Elitessä juhlimassa valmistujaisia

Isäni on periaatteiden mies. Tai lähinnä sellainen tyypillinen 60+ suomalainen mies, joka jotain hyvää löydettyään pysyy siinä. Esimerkkinä annettakoon, että hän soi samaa mysliä n. 40 vuotta ja nyt sitä vaihdettuaan varmaan syö samaa merkkiä elämänsä loppuu asti. :D 

Niinpä ei ollut ihme, että kun valmistumispäiväni vihdoin ja viimein varmistui, hän halusi meidän menevän juhlimaan tätä saavutusta Eliteen. Olimme nimittäin olleet siellä kun kirjoitin ylioppilaaksi, kun pääsin Kauppikseen ja kun valmistuin kandiksi (itse asiassa päivälleen neljä vuotta sitten, huh!). You see a pattern here? Itse olisin halunnut mennä ihan vain vaihtelun vuoksi jonnekin muualle, sillä vaikka Elitestä pidänkin, niin jos tarjoutuu mahdollisuus mennä ihan uuteen paikkaan, niin mielelläni tartun siihen. Unelmoin jo Farangin vegaanisesta tasting-menusta, kunnes lopulta tajusin, että jos iskä maksaa, niin ehkä mieluummin sellaiseen paikkaan, josta hän pitää. :) Ja pitäähän sitä nyt perinteitä olla... (Varmaan jos ikinä menen kihloihin niin nekin juhlat pidetään Elitessä...) 

Mutta ei siis oikeasti sovi valittaa, sillä Elite on todella hyvä ravintola ja melkein jo instituutiokin. Taiteilijat ovat siellä viihtyneet jo vuosikymmeniä (esimerkiksi Tauno Palolla on oma nimikkoannoksensa) eli vaikka se nyt on tavallista hienompi paikka, voi sinne mennä ihan omalla rahalla ja ilmapiiri on kuitenkin suhtkoht rento. "Taiteilijoiden olohuone vuodesta 1932" mainostetaan ravintolan nettisivulla. Myös selvästi nykyajan kulttuuri-ihmiset käyvät täällä, sillä eräs kulttuurialalla työskentelevä ystäväni kertoi kerran pomonsa kanssa syöneensä ja juoneensa 900 eurolla. Well... Me emme sentään ihan niin laittaneet jalalla koreasti (en katsonut, paljon lysti maksoi), mutta olo oli hyvä jälkeenpäin.

Paistettuja kampasimpukoita ja kukkakaalipyreetä (15, 80 €/22,40 €)

Heh, meinasin jo ruveta kirjoittamaan, että miksi ihmeessä olen poistanu oman alkuruokani eli kuohkean rapukeiton (14,20 €) kuvan koneeltani, mutta suora kuvakulma sai minut epäilemään, että taisin sittenkin itse tilata tämän. :D Jännä, miksi en tilannut keittoa... Noh, joka tapauksessa, otins siis kampasimpukoita. Ne oli paistettu juuri sopiviksi (ei tietoakaan sitkeydestä) ja kukkakaalipyreen olisi voinut vaikka nuolla lautaselta... Iskä otti taas etanoita alkuun enkä sitten ruvennutkaan kuvaamaan äitini tai kummitätini alkuruokia.

Sienitäytteiset savojinkaalikääryleet ja tomaatti-papuragu (20,50 €)

Pääruokien listalta löytyy ilahduttavasti yksi kasvisannos eli kaalikääryleitä. Nämä ei kyllä todellakaan muistuta mitään, mitä ihmiselle yleensä voisi kaalikääryleistä tulla mieleen (jotka kotona tehtynä ovat muuten tosi hyviä!). Näitäkään ei oltu paistettu liikaa vaan kääryleissä oli ihanasti puruvaraa ja sienitäyte oli taivaallista... Mmm! 

Paistettuja jättiravunpyrstöjä, lämmin parsasalaatti ja sitruuna-voikastiketta (25,30 €)

Äiti otti ylläolevan annoksen. Jotenkin Eliten menua on vähän hankala lukea, kun jotkin annokset menussa ovat ihan toistensa alapuolella ja joiden välissä on kunnon riviväli, niin ehdin jo luulla, ettei tätä enää ole menussa. :D Nähtävästi minulla on joku dysleksian tapainen juttu... Tämä blogipostaus ei nyt mene ihan putkeen. :)

Savustettua lohta, tillivoissa haudutettuja uusia perunoita ja korvasienimuhennosta (24,90 €)

Iskä otti tietysti lohta, perunoita ja sienikastiketta. :) Yksinkertaiset asiat voivat myös joskus olla niitä parhaita. (Ainakin joillekin meistä...)

Mantelinen raparperipiiras ja vanilja-mascarponevaahtoa (9,80 €)

Koska tiesin, että menisin synttäreille vielä syömään sinne itse tekemiäni leivosta, jätin ravintolajälkkärin väliin ja tilasin pelkän cappuccinon. (Ja mutustin complimentary-Geisha-konvehteja...) Muut tilasivat jälkiruuan, ja ylläoleva annos onkin iskän tilaama. Tuo mascarponevaahto oli IHANAA. Eikä kyllä piirakassakaan mitään vikaa ollut. :) Tuo mantelisuus teki siitä vähän erikoisemman, sillä en itse pahemmin välitä raparperista.

Crème brûlée (9,80 €)

Äiti otti ranskalaisen klassikon eli paahdettua kermaa. :) Paahdettu sokerikuorrutus oli niin makea, että sukat alkoi pyöriä jaloissa. Ja minä kun tykkään makeasta... Äidin mielestä ei ollenkaan liian makeaa. Olen puhunut tästä makeusaiheesta myös K:n kanssa ja alkaa nyt kyllä näyttää siltä, että omat makeusnystyräni toimivat ihan eri tavalla, kuin keskivertoihmisten...

Limettisorbetti (4,30 €)

Kummitäti otti ihana raikasta limettisorbettia. ^^  Ihanan raikas päätös illalliselle. :) Tuota olisi niin helppo tehdä itsekin. Hmm, tässähän on vielä parisen limettiä jääkaapissa...

Ilta oli siis erittäin loistava, kun pääsin juhlistamaan tätä n. seitsemän vuoden urakkaa rakkaassa seurassa. <3 Paikan valintakin osoittautui loppupeleissä ihan loistavaksi, sillä siirryin ravintolasta suoraan synttäribileisiin kadun toiselle puolelle. :D Skumppaa, viiniä, boolia, siideriä... Tulipahan kunnolla juhlittua valmistumista ja synttäreitä (tosin jälkimmäistä vähän etuajassa). Seuraavana päivänä olikin sitten edessä valmistujaisten juhliminen kaveriporukalla, joten vappuun valmistautuminen ja sitä varten harjoittelu alkoi täällä suunnalla jo hyvissä ajoin. :D

Elite

Eteläinen Hesperiankatu 22

www.elite.fi

Ma-to 11-24

Pe 11-01

La 13-01

Su 13-23

Synttärikakku äidille + Roux

Äitini täytti tänä vuonna kuusikymmentä vuotta. Saman verran täyttivät myös Domino-keksit, joten julistin äidille, että teen hänelle Dominon muotoisen kakun eli suklaakakun, jossa olisi paksu kerros valkoista täytettä. Äiti on aina sitä vastaan, että keväällä ei mitään raskaita suklaaherkkuja, mutta minusta suklaata sopii syödä ympäri vuoden. (Kesällä pitää vaan kuumuuden takia olla nopeampi, ettei herkku sula sormiin. ;) ) Ja koska olin päätöksen jo tehnyt, niin äidin oli se vain kestettävä. :D Miten niin synttärisankarin pitäisi saada valita oma kakkunsa? ;)

Saatoin samalla testata syksyn häihin meinaamani suklaakakun reseptin, että olisiko se todella niin hyvä, kuin mitä leipuri ajatteli. Kakusta oli tulossa todella iso ja meitä olisi tulossa syömään sitä peräti viisi ihmistä (minun ja äidin lisäksi isä, kummitäti ja eno), joten suurimalla todennäköisyydellä herkkua syötäisiin vielä hetki. :) Noh, onneksi iskälle voisi aina jättää sitä pakkaseen plus K voisi varmasti myös avustaa kakun tuhoamisessa.

Kakun ohje oli vähän jännittävä, sillä käytin ohjeena samaista kakkuohjetta, jota ajattelin käyttää ensi syksyn hääkakkuun. (Kakkujen koristelua tulisi kyllä taas harjoitella tässä kesällä...) 7,5 desiä jauhoja, 7,5 desiä sokeria, yli 3 desiä kaakaojauhetta, kolme munaa... Tästä kyllä riittäisi kolmeen kerrokseen, mutta en luottanut leikkuutaitoihini ja siksi leikkasin kakun vain kahtia. Pitää kyllä hankkia sellainen kunnon kakkuleikkuri, jossa on tavallaan sellainen siimanohut (mutta terävä) leikkuri ja siitä voi pitää kiinni molemmista päistä. Mutta kolmesta kerroksesta olisi tullut tasaisempi, koska tietysti sain yläkerroksesta ihan liian paksun aikaiseksi. 

Kakku siis oli hyvää, mutta mieluummin siis kolmessa osassa tai siis ainakin ihan viivottimella mitattuna kahteen osaan leikattuna. :) Ja molemmat puolet pitää muista kostuttaa hyvin! Minä tietysti muistin kostuttaa vain alimman, mutta onneksi kukaan ei sanonut (tai sitten ainakaan kehdannut myöntää) kakkua kuivaksi. ;)

Väliin laitoin mascarponea, tomusokeria ja sitruunamehua. (Jälkimmäinen taisi olla K:n idea ja ihan loistava sellainen!) Ja aika hyvin sain siitä Domino-keksin näköisen. Olisi tietysti pitänyt kirjailla jotain tekstiä kakun päälle tyyliin "Äiti 60" ja päivämäärä, mutta koska minun piti vielä kuljettaa kakku juhlapaikalle, niin varmin veto oli hoitaa koristelu paikan päällä tomusokerilla.

Suklaakakku

Ohje by Smitten Kitchen (jälleen kerran).

24 sentin levyinen 2-3 kerroksinen kakku, riittää 12-15 hengelle

7,5 dl vehnäjauhoja

7,5 dl sokeria

3,25 dl kaakaojauhetta

3 tl ruokasoodaa

3/4 tl kanelia

3/4 tl suolaa

340 g voita/margariinia

3,25 dl maitoa

3 munaa

3,25 dl vastakeitettyä ja huoneenlämpöistä kahvia

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele 24 senttiä halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. (Tässä voi tietysti vaikka käyttää montaa useampaa vuokaa.) Laita pohjalle leivinpaperi ja voitele paperi.

Sekoita isossa kulhossa jauhot, sokeri, kaakao, sooda, kaneli ja suola sähkövatkaimella n. puoli minuuttia. Lisää voi ja maito ja sekoita, kunnes seos on kosteaa. Vatkaa keskitasolla 2-3 minuuttia. Vatkaa yhteen munat ja kahvi ja lisää seokseen kolmessa erässä kaapien kulhon reunat hyvin lastalla jokaisen erän jälkeen. Kaada vuokaan/vuokiin.

Paista kakkua 38-40 minuuttia tai kunnes kakun keskelle laitettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna jäähtyä täysin.

Aloitin kyllä tämän postauksen väärässä järjestyksessä, sillä ennen kuin pääsimme kakun kimpuun kävimme juhlimassa äitiä ihan kunnolla Lahden varmaan hienoimmassa ravintolassa eli Roux'ssa. (Lausutaan [ruu].) Se oli mainittu Classy Finnish Restaurant -kirjassa, joka esittelee 52 kiinnostavinta ravintolaa Suomessa. Not bad! Ja vielä ennen ravintolaa olimme maistelleet kaikenlaisia pikkuherkkuja äidillä. Kunnon juhlapäivä siis! (Ja kunnon herkuttelupäivä. :D )

Roux sijaitsee Lahden keskustassa lähellä kaupungintaloa (ja äitini asuntoa). Istuimme ikkunan vieressä ja sieltä paistoi aurinko sisään niin, että ei ainakaan tarvinnut kärsiä kylmyydestä! Ravintola sijaitsee entisessä Apteekissa, josta on jäljellä sisustuksessa pari jättikokoista lääkepurkkia kaapin päällä sekä baaritiskinä nykyään toimiva apteekin kassataso. 

Roux tarjoaa menukokoinaisuuksia, kausimenuja ja ihan perinteistäkin à la cartea. Ollessamme huhtikuussa syömässä kauden herkku oli tietysti parsa ja menukokonaisuudet sen mukaisia. Sesongin mukaan, joten parsaa kohti!

Keittiön tervehdys: parsaa yrttimajoneesissa (muistaakseni)

Tunnustan, että tämä ruokailu tapahtui 20.4. mutta onneksi menu löytyy myös ravintolan nettisivuilta, eli kaiken pitäisi muistua mieleen. :D Tosin alkuun tullutta keittiön tervehdystä en niin muista, muuta kuin että siinä oli parsaa, yrttiöljyä (tms.) ja jonkinlaista majoneesinnäköistä. Hyvää! Tosin hiukan haasteellista kaapia kastiketta pelkällä parsalla. :)

Parsaa ja pankofriteerattuja scampinpyrstöjä, appelsiini-chilivoikastiketta (13,20 €)

Mm. äitini ja isäni ottivat ylläolevan annoksen alkupalaksi...vai olisivatko kaikki muut (siis myös kummitätini ja enoni) ottaneet sen? Noh, joka tapauksessa, äiti antoi minn maistaa scampiaan, joka oli kyllä herkullinen vaikkakin ehkä hieman liian suolaisen makuinen tuo friteeraus. 

Heh, sen verran vielä enostani pitää mainita, että hän antoi ruokatilauksensa täysin äidin päätettäväksi. :D Kuulemma ei olisi muuten saanut ikinä valittua, joten katsoi luottavansa ravintolahetkensä siskonsa käsiin. Enoni on...melkoinen tyyppi välillä. :) (Juttu on monitahoisempi kuin tähän nyt viitsin kirjoittaa. ;) )

Parsakeittoa ja savukatkaraputartar (11,40 €)

Minä valitsin alkuun keittoa. Ah, samettista parsakeittoa ja makoisaa katkarapua. En enää pysty menemään kovin syvällisiin analyyseihin näin yli 1,5 kuukautta myöhemmin, mutta sen muistan, että annos oli todella hyvänmakuinen. :)

Paistettua Inarin siikaa, korvasienikastiketta, parsaa ja varhaisperunaterriiniä

Sen muistan, että KAIKKI me otimme saman pääruuan eli siikaa. En välittänyt perunaterriinistä (kuten en välitä muistakaan perunaruuista) sillä se oli mielestäni kuiva ja melko mauton, mutta korvasienikastike oli suussa sulavaa. ^^ Myös siika oli hyvää, mutta kuten ravintolaruoka yleensä (ainakin minun makuun) eli melkoisen suolaista. :/ Vähemmälläkin olisi pärjännyt... Ja taas noita punajuurikuutioita. :D

Osa tutkaili jo jäkiruokalistaa ennen kuin kaikki lopulta vakuutuimme, että meillähän on jo äidillä odottamassa jälkkäri. :) Jos muuten katsoo kaikkia noita kolme annosta niin huomaa, että ne ovat ihanan keväisen vihreitä! Tuollaista kirkkaanvihreää yrttiöljyä tms ja ihania kevätvihanneksia joka annoksessa. ^^

Kuka siis sanoo enää, että parhaat ravintolat löytyvät aina Helsingistä? Lahdessakin on monta hyvää ravintolaa ja hyvä niin. Mutta ensi vuonna äidin synttäreillä täytyy olla itse taas kokkausvuorossa. ;)

Roux

Rautatiekatu 7

Lahti

010 279 2930

www.roux.fi

Ma-pe 16-23

La 13-23

Su 13-18