Kellarikrouvi

Näin joulun alla tulee usein nostalginen fiilis ja alkaa muistella menneitä... Kuten vaikka sitä, että jossain vaiheessa viime syksyä kävin vanhempieni kanssa Kellarikrouvissa. En todellakaan enää (tietenkään) muista, että mikä kuukausi, mutta silloinkin oli kyllä jo pimeää illalla seitsemän aikaan. 

Kellarikrouvi pitää majaa Kasarmitorin laidalla ja se on jakautunut kahteen kerrokseen. Alakerran kellariholvi toimii tunnelmallisena kellariravintolana ja katutason ravintola on bistromainen, joka myös tarjoilee kotiruokabuffetlounasta. Me siis kävimme paikalla ilta-aikaan eli meidän ohjattiin alakertaan.

Menu kattaa ryhmämenuita, à la cartesta, jouluisin tietysti joulumenuista, sesongin mukaan vaihtuvista menuista (esim. Fondue 2014), ryhmämenuita ja lounaskokouksiakin voi tilata. Menu vaihtuu aina n. kuukauden välein (nyt vuorossa menu 25.11.-30.12.)

Kurpitsakeitto, pinjansiemeniä ja maustettua kermaa

Tietenkin menua on jo tähän mennessä syksystä muutettu, joten tilaamaani kurpitsakeittoa ei enää löydy listalta. Mutta se oli hyvää, kuten kurpitsakeitto yleensä on. Mukana oli myös maustettua kermaa, mutten tietenkään kuollaksenikaan muista, mitä se oli. *sigh* Jep, kyllä sitä on taas kunnostauduttu ruokabloggaajana...

Äiti ja iskä jakoivat aluksi gorgozola-juustoliemessä keitettyjä simpukoita. Maistelin niitä muutaman itsekin aikas vahvasti juustoisia ne olivat! Mutta hyviä tietenkin, kuten simpukat yleensä. (Olimme siis simpukkaviikkojen aikaan.)

Pääruoaksi otin kampasimpukkarisottoa, muistaakseni sahramikermalla. Syön risottoa hyvin harvoin (en niin välitä riisistä), mutta tämä annos oli kyllä oikein onnistunut. Kampasimpukat olivat isoja ja meheviä ja risotto...noh, olisi se ehkä vähän jykevämpää voinut olla. Mutta risottoa voi aina välillä syödä. :)

Jälkkäriksi repäisin ja otin digestiiviksi liköörikahvin. Itseni tuntien siinä varmaan oli Baileysiä. ;)

Kellarikrouvi on tunnelmaltaan aika...jäykkä. Kellarissa kun ollaan... Sinne ehdottomasti veisin vähän vanhempaa kaliiperia olevaa porukkaa ja ehdottomasti myös syksyllä. Kesään ja kevääseen vienti alas kadun alle ei oikein säväytä... Varmaan myös joulun alla tunnelmallinen paikka.

Kellarikrouvi

Pohjoinen Makasiinikatu 6

Helsinki

www.kellarikrouvi.fi

Suomen 96. Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivänä aina (mediassa) kysytään, mitä itsenäisyys kellekin merkitsee. Minulle se merkitsee vapautta. Vapautta ajatteluun, sananvapautta, vapautta tehdä omia valintoja. Vaikka puhutaankin, että "ei Suomella ole EU:ssa enää itsenäisyyttä..." Kenties näin, mutta varmasti enemmän kuin jos vuonna 1917 olisi käynyt toisin. Voimme silti ylpeänä sanoa "Olemme suomalaisia", menkööt Pisa-tutkimukset miten päin vain. Olkoon vuodessa edes yksi päivä, jolloin voimme olla 100 %:sti ylpeitä itsenäisestä maastamme! Ikävä kyllä tietyt tahot käyttävät päivää myös eliitin vastustamiseen mitä hyödyttömin keinoin, kuten taas saimme lehdestä lukea, mutta ei mennä nyt siihen...

Itsenäisyyspäivän ruokapöytään kuulu sinivalkoiset kynttilät sekäglögi! 

Kuvassa myös uusin Blossa-glögi

Minulle itsenäisyys merkitsee myös hyvää ruokaa, juomaa ja loistavaa seuraa eli Itsenäisyyspäivän lounasta vanhempien kanssa. Iskä oli myös ostanut uutta Blossaa, joka oli mielestäni sopivan hedelmäinen olematta liian makea tai alkoholinen. Oikein mukava glögi. ^^ 

Kuten monena muunakin vuona, tänäkin vuonna valmistimme ruuaksi blinejä. Rakastan ruokasesonkeja. Keväällä parsa, kesällä mansikat ja marjat, syksyllä ravut, talvella blinit... (Pääsiäisenä mämmi! :D ) Viime kerralla blinien täytteenä oli vähän erikoisempia herkkuja eli kylmäsavunieriää, vuohenjuustoa ja avokadoa perinteisten mädin, sipulin ja smetanan ollessa yhdessä soosissa, mutta tänä vuonna sitten päätimme panostaa enemmän perinteisiin täytteisiin. (Okei, kaikki muut täytevaihtoehdot unohtui täysin. :D ) Eli vaihtoehtoina vas.-oik.: smetana, mäti (en muista, minkä kalan), punasipuli, ravunpyrstöt sekä keskellä vielä kylmäsavulohi sekä katkarapusoosi (okei, oli sentään pari erikoisempaa vaihoehtoa).

Alaston blini odottaa täytteitä. Hyvä blini tietysti maistuu hyvältä myös ihan au naturel, mutta totta kai täytteet kruunaa sen.

Blini nro 1: smetanaa, punasipulia, rapuja sekä kylmäsavulohta. Sekä tietysti mustapippuria. Nam. Ehdottomasti pitää vielä syödä blinejä ainakin kerran tänä talvena, mielellään vielä kaksi kertaa. (Sitten sitä vuohenjuustoa ja avokadoa!)

Jälkiruuaksi luumujäädykettä tiramisumantelien sekä äidin tekemien 

tomusokeri-kanelimantelien kera

Tuskailin hieman ennen Itsenäisyyspäivää... Tai en tuskaillut, mutta kuitenkin, siis mietin kuumeisesti, että mitä sitä tekisi jälkiruuaksi. Niin paljon vaihtoehtoja, että vähemmästäkin iskee ahdistus. (Puhumattakaan niistä kaikista jälkkäriohjeista, joita en ole katsonut vuosiin ja jotka pitäisi arkistoida kansiosta koneelle...) Onneksi Twitter tuli apuun ja siellä Hellapoliisi-bloggaja muistutti KaksPlus-lehdessä vierasbloggaajana tekemästään luumujäädykkeestä. 

Ah, kuinka ihanan yksinkertaista! ^^ Vatkattua kermaa, rahkaa (tiramisu- tai rommirusina, tosin naturalkin käy) sekä tietysti luumumarmeladia. En tykkää joulutortuista, joissa on luumumarmeladia (vadelma on parempaa), mutta luumujälkkärit kyllä kuuluvat jouluun. Koristeeksi vielä tiramisumanteleita sekä äidin tekemiä sokerissa paistettuja ja kaneli-sokerissa kieriteltyjä manteleita. Ei ehkä yhtä siistin näköisiä kuin kaupasta ostetut, mutta ehdottomasti yhtä hyviä. ^^ (Taustalla näkyvä kotitekoinen vadelmalikööri vm. 12 sopii jälkkärin kanssa erinomaisesti.)

Luumujäädyke

Alkup. ohje KaksPlus-lehden vieralijablogista by Hellapoliisi

n. 6 annosta (vaikka itse ohje sanoo 8, mutta ne olisivat kyllä ihan liian minejä...)

2 dl vispikermaa

200 g maustamatonta rahkaa, tiramisu- tai vaniljarahkaa (tai rommi-rusinaa) tai maustamatonta tuorejuustoa

200 g luumumarmeladia

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

(2 rkl rommia) (käytin puolalaista likööriä, ja täytyy sanoa, että ei se 2 rkl maistunut missään eli kannattaisi lorottaa vähän reilummallakin kädellä, jos siitä jotain makua haluaa irti)

Vaahdota vispikerma ja vatkaan joukkoon rahka/tuorejuusto sekä marmeladi, sokeri, vaniljasokeri ja rommi. Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa. (Ainakaan meidän mielestämme ei ollut tarvetta lisämakeudelle.) Jaa seos annosvuokiin tai jäädykevuokaan ja pakasta yön yli. (Myös 3-4 tuntia riittää.) Kumoa hetki ennen tarjoilua.

Tarjolla oli myös äidin tekemiä mini-joulutorttuja. Tehty kampanisutaikinaan eli ei lehtitaikinaan, kuten tortut yleensä. (Yhtä hyvää ja vähemmän rasvaista.)

Sekä kavalkaadi erilaisia manteleita. Hei, mantelithan ovat terveellisiä, joten nämäkin herkut olivat siis ainakin 50 % terveellisiä...

Tein myös kolmen inkiväärin brownieita. Niihin tuli inkivääriä jauheena, raasteena sekä vielä sokeroituina paloina. Jouluun kuuluu myös inkiväärin tuoksu (tai maku). ^^ Ja tietysti suklaa. (Minne suklaa ei kuuluisikaan. 

Yleensä käytän margariinia leivontaan kotona, mutta iskällä, jossa nämä tein, on yleensä aina myös voita jääkaapissa. Sanoinkin hänelle ääneen, että "Käytänpäs kerrankin oikeaa voita!" mihin iskä "No mitä muutakaan?" Case in point... Ehkä sitä kannattaisi alkaa tekemään leivonnaisia oikeaan voihin. Hillitsisi sitten syömistä kun tietää, että niissä on kunnolla rasvaa. Olisipahan ainakin kunnon tavaraa. :)

Leikkasin palat tarkoituksella pieniksi, koska maku on tuhti ja inkivääri vielä lisää sitä. Inkiväärit maistuvat juuri sopivasti antaen pientä potkua, mutteivat liiaksi tehden herkuista liian "tulisia". Samalla tavallahan voisi varmaan tehdä chili-suklaabrownieita. Hmmm...

Kolmen inkiväärin suklaaruudut

Alkup. ohje HS:n ruokasivuilta by Eeva Kolu

200 g tummaa suklaata

100 g voita

2 munaa

2 dl sokeria

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl suolaa

1 tl jauhettua inkivääriä

2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

2 rkl kandeerattua inkivääriä pieninä kuutioina

2 1/2 dl vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rouhi suklaa ja sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita keskenään munat, sokeri, kaakaojauhe, vaniljasokeri, suola ja inkiväärit. Lisää kaakao-voiseoksen joukkoon (tai toisinpäin, kuten minä tein...) ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi jauhot ja sekoita vain sen verran, että seos on tasaista.

Kaada taikina keskikokoiseen (n. 30x20cm) kokoiseen vuokaan, leivinpaperilla tai foliolla(?) vuorattuun  vuokaan (älkää laistako vuorauksesta; minuun iski melkein epätoivo ennen kuin sain leivokset ulos vuoasta....) ja paista 25-30 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla tms. tikulla. Anna jäähtyä ja leikkaa ruuduiksi.

Jotain hyvää tästä kylmästä on. Kaikki herkut jäähtyy aina nopeasti, joten ei tarvitse odotella pitkään. ^^

Mustikkamuffinit tiimin rapujuhliin

Mustikkamuffineita. ^^ Ne ovat mielestäni hyvin suomalaisia herkkuja, koska mustikoita voi poimia luonnosta melkein mistä vaan, ja minun tapauksessani Sysmän-mökiltämme. Okei, iskä niitä enimmäkseen kerää kun hän asuu siellä koko kesän, ja äitikin enemmän kuin minä, mutta silti. Olen minä aina ainakin kerran kesässä sinne ehtinyt.

Tein nämä muffinit tiimin rapujuhliin, jotka vietimme syyskuun puolivälissä pomon mökillä Porissa. Tai noh, sana "kesäpaikka" olisi soveliaampi, sillä pomo kuuluu vanhaan ja tunnettuun suomenruotsalaiseen sukuun ja heillä on aikoinaan ollut melkoisia pytinkejä. Tämäkin kesäpaikka oli siis kuin kartano, jossa oli oma luukku keittiössä palveluskuntaa varten niin, että ruuat annettiin siitä salin puolelle ja palveluskunnalla oli oma sisäänkäyntinsä keittiöön ja nukkumapaikkoihinsa. Olin ihan innoissani, sillä historiaintoilijana rakastan kaikkia vanhoja kartanoita, joihin liittyy historiaa. Aina kun näen kartanon, vaikkapa Töölönlahden ja junaradan välissä olevalla mäellä, rupean miettimään, millaista elo niissä on ollut hienoine asuineen ja palveluskuntineen... ^^

En nyt muista kuollaksenikaan (tietenkään), mitä reseptiä näihin käytin, mutta niihin tuli mustikoiden lisäksi (vai oliko se vain oma lisäykseni?) rouhittua suklaata. Halusin yhdistää kesäiset mustikat ja talvisen suklaan. (Voihan suklaata siis syödä ympäri vuoden, mutta kesällä periaatteessa kannattaa suosia keveämpiä herkkuja, jos on kuuma.) Sinänsä hyvä ajatus, mutta mokomat painuivat muffineiden pohjalle, ja tasaisempi jako olisi ollut toivotumpi... Ensi kerralla suklaapalojen kevyt jauhottaminen voisi estää niiden vajoamisen. 

Lisäksi mustikat värjäsivät taikinan kyllä hiukan epäilyttävänkin siniseksi! :D Varmaan tuli liikaa päästettyä sitä nestettä joukkoon, joka värjäsi taikinan. Koskaan ei ole sattunut tällaista kyllä. Nyt harmittaa, etten muistanut heti ottaa reseptiä ylös... Mutta linkkaan teidät yhteen mustikkamuffiniohjeeseen, joka vaikuttaa hyvältä. (han vain että itsekin sen muistasin, niin haluan laittaa sen blogiin.:D ) Ohje löytyy ikävä kyllä jo bloggaamisen lopettaneen Eat Me Deliciosin blogista. Onneksi, vaikka bloggaaminen jäi niin blogi säilyi. :)

Maustetut mustikka-spelttimuffinit à la Eat Me Delicious.

Ai miten rapujuhlat meni? Loistavasti! Iskän ravustamia rapuja, viiniä, olutta, skumppaa, tortilloja, hyvää seuraa, hauskoja juttuja ja todella upea brunssi aamulla. Mulla on loistava tiimi! ^^