Leivon sinulle, ystävä

Ystävät ovat elämän suola. Viihdyn aika paljon yksikseni, mutta jos ei koskaan tapaisi ketään, tulisi ihan höperöksi ja ahdistuisi ihan kyvyttömäksi olioksi. Kaikkien kouluvuosien, opiskeluiden, vaihtojen ynnä muiden juttujen lomassa ystäviä on tullut ja mennyt. Osa on jäänyt elämääni, osa on kaikonnut teille tietämättömille, osa on kavereina Facebookissa (joista suurimman osan tekemiset olen poistanut news feedistäni) ja pienestä osasta on tullut minulle todella tärkeitä.

Ala-ja yläasteilta minulle ei ole jäänyt ketään kavereita, joiden kanssa olisin tekemisissä, mutta hyväksyn kyllä heiltä fb-kutsut ja moikkaan kadulla. Lukiosta jäi neljä kaveria, joiden kanssa yritänyt olla yhteydessä säännöllisin väliajoin, ja sitten Kauppiksessa olen tutustunut vaikka kehen. Suurin osa heistä on jäänyt puolitutuiksi, joiden kanssa moikkaillaan ja vaihdetaan kuulumisia eri tapahtumissa, mutta joiden kanssa yhteydenpito tulee luultavimmin loppumaan valmistumisen jälkeen. Sääli sinänsä. Niinpä tässä olen yhden toisen kaverin kanssa päättänyt ruveta tapaamaan tiettyjä ihmisiä KY-juttujen ulkopuolella, jotta sitten sitä voisi jatkaa myös valmistumisen jälkeen (joka tässä kohta koittaa meille kaikille).

Uusin tyyppeihin on aina mahtavaa tutustua ja olenkin tässä parin vuoden aikana ystävystynyt yhden kaverini kautta yhteen kaveriporukkaan, jotka ovat olleet samoissa opinahjoissa teineinä ja joista on sitten pariutumisen kautta muodostunut ryhmä, jonka jäseniä enemmän tai vähemmän tapaa kaverin ja hänen poikaystävänsä juhlissa. Tähän olen nyt koonnut kollaasinomaisesti kaikenlaisia juttuja, joita on ollut tarjottavana/olen tehnyt bileisiin ja muihin juttuihin. Yläkuvassa on kokoelma viime syksyn yhteisissä synttäribileissä olleista tarjottavista, ja tuossa yläpuolella sinne tekemästäni kurpitsajälkkäristä. Vai oliko ne polttarit? Nyt lyö tyhjää... Mutta joka tapauksessa. Tässähän menee kaikki juhlat sekaisin, kun niitä on niin paljon, hehheh... 

Tuo piiras/kakku/whatnot oli kyllä vähän outo, vaikka periaatteessa ihan hyvän makuinen ja helppo tehdä. Keksipohja, kurpitsasosetta ja valmista vaniljamoussejauhetta sekä kinuskikastiketta. Mutta taidan ihan oikeasti jättää ne hemmetin kurpitsasoseet ihan suosiolla leipiin enkä tunge niitä jälkkäreihin. Paitsi se yksi kurpitsajuttu on vielä kokeilematta...No, sitten ensi syksynä.

Ylakuvan ohje täältä.

Tein myös joskus brownieta. Olisiko ollut polttareiden jälkitunnelmiin? Eikä ollut, koska nämä browniithan näkyy tuolla yläkuvassa. Vai kummat bileet tässä oli kyseessä? No, aivan sama tässä vaiheessa. Tässä on myös pitänyt miettiä leipomuksia ja lahjaa ensi viikon lauantain bileisiin, ja siihen voi aivan helposti käyttää sitä aikaa, joka kuuluisi graduun tai vaikka imurointiin... ;)

Panforte eli italialainen pähkinäkakku

Joulun alla julkaistaan kaikenkarvaisia joululeivonnaisten ohjeita...siis joo joo, jouluna! Mähän sanoin, että tässä bloggaamisessa on ollut taukoa, joten bare with me, tämä juttu tapahtui joulun alla. Siis: Hesari julkaisi joulukuun alussa erilaisia ihania ohjeita ruokasivullaan (kuten usein muulloinkin) ja niiden kaikkien teemana taisi olla ulkomaiset joulun ajan jälkkärit. Tai ulkomaiset suklaisen jälkkärit? Koska mukana oli joku ihanan tahmea fondant-tyyppinen ihanuus...ja sitten italialainen panforte eli pähkinäkakku.

Iskä oli ostanut portviiniä golf-reissultaan Portugalista ja kysyi, voisinko tehdä jouluksi jotain, jonka kanssa tuota viiniä voisi nauttia. No hell yeah. Iskä oli bongannut saman panforten kuin minäkin ja päädyin sitten siihen, koska reseptin mukaan sitä kannattaa tarjoilla Vin Santon kanssa, eli jotain jälkkäriviiniä nyt sitten. Tai kahvia. Tai likööriä. Tai ihan mitä vaan.

