Avokadobrownies

Viime vuoden syksyn kaikkein suosituin ruokaohje meillä Suomessa oli varmasti Alexander ja Hanna Gullichsenin avokadopastan ohje, joka löytyy heidän Safkaa-keittokirjastaan. En ole itse kauheasti tutustunut ohjeeseen, koska en tykkää pastasta (älä kuitenkaan kutsu minua karppaajaksi) enkä muutenkään ole kaikkien villitysten perään, mutta avokadoista kyllä tykkään. Nuo (liian raakoina) tummanvihreät hedelmät kätkevät (kypsinä ruskeiksi muututtuaan) sisäänsä ihanan pehmeää hedelmälihaa, joka on niin hyvää, ettei maistu oikein miltään. Paitsi sitruunamehulta, joka estää hedelmälihan tummumisen, mikä alkaa lähes välittömästi avokadon aukaisemisen jälkeen. Tämä hedelmä ei kauheasti kestä odottelua.

Tiesittekös muuten sen, että hedelmä on saanut nimensä nahuatlin sanasta ahuacatl, joka tarkoittaa kivestä. :D Täytyy myöntää, että päärynänmuotoinen hedelmä kyllä hiukan muistuttaa tätä...miehistä hedelmää. Alligaattorinpäärynä on myös toinen kutsumanimi.

No niin, kun nyt olemme saaneet kaksimielisen vitsin ujutettua postaukseen, voimme kenties siirtyä eteenpäin eli mitä ihmettä siis tein näistä avokadoista. Noh, minut tuntien käytän ne tietysti lempileivonnaisiini eli brownieseihin. 

"Avockadobrownies?" saattaa moni kysyä, mutta uskokaa tai älkää, avocadot sopivat aivan täydellisesti browniesien tekoon. Avokadothan eivät sisänsä maistu miltään, mutta ne tekevät browniesien rakenteesta ihanan mehevän. ^^ Niistä saa myös roppakaupalla hyviä rasvoja sekä paljon kaikkia muita ravinto-aineita, ja kun lisäksi mukaan laittaa vielä 80 %:sta suklaata ja pistaasi-pähkinöitä, niin näitä voi pitää ihan terveellisinä! Tai ainakin vähemmän epäterveellisinä, kuin ihan tavallisia brownieseja. ;)

Äiti siis jätti itsenäisyyspäivän blini-bileistä kaksi avokadoa iskän jääkaapiin, joista toisen söin ja toisen päätin uhrata näihin herkkupaloihin, joiden tekoa olinkin halunnut kokeilla jo jonkin aikaa. Kuvitelkaa nyt, ihanan pehmeää avokadomassaa sulatettuna tummaan suklaaseen... Sitähän voisi vaikka kokeilla avokadon puolikasta sulalla tummalla suklaalla höystettynä. Jos siitä ei saa puhtia ja piristystä päivään, niin ei sitten mistään! 

Näihin kuuluisi oikeasti myös avokadosta ja tomusokerista tehty kuorrutus, mutta pakasteellisista syistä johtuen (tai lähinnä siitä, että käytössäni oli vain yksi avokado) en halunnut tehdä sitä. Ovat muuten ihan loistavia ilmankin. Jos et kauheasti pidä makeasta, niin nämä ovat sinun juttusi, sillä ainakin tosi tummaa suklaata käytettäessä näistä ei todellakaan tullut ällömakeita. Sellaisia aikuiseen makuun sopivia. :)

Pistaasipähkinöistä tuli mukavaa rouhetta mukaan. Iskä osti pariin otteeseen pari pussia pistaasipähkinöitä "leivonnassa käytettäviksi", mutta käytin niitä vain kerran leivontaan rouhiessani viimeisen pussin loput näihin. Kaikki loput olin pistellyt aikaisemmin poskeeni. :D 

Avokadojen ansiosta näihin ei tarvita lisää rasvaa kuin kolme ruokalusikallista. Itseltäni ei avokadoöljyä löytynyt, enkä ruvennut näiden takia investoimaan sellaiseen (vaikka se ihanaa onkin), joten jokin muu öljy käy ihan hyvin. Näihin tulee helposti himo!

Avokadobrownies

Ohje How Sweet Eats -blogista 

(Minä tein ½-ohjeen ja ilman kuorrutusta, mutta tässä siis ohje kokonaisuudessaan.)

2 kypsää avokadoa muussattuna

225 g tummaa suklaata sulatettuna

2,5 dl hienoasokeria

2 isoa munaa

1 tl vaniljasokeria

1,8 dl vehnäjauhoja

0,6 dl kaakaojauhetta

½ tl leivinjauhoa

1/4 tl suolaa

3 rkl avocadoöljyä (tai jotain muuta öljyä)

113 g tummaa suklaata, rouhittuna (resepti on amerikkalaismitoissa, joten käännös suomalaisiksi mittayksiköiksi tekee ohjeesta vähän hankalan)

Kuorrutus

1 iso kypsä avokado

6,25 dl tomusokeria

1/4 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele keskikokoinen uunivuoka (tai pitkulainen leipävuoka). Muussaa avocado isossa kulhossa ja sulata suklaa mikrossa tai liedellä vesihauteessa. Sekoita joukkoon sokeri, lisää munat ja vaniljasokeri, vatkaa hyvin. Lisää jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola isolla lusikalla sekoittaen juuri ja juuri tasaiseksi - älä ylisekoita. Lisää rouhittu suklaa ja kaada vuokaan.

Paista 28-32 minuuttia kunnes keskikohta hyytyy. (Älä paista liikaa, sillä hieman tahmea brownies on parasta! ^^ ) Anna jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista ja kuorruttamista.

Kuorrutusta varten muussaa avocado esimerkiksi sähkövatkaimella ja lisää sen joukkoon tomusokeri ja vaniljasokeri. Levitä browniesien päälle ja nauti!

Arkistosta: Fudge-keksitaikina-juustokakku tupareihin

Tämä blogipostaus on uusinta vuodelta 2010, sillä tein tämän kakun kaverini tupareihin, mutta alkuperäinen postaus on kadonnut netin uumenista enkä sitä siis voi siirtää tänne Bloggeriin. Mennään siis jotenkin kutenkin muistin varassa. Päätin myös laittaa bloggauksen ulos nyt enkä aikatauluttaa sitä vuodelle 2010, koska en ole ihan varma aikataulusta ja halusin, että myös uudet lukijat lukevat postin ettei se vain hautaudu jonnekin vuoteen 2010. :D Ja vanhoja on aina kiva muistella. (Muistutan siis uudempia ja miksei kaikkia muitakin lukijoita siis myös selailemaan postauksia ihan alkuun asti, tällä hetkellä vanhimmat postaukset taitavat sijoittua vuoteen 2008. Vanhoja postauksia vuosilta 2008-2010 ilmestyy  vielä muutamia lisää, joten stay tuned myös vanhojen juttujen osalta. :)

Kaverini siis muutti omaan kämppäänsä kevättalvella 2010 ja tupareita juhlittiin sitten kesemmällä. Päätin tehdä tapani mukaan juhlakakuksi kunnon suklaa-sokeri-rasvapommin, eli cappuccino fudge juustokakun MUTTA sen päälle tulee vielä jäädytetty (kananmunaton) keksitaikinakerros. Ja teinpä vielä hienot suklaakoristeetkin. Huh. Sydän alkaa hakata jo pelkästä ajatuksesta.

Minulla ei ole nyt hajuakaan, että minkä ohjeen mukaan olen tämän tehnyt. Ohje on kyll ihan sama, kuin Smitten Kitchenin cappuccino fudge cheesecake, josta tein kakun tutorryhmälleni 2010 helmikuussa, mutta tämän kakun alkuperäinen tekijä on muu kuin Smitten Kitchen, vaikka oli kyllä käyttänyt tuota em. leipurin ohjetta.  

Samaan tulokseen siis pääsee tuolla SK:n ohjeella ja sitten vain tekaisee päälle rasvasta, (tummasta) sokerista, vaniljasokerista ja jauhoista sekä rouhitusta suklaasta suklaakeksitaikinan, laittaa sen pakastimeen jäähtymään (levynä) ja sitten laittaa valmiin kakun päälle. Kakku on kyllä tarpeeksi overkill ilmankin, joten sen voi ihan hyvin jättää poiskin...

Oheisesta kuvasta saa aika hyvän läpileikkauksen kakun sisällöstä: keksipohja, suklaakerros, juustokakkukerros, hapankermakerros, keksikerros ja suklaakoriste. Varmaan noin 600 kilokaloria/pala, jos leikkaa kakun 20 palaan... On tämä ehdottomasti mielestäni yksi parhaista kakuistani, koska mieltymykseni on kaikkeen hurjaan. "Everything worth doing, is worth overdoing," on Aerosmithin laulaja Steven Tyler joskus todennut levynteosta ja se pätee aika hyvin myös lähes kaikkeen minun tekemiseeni. ;) 

Tosiaan vein tämän dieetinsurman juhliin ja kyllähän sitä kehuttiin, vaikka sitä ei voi syödä kuin sentin paksuinen pala kerrallaan (jollainen on ihan mahdotonta leikata kunnolla) ilman, että saa diabeteksen. :D No ehkei sentään, mutta lupaan kyllä pyhästi, että lopetan näiden über-sokeristen rasvapommien tekemisen ja keskityn herkkuihin, jotka ovat niin hyviä (eli siis tarpeeksi kevyitä ja raikkaita), että ihmiset santsaavat! (Tai ainakin saavat aloitetut palat loppuun.) Tai sitten teen nämä aina paljon pienempinä annoksina pienempään irtopohjavuokaani, niin ehkä silloin saan nämä menemään kerralla. Koska nimittäin näistä bileistä (en lähtenyt jatkoille) lähdin kotiin loppu kakku kainalossa.

"Priima!"

Teen tässä paljastuksen: minä ja tupareita juhlinut kaverini katselimme pieninä ollessamme paljon Myyrä-videoita ja lapsuuden aikainen rakkaus tähän tsekkiläiseen piirroshahmoon on kestänyt näihin päiviin asti. Edelleenkin saatan joskus jonkin erittäin hyvin menneen asian yhteydessä hieroa käsiä yhteen, kurtistaa naaman hymy-virneeseen ja huudahtaa "Priima!", kuten Myyrä aina videoissaan innostuessaan teki. 

Kaverini taisi saada poikaystävältään lahjaksi tuon kuvassa esiintyvän isohkon Myyrä-pehmolelun, jonka lötköt ja juuri oikean pituiset kädet saa  helposti "Priima"-liikkeeseen. Ensi jouluksi Myyrälle tulee ostaa pieni tonttulakki.

KTM x 2 + OTM = valmistujaisbileet

Eräs ystäväni piti valmistujaisensa kahden muun kaverin kanssa joulukuun puolenvälin tienoilla. Koulutusputkesta valmistui kaksi KTM:ää (siis kauppatieteiden maisteria) sekä yksi OTM (tietenkin oikeustieteiden maisteri), joka oli jo aikaisemmin valmistunut KTM:ksi. Maisteria pukkaa, sano! Tarjouduin oitis tekemään herkkuja juhliin eli leipomaan kakun tai useamman. Kun OTM ei sitten ehtinytkään tehdä alunperin suunnittelemaansa suklaakakkua, jäi molempien teko minun harteilleni. Kaveri pyysi, että koristelisin kakut jotenkin teemaan sopivasti, joten tuloksena oli suklaistakin suklaisempi suklaakakku KTM:ien kunniaksi sekä banaanijuustokakku OTM:ia juhlistaakseen. Koristeet tietysti molempien ylioppilaskuntien väreissä!

Kuten yläkuvasta näkee, Kauppiksen ylioppilaskunnan eli KY:n värit ovat dollarinvihreä ja kullankeltainen tms. oranssiin sihtaava sävy. Kesti hetken aikaa, että sain karkkilaatikosta napsittua vain oransseja ja tumman vihreitä karkkeja. :D Muut suklaakoristeet ovatkin puolitettuja likööritäytteisiä konvehteja. Mmm...

Löysin kuin löysinkin muistini kätköistä, että mitä ohjetta käytin! Tavanomaisesta poiketen en käyttänyt nettiohjetta ja ehkä siksi oikean ohjeen paikallistaminen kesti niin kauan. :) Minulla on vino pino kaikkia reseptikirjoja, (erityisesti suklaaohjeita sisältäviä), joten niitä täytyy ruveta käyttämään enemmän eikä vain surffailla netissä. Kakun nimi on osuvasti "Paholaisen kakku", vaikka oikeasti siihen käytetään punaista elintarvikeväriä, sillä kakun kuuluu olla kirkkaan punainen. Väliin valkoista kuorrutetta. Joskus teen vielä sellaisen, onhan siinä kaksi lempiväreistäni. Koristeet tietysti mustalla.

Ohje toimi hyvin ja tuloksena oli mehevä kakku. (Vaikka unohdinkin taas kerran kostuttaa alimman kakun ennen täytteen laittoa. :D ) Tein nämä samassa irtopohjavuoassa kahden sijaan (koska minulla on vain yksi irtopohjavuoka), mutta kun kakun jäähdyttää kunnolla jääkaapissa niin siitä saa ihan hyvin leikattua kaksi kakkupohjaa. (Irtopohjavuokani on siis n. 23 cm halkaisijaltaan.) 

Ongelmia ilmeni ainoastaan, kun yritin mitata aineksia vaa'alla ja oma, äidin joskus vuooooooosia sitten Painonvartijoista saama vaaka päätti sanoa sopimuksensa irti. Leivontaan ei voi ryhtyä viallisella vaa'alla! Onneksi äiti osti minulla ihanan kirkkaan vihreän ja ohuenohuen keittiövaa'an! ^^ Täytyykin ottaa se käyttöön mitä pikimmiten.

Paholaisen kakku

Jennifer Donovan: Suklaa, 365 vastustamatonta makuelämystä

175 g voita notkistettuna

125 g (2 ½ dl) kaakaojauhetta

375 g (4 dl) hienoasokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl suklaalikööriä

4 munaa kevyesti vatkattuina

280 g (4 ½ dl) vehnäjauhoja + 2 tl leivinjauhetta + ½ tl suolaa

1 annos kermaista suklaakastiketta

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele 23 cm:n kokoinen irtopohjavuoka (tai kaksi 23 cm:n kakkuvuokaa). Laita kaakaojauhe pieneen kulhoon, lisää 1 3/4 dl kiehuvaa vettä ja sekoita tahnaksi. (Minä lisäsin joukkoon vähän vettä, koska seos oli mielestäni liian kuivaa.) Vatkaa voi, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen joukkoon likööri ja munat. Sekoita joukkoon osa jauhoseoksesta puulusikalla, lisää sitten kaakaotahna ja loput jauhot. Sekoita varovasti ja kaada vuokaan. 

Paista 20-25 minuuttia uunin alatasolla kunnes kakun keskelle upotettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä vuoassa ja kumoa sitten ritilälle. Jäähdytä loppuun jääkaapissa. Valmista suklaakuorrute.

Suklaakuorrute

225 (3 3/4 dl) g tomusokeria

3 rkl kaakaojauhetta

25 voita sulatettuna

4-5 rkl maitoa

Sihtaa tomusokeri ja kaakojauhe kulhoon. Lisää rasva ja niin paljon maitoa, että seos muuttuu kermamaiseksi. 

Leikkaa täysin jäähtynyt kakku keskeltä kahtia ja kostuta alin levy esim. kahvilla. Levitä alimmalle levylle täytettä, laita ylin kakkupohja päälle, kostuta sitä kevyesti ja kuorruta lopulla kuorrutteella. 

Kuorruttetta tuli tosi paljon enkä ole edes ihan 100 %:n varma käytinkö tätä ohjetta vai sulatinko vain suklaata mikrossa kerman joukossa. Joka tapauksessa sain aikaan niin paljon kuorrutetta, että sitä jäi yli vaikka kuinka lapoin sitä kakun päälle. Sekä myös OTM-kakun reunoille. Ja vaikka kakku näyttää hurjalta, niin se ei ollut mikään totaalinen overkill. Tai ainakaan siihen synttäriluomukseen verrattuna. Vieläkin puistattaa...

Kuten olen ueasti maininnut, juustokakut ovat lemppareitani. Mikään ei ole parempaa, kuin suussasulavan pehmeä juustokakku ja sen alla rapea keksipohja... Koska en tykkää liivatteista, paistan yleensä kaikki juustokakkuni. Mitä nyt joskus kesällä teen jäädytettyjä juustokakkuja. 

OTM-kakusta halusin tehdä jotain ihan erilaista kuin tuhti suklaakakku ja niinpä turvauduin Pinterest-profiilissani pitämääni Must bake -listaan. Läysin nimittäin Pinterestistä jokin aikaa sitten ihanalta kuulostavan banaani-vanukasjuustokakkuohjeen. Noms! 

En ole koskaan aikaisemmin tehnyt banaanin makuista juustokakkua, mutta täytyy sanoa, että tästä lähin rupean tekemään! Juustokakkumassaan siis laitetaan pannulla sitruunamehussa ja tummassa sokerissa paistettuja banaaninpaloja. Mikä tuoksu asunnossani leijailikaan!

Googlaamalla selvitin, että oikislaisten värit eli Pykälän värit ovat liila, valkoinen ja musta, joten liiloja Ässä Mix -karkkeja, lakua ja kermavaahtoa kehiin. Olisi tosin pitänyt ottaa valkoisia karkkeja, koska perhanan kermavaahto suli ja valui joka puolelle. >< Plus tuo kinuskikastike, joka yleensä toimii hyvin banaanin kanssa ei myöskään ollut kovin hyvä idea. Myönnän, kermavaahto oli purkista ja vielä Lidlistä (halusin vain kokeilla!), joten ensi kerralla: vatkaa ny hitto vie ite!

Kuten mainitsin, sitä hiton kuorrutetta riitti myös tähän kakkuun. Kyllä se taisi olla ihan vaan suklaa+kermakuorrute, mutta siis tuo ylhäällä mainittu toimii varmaan yhtä hyvin. Voinkin kokeilla sitä seuraavalla kerralla.

Tarjottavat

Jahas, joku vieraista sitten tunki käpälänsä mun kuvaan. :D Ilta oli erittäin onnistunut! Hyvää juomaa & ruoka (ja riittävästi!) sekä loistavaa seuraa. Jos itse saisi valmistuttua ensi kuussa, niin bueno! Jos kaveri valmistuu samaan syssyyn, niin saatamme pitää yhteiset juhlat, mutta tietysti linssiluteena nauttisin myös siitä, että huomio olisi pelkästään minussa... ;) 

Sinne pitääkin sitten kehitellä ihan uudenlainen kakkuluomus. Kenties tummanvihreää ja oranssia sokerikuorrutetta? Hmmm...

Itsenäisyyspäivän blinit 2.0

Itsenäisyyspäivänä viime vuonna perinteisesti avattiin vanhempieni kanssa blinikausi. Suomen 95-vuotisjuhlien innoittamana päätimme nostaa blinit versioon 2.0 (kaikkihan nykyään pitäisi olla jo vähintään 2.0, edelläkävijät jo versiossa 3.0) eli kokeilla vähän jotain uutta. Äiti oli lukenut jostain edellisen viikon tai saman viikon MeNaisista, että Sinikka Sokka oli tarjoillut blinien kanssa rapuja ja avocadoja, ja siitä se idea sitten lähti

Blinilisukkeet

Kuten kuvasta näkyy, pöydästä löytyy jotain vanhaa ja jotain uutta. Smetanaa, mätiä ja tilliä pitää tietysti aina olla, mutta sipuli  vaihdettiin kirpakamman punasipulin sijasta pehmeämpään keltasipuliin. Toimii paremmin, koska ei ole niin kitkerää. Lisäksi pöydässä on niitä edellämainittuja rapuja (Päijänteestä iskän ravustamia), avocadoa sekä (minun kylmäsavuloheksi luulemaa) kylmäsavunieriää. Tää on nyt melkein 3.0 jo!

Kokeilin sitten ekaksi bliniä näillä uusilla lisukkeilla eli avocadolla, ravuilla ja kylmäsavunieriällä. Smetanaa sentään piti laittaa alle, sehän nyt on selviö. Ja kyllä maistuvat nämäkin blinin päällä, ei yhtään valittamista! Avocado nyt ei oikeastaan miltään maistu, muuten kuin sen päälle tummumisen estämiseksi pirskotellulta limemehulta, mutta siis ravut ja kala toivat mukavasti uusia makuelämyksiä. 

Totta kai söin myös perinteisen blinin, mutta myöntää täytyy, että tämä uudempi versio on maukkaampi. Johtuu tietysti siitä, että se sisältää kiehtovampia ja maukkaampia aineksia kuin mäti ja sipuli. :D Tästä on hyvä jatkaa, mitä kaikkea blinin päälle voikaan laittaa? Tämän tutkimista voi jatkaa parin viikon päästä iskän synttäreitä juhliessa, jolloin blinit ovat varmasti pöydässä taas. Jos olisin lihansyöjä, niin kokeilisin varmaan jotain parmankinkkua tai sitten rahvaasti pekonia. Suolakurkkuja tietenkin, tosin en tykkää niistä... Vuohenjuustoa! Tietysti! Sitä muuten aion kokeilla. Hmm, menisiköhän tofu kans? Heh, voin jo kuvitella iskän ilmeen siinä vaiheessa, se varmaan käskee mut ulos! :D

Iskä oli muuten kuorinut nuo ravunpyrstöt vähän huolimattomasti ja noissa kahdessa ravunpyrstössä oli molemmissa jäljellä se rusto tms. kova osa, joka siellä ravun lihan sisällä on ja normaalisti kyllä otetaan pois. Thanks dad. :D Eivätkä muuten olleet ainoat kaksi, jotka sain suusta myöhemmin kaivella...

Pannacotta hyytyy (tai ainakin yrittää)

Tein jälkkäriksi karpalo-kanelipannacottaa. Vihaan kaikkien hyydykkeiden kanssa leikkimistä, koska en suostu käyttämään liivatteita ja sen korvaamisen hyytelösokeri-Multilla tms. kasvispohjaisilla hyydykkeillä on aina vähän hakuammuntaa. Hyytyy tahi ei. (Yleensä ei.) Iskän hyytelösokeri taisi olla vähän vanhentunutta, joten tulos ei ollut kovin onnistunut, vaikka kuinka yritin ulkona pakkasessa sitä hyydyttää. Olisi sitä Multiakin ollut kaapissa, mutta huomasin vasta liian myöhään. Sokea kokki, kokkeroitunut soppa...

Minulla on kotona vege-geeliä (eli siis kasvisperäistä liivatetta) ja hyytelösokeri-Multia (jota taisin pannacottaan käyttää) sekä vielä agar agaria, joten mahdollisuuksia kasvisperäiseen hyydytykseen on. Täytyy vaan muistaa laittaa niitä PALJON enemmän, koska ongelmaksi tuskin muodostuu liian hyytynyt seos. 

Alle tuli siis peruspannacotta, jossa maitoa ja kermaa keitettiin ja siinä uitettiin kanelitankoa. Päälle tuli karpalomehua (joka sekään ei hyytynyt kunnolla, kiitos vanhentuneen hyytelösokerin) ja päälle vielä karpaloita. Vaikka rakenne ei ollut onnistunut, niin maku oli, mutta se nyt on aika fool proof, koska seurasin ohjetta. :D Sokeri+kerma = no fail. 

Koska en hyväksy tappiota enkä koskaan luovuta, niin aion kyllä vielä masteroitua näissä hyydykehommissa. Olen tehnyt hyytelösokeri-Multin kyljessä olevan kookospannacotan ohjeen ja se hyytyi ihan kivasti, joten toivoa on. Viime vuonna kokeilin sokerikuorrutteita ja tein piparkakkumökin (joiden parissa aion kehittyä tänäkin vuonna), joten tänä vuonna voisin sitten ottaa uudeksi kehityskohteeksi kaikki hyydykejutut. Perhepiirissä tietenkin, jotta kehtaa tarjoilla epäonnistuneitakin tekeleitä. :D Kesällä voi sitten kokeilla hyydytettyjä juustokakkuja, niin ei tartte uunia käyttää kesäkuumalla. Paitsi jos on sateinen kesä. Mutta koska tänä vuonna ei tarvitse kesällä kirjoittaa gradua, niin en toivo sateista vaan erittäin aurinkoista ja kuumaa kesää. ;)

Pannacotan ohje Pirkka-lehdestä.

Don Corleone Helsinki

Tämä aikainen illallinen syötiin 14.11.2012

Kävimme kaverin kanssa marraskuun puolessa välissä katsomassa Svenska Teaternin syksyn uuden esityksen, yhdessä brittiproduktio Told By an Idiotin kanssa toteutetun Midsommarnatt's Dröm. Esityksestä ei sen enempää, kuin että ihan hyvästä syystä katsojia ei riittänyt ja näytökset lopetettiin ennen aikojaan... Kaikki tulkinnat eivät aina ole onnistuneita.

