Tämä blogipostaus on uusinta vuodelta 2010, sillä tein tämän kakun kaverini tupareihin, mutta alkuperäinen postaus on kadonnut netin uumenista enkä sitä siis voi siirtää tänne Bloggeriin. Mennään siis jotenkin kutenkin muistin varassa. Päätin myös laittaa bloggauksen ulos nyt enkä aikatauluttaa sitä vuodelle 2010, koska en ole ihan varma aikataulusta ja halusin, että myös uudet lukijat lukevat postin ettei se vain hautaudu jonnekin vuoteen 2010. :D Ja vanhoja on aina kiva muistella. (Muistutan siis uudempia ja miksei kaikkia muitakin lukijoita siis myös selailemaan postauksia ihan alkuun asti, tällä hetkellä vanhimmat postaukset taitavat sijoittua vuoteen 2008. Vanhoja postauksia vuosilta 2008-2010 ilmestyy vielä muutamia lisää, joten stay tuned myös vanhojen juttujen osalta. :)
Kaverini siis muutti omaan kämppäänsä kevättalvella 2010 ja tupareita juhlittiin sitten kesemmällä. Päätin tehdä tapani mukaan juhlakakuksi kunnon suklaa-sokeri-rasvapommin, eli cappuccino fudge juustokakun MUTTA sen päälle tulee vielä jäädytetty (kananmunaton) keksitaikinakerros. Ja teinpä vielä hienot suklaakoristeetkin. Huh. Sydän alkaa hakata jo pelkästä ajatuksesta.
Minulla ei ole nyt hajuakaan, että minkä ohjeen mukaan olen tämän tehnyt. Ohje on kyll ihan sama, kuin Smitten Kitchenin cappuccino fudge cheesecake, josta tein kakun tutorryhmälleni 2010 helmikuussa, mutta tämän kakun alkuperäinen tekijä on muu kuin Smitten Kitchen, vaikka oli kyllä käyttänyt tuota em. leipurin ohjetta.
Samaan tulokseen siis pääsee tuolla SK:n ohjeella ja sitten vain tekaisee päälle rasvasta, (tummasta) sokerista, vaniljasokerista ja jauhoista sekä rouhitusta suklaasta suklaakeksitaikinan, laittaa sen pakastimeen jäähtymään (levynä) ja sitten laittaa valmiin kakun päälle. Kakku on kyllä tarpeeksi overkill ilmankin, joten sen voi ihan hyvin jättää poiskin...
Oheisesta kuvasta saa aika hyvän läpileikkauksen kakun sisällöstä: keksipohja, suklaakerros, juustokakkukerros, hapankermakerros, keksikerros ja suklaakoriste. Varmaan noin 600 kilokaloria/pala, jos leikkaa kakun 20 palaan... On tämä ehdottomasti mielestäni yksi parhaista kakuistani, koska mieltymykseni on kaikkeen hurjaan. "Everything worth doing, is worth overdoing," on Aerosmithin laulaja Steven Tyler joskus todennut levynteosta ja se pätee aika hyvin myös lähes kaikkeen minun tekemiseeni. ;)
Tosiaan vein tämän dieetinsurman juhliin ja kyllähän sitä kehuttiin, vaikka sitä ei voi syödä kuin sentin paksuinen pala kerrallaan (jollainen on ihan mahdotonta leikata kunnolla) ilman, että saa diabeteksen. :D No ehkei sentään, mutta lupaan kyllä pyhästi, että lopetan näiden über-sokeristen rasvapommien tekemisen ja keskityn herkkuihin, jotka ovat niin hyviä (eli siis tarpeeksi kevyitä ja raikkaita), että ihmiset santsaavat! (Tai ainakin saavat aloitetut palat loppuun.) Tai sitten teen nämä aina paljon pienempinä annoksina pienempään irtopohjavuokaani, niin ehkä silloin saan nämä menemään kerralla. Koska nimittäin näistä bileistä (en lähtenyt jatkoille) lähdin kotiin loppu kakku kainalossa.
"Priima!"
Teen tässä paljastuksen: minä ja tupareita juhlinut kaverini katselimme pieninä ollessamme paljon Myyrä-videoita ja lapsuuden aikainen rakkaus tähän tsekkiläiseen piirroshahmoon on kestänyt näihin päiviin asti. Edelleenkin saatan joskus jonkin erittäin hyvin menneen asian yhteydessä hieroa käsiä yhteen, kurtistaa naaman hymy-virneeseen ja huudahtaa "Priima!", kuten Myyrä aina videoissaan innostuessaan teki.
Kaverini taisi saada poikaystävältään lahjaksi tuon kuvassa esiintyvän isohkon Myyrä-pehmolelun, jonka lötköt ja juuri oikean pituiset kädet saa helposti "Priima"-liikkeeseen. Ensi jouluksi Myyrälle tulee ostaa pieni tonttulakki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti