maanantai 29. joulukuuta 2014

(Melkein gluteenittomat) Tuparit

Hei vaan, rakas lukija! Toivottavasti joulusi oli oikein rentouttava ja täynnä hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. En toivottanut viime bloggaukseni jälkimainingeissa hyvää joulua, sillä uskoin ehtiväni vielä blogata jotain ennen Kiuruvedelle lähtöä, mutta en sitten tietenkään jaksanut. *sigh* Noh, joka tapauksessa, henkisesti toivon sinulle ja läheisillesi oikein hyvää joulua! Toivottavasti pukki oli antelias. ;)

Tässä postauksessa mennään hieman ajassa taaksepäin lokakuun alkuun, jolloin minä ja hr A vietimme tupareita yhteidessä kodissamme. Nimetkin saimme viivästysten jälkeen oveen ennen tupareita, jee! Meno oli mahtava ja sulassa sovussa juhlivat sekä minun että hra A:n kaverit. Ja ruoka maistui (ainakin uskon niin.)


Sitruunainen lakritsi-suklaakakku

Kakuksi valikoin hieman oman maun mukaan tehdyn suklaisen sitruuna-lakritsikakun. Romanttisessa hengessä pääsin myös kokeilemaan lahjaksi parisen vuotta sitten saamaani sydänvuokaa. Osaan minäkin olla romanttinen... 

Kakkupohja oli perinteinen suklaakakku, varmaankin smittenkitchen.com-blogista. Koska vieraaksi oli tulossa yksi keliakiaa sairastava, niin päätin tehdä suurimman osan herkuista gluteenittomina, myös oman kokeilunhaluni siivittämänä. Ei mennyt ensimmäinen kokeilu niin kuin Strömsössä; tästä vähän myöhemmin... 

Mutta synttärikakku onnistui! Tein itse lakristikastiketta sulattamalla gluteenitonta lakritsia kermassa siihen asti, kunnes hermostuin ja tungin mönjän tehosekoittimeen. (Lakritsi sulaa hiiiitaaaasti.) Minun olisi pitänyt ostaa mustaa elintarvikeväriä sillä tietysti musta lakritsi + valkoinen kerma = ruskea seos. Mutta maku oli lakritsinen! (Ja ihan syötävä reilun tomusokeriannoksen jälkeen.) Sitruunatuorejuustoa päälle ja koristeeksi vielä salmiakki-suklaamanteleita (jotka ovat hyvin addiktoivia!). Unelmien sitruuna-lakritsi-suklaakakku oli valmis. Ulkonäöstä huolimatta siitä pidettiin. :) Ja gluteenittomat jauhot toimivat ihan hyvin.

Paahtovihannespannukakku

Kasvissyöjille tein paahtovihannespannukakkua, kuten myös tupareissani muuttaessani ekaan omaan kämppään syksyllä 2008! Silloin oli myös tarjolla lakritsikakkua, tosin juustokakun muodossa! Sitäkin täytyy joskus tehdä uudestaan... Kun en syö lakritsia tai salmiakkia enää, mutta pidän niiden mausta niin sitten niitä täytyy nauttia jossain eri muodoissa aina, kun voi. ;) Tällä hetkellä suosikkituotteeni on esim. Punnitse & Säästä -kauposta saatava lakritsinuutejauhe. Om nom.

Pannukakku on ihan loistava ruoka! Se sopii kasvissyöjille, jotka myös syövät munia ja maitotuotteita, mutta myös lihansyöjät pitävät siitä munien tuoman ruokaisuuden vuoksi. Aion tehdä tätä myös keskiviikon uudenvuodenjuhliin. Toimii loistavasti myös yöpalana juhlien jälkeen.

Katkarapupannari
Tein myös lihaversion eli katkarapupannukakun. Koska pelti oli matalampi kuin kasvispannariin käyttämäni tästä tuli liian ohut ja se vähän tarttui kiinni peltiin. Note to self: jos käyttää tätä pannua niin pannaritaikinaa pitää tehdä 1,5-kertainen annos. 


Kookos-kaakaobrownies ja valkosuklaa-karpaloblondies
Ja koska juhlissa on oltava myös naposteltavissa olevaa makeaa, niin tein myös kaakao-kookosbrownieseja sekä valkosuklaa-karpaloblondieseja, joista jälkimmäiset olivat i-h-a-n-i-a! Ne eivät toimineen minun käsissäni gluteenittomina, sillä ensimmäisellä kerralla rouhittu valkosuklaa painui vuoan pohjalle ja paloi kiinni. Not good. Siispä jätin ne ihan normeiksi ja käytin kaakaobrowniestaikinaan gluteenittomia jauhoja. Ja kostutin ne sokerittomalla kookossiirapilla. 

Kaakaobrowniesien ohje täältä. Toimi suoraan gluteenittomilla jauhoilla. En tee kaakaobrownieta millään muulla ohjeella, kuin tällä. Nimensä veroisia. Valkosuklaa-karpaloblondiesien ohje on vähän hukassa, että mitä mahdoin käyttää... Hesarin ruokaosiosta niitä ei löytyny, