä tärkeää, kuin maku. :) Olin taas tuttuun tyyliini unohtanut kostuttaa kakun, mutta kukaan ei ainakaan uskaltanut valittaa siitä. :D Score.

Taas kerran yksi onnistunut kuorrutekakku. Tässähän alkaa innostua! Ensi vuonna on tulossa vino pino kolmikymppisiä, joten toivottavasti edes jonnekin niistä sopii kunnon kuorrutekakku. Ja tosiaan tässä täytyy taas vääntää yksi synttärikakku sankarin kiinnostuksiin sopivilla koristeilla, joten stay tuned...