Pähkinäkakkua voi MELKEIN tituleerata terveelliseksi, sillä siihen tulee roimasti pähkinöitä, makeuttajaksi hunajaa (no okei, myös sokeria) sekä kaakaojauhetta ja tummaa suklaata, jotka sisältävät hyviä flavonoideja ja alentavat sitä pahaa kolesterolia ja...noh, tekevät mistä tahansa tosi hyvää. (Kokeilkaapa kirjoittaa gradua ja syödä suklaata samaan aikaan, niin aivan varmasti on mukavampaa kuin ilman.) Eikä yhtään jauhoja! Ja viikunoitakin, joten siis ei mitään syyllisyyttä kannata tuntea, koska siinä ei ole yhtään lisättyä rasvaa! (Vain suklaan ja kaakaon ja pähkinöiden rasva.) 

Ja maku? Ihanan tahmeaa, suklaista ja makeaa, muttei silleen ällömakealla tavalla. Tätä ruvetaan tekemään! Varsinkin lahjaksi tämä soveltuu paremmin kuin hyvin (ellei ole kuolettavasti pähkinöille allerginen.) Ja pähkinöitä voi vaihdella maun mukaan. Ja koska kakkuun tulee sitä jälkiruokaviiniä, niin sitten siinä voi kakun valmistuessa vähän maistella lisää ja kakun valmistuttua sitten maistaa sitä viinin kanssa...ja ilman.

Ohje à la Helsingin Sanomat.

Itsenäisyyspäivä + The Joulukalenteri -maraton

Pekaanipähkinäpiirakka

Joka tapauksessa, myös viime vuotiset itsenäisyyspäivän juhlinnat oli ihan juhlinnan arvoiset. (Vaikka edellisen päivän lätkämatsi nyt meni vähän miten meni...) Leivoin siis pekaanipähkinäpiirakan, jonka olin tehnyt jo joskus aikasemminkin isänpäiväksi, tosin ilman kuvia. Nyt sitten on kuvat, ja resepti löytyy tuosta linkistä. Eli ei tartte kaivella sitä tänne. ;)

Huomatkaa hieno suomenlippu tuossa piirakan päällä kuviona. (Ja iso reikä, koska kokeilin kakun kypsyyttä veitsellä...)

Pekaanipähkinäpiirakka: über-makeaa. Kannattaa ottaa kahvia kyytipojaksi. Tai itse tehtyä vadelmalikööriä... ;)

Munakasrullat

Oletteko kuulleet The Joulukalenteri -ohjelmasta? Jos olette syntyneet 80-luvulla, niin luulisi teidän tietävän tämän Jukka Virtasen uran parhaimman työn! Ai ettekö? Nyt äkkiä Wikipediaan tutustumaan aiheeseen! Minä ja kaverini ollaan fanitettu sarjaa jo tosi pitkään ja muutama vuosi sitten innostuttiin tilaamaan ohjelman DVD netistä. Ja nyt pidämme aina joka vuosi joulun alla The Joulukalenteri -maratonin eli katsomme kaikki 24 jaksoa putkeen, napostelemme pikku syötäviä ja juomme...hiukan. No okei, olemme huomanneet, että kirjaa katsotuista jaksoista on pidettävä ja viime kerralla kävi niin, että intouduimme puhumaan kaikenlaisesta niin, että viimeiset jaksot meni vähän ohi. :D

Yleensä on lisäksi tuntunut siltä, että koko dvd:ssä kestää hirrrveän kauan. Mutta jotenkin viime kerralla koko aika meni tosi nopeasti! o_O Myös kaverin bf oli mukana ja ihan hyvin sekin kesti. :D

Glögifudge

Niin, siis ruoka? Tein munakasrullia eli…. noh, uunissa tehty pellillinen munakasta, jonka väliin laitoin fetaa ja herne-papu-porkkana -sekoitusta. Jälkkäriksi (ja kaverille+bf:lle lahjaksi) tein glögitoffeeta. Innostuin vähän löydettyäni joulunalusajan Leivotaan-lehdestä ohjeen toffeelle, joka piti tehdä ihan paistomittarin avulla tarkan lämpötilan selvittämiseksi. Noh, meitsi sitten osti n. 25 euron kunnon teknisen lämpömittarin juuri tähän tarkoitukseen. Hyvin toimi ja hyvää tuli! Sen jälkeen en olekaan tehnyt fudgea lämpömittarin kanssa (tai edes ilman), mutta eiköhän tässä tule tilaisuuksia. Fudge kun on mitä mainioin lahja ja muutenkin hyvää tarjottavaa, jos haluaa varmistua, että herkut katoavat nopeasti omasta näköpiiristä. :) Taisinkin juuri keksiä vappu-piknik -tarjottavista ainakin yhden…


Glögi-fudge
Leivotaan-lehti 3/11
50-60 kappaletta

3 dl kermaa
1 ½ rkl kaakaojauhetta
3 dl sokeria
1 dl vaaleaa siirappia
50 g voita
100 g tummaa suklaata (70 %)
2 rkl glögiviiniä
½ tl kanelia

Kaada kerma paksupohjaiseen kattilaan ja sekoita kaakao kermaan. Lisää sokeri, siirappi ja voi. Keitä, kunnes seos on 125-asteista. Lisää joukkoon paloiteltu suklaa, glögi ja kaneli. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada massa leivinpaperoituun, noin 22 x 22 -cm:seen vuokaan. Anna toffeen jäähtyä TÄYSIN (I know, se on vaikeaa), ennen kuin leikkaat sen paloiksi (Kannattaa leikata tosi pieniksi, aika tuhtia kamaa, toim. huom.) Säilytä jääkaapissa. (Varmempaa antaa lahjaksi mahd. nopeasti, toim.huom.)