Ruokailu sentään sujui paremmin, sillä menimme ehdotuksestani Kampin keskuksessa sijaitsevaan pienen pieneen italialaiseen Don Corleoneen. Olen käynyt ravintolassa vaikka kuinka monta kertaa ja viime vuosina, yllätys yllätys, vakioannoksekseni on vakiintunut vuohenjuustosalaatti. Mielestäni se on edelleen kaupungin paras, sillä annos sisältää myös kaikkia lempikasviksiani ja muutenkin on erittäin runsas ja riittoisa. Noms.

Don Corleonessa käydessä tuntuu, kuin istuisi akvaariossa, sillä lasisista seinistä voi seurata Kampin vilinää. Tai noh, oikeastaan vain yksi puoli vilisee, sillä se on vastapäätä Memphis-ravintolaa ja toinen puoli on "kujalla", joka johtaa viereisiin muihin kauppakeskuksen ravintoloihin ja WC-tiloihin. Sinänsä keskellä, mutta kuitenkin rauhassa ja vähän syrjässä.

Pöytää saattaa joutua odottamaan ja ravintola tuntuu aina olevan täynnä (suosituimpiin lounasaikoihin kannattaa varata pöytä). Kahden henget seurueet saaattavat myös "joutua" jakamaan neljän hengen pöydän, joka on itse asiassa kaksi erillistä pöytää vierekkäin. Suomalaisesta istuminen näin lähellä ventovieraita voi tuntua kiusalliselta, mutta ravintolan tila ei anna muuta ratkaisua myöten, ja toisaalta, olo on enemmän italialainen tällä tavoin. :)

Lista on perinteisen italialainen. On antipastit, pari keittoa, viittä eri salaattia (jokaiseen makuun), toistakymmentä pastaa, grilliruokia, kaloja sekä tietysti ihania italialaisia jälkiruokia (tiramisùt ja gelatot tietysti mukana). Vuosien ajan listalla oli myös yksi kasvisannos, jonka kerran myös nautin, mutta nyt se on listalta poistunut. Sääli, sillä se oli muistaakseni erittäin hyvä ja olisin halunnut syödä sen uudestaan. Ravintola tarjoaa myös lounasta. Hintataso on keskitasoa eli keitot, salaatit ja pastat näyttävät sopivan 15-17 euron haarukkaan, grilli- ja kalaruuat noin 26 euroa keskimäärin ja antipastot sekä jälkkärit siinä 7-8 euroa keskimäärin. Tuskinpa ainakaan nälkä jää. :)

Insalata Caprina (15,40 €): 

Salaattia, gratinoitua vuohenjuustoa, grillattuja ja marinoituja kasviksia, tomaattia, kurkkua, siemeniä ja talon kastiketta

Noms! Nälkä tulee, kun vain katsookin tuota annosta. :) Siinä on kaikkea, mistä pidän. Marinoituja sipuleita, munakoisoa, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaattia, porkkanaa, pinjan- ja kurpitsansiemeniä sekä rucolaa. Tarvitseeko vuohenjuustoa edes erikseen mainita? Jopa punajuuret menevät sen kanssa sutjakasti alas. Mukana tulee myös rapeaa leipää. Vuohenjuusto on paistettu juuri sopivasti niin, että se on keskeltä vielä pehmeää. Simply the best.

Olen syönyt myös kanasalaattia silloin, kuin siipikarja vielä upposi (vasta kanasta luopumisen jälkeen aloin syödä vuohenjuustosalaatteja) ja myös katkarapusalaatin, jolloin annokseen sai olikos se nyt kaksi vai kolme pitkää kokonaista katkarapua, siis sellaisia isoja. Annosta ei enää ole listalla ja sen ymmärtää, sillä rapujen kuoriminen oli tosi sottaista hommaa eikä niissä nyt paljon syömistä ollut. Listalla on myös grillattu merilohi -salaatti, joten ehkä seuraavaksi pitäisi kokeilla sitä. 

Don Corleone

Kampin kauppakeskus, pohjakerros

Ma-To 10.30-21.30

Pe: 10.30-22

La: 11-22

Su: 12-21

www.doncorleone.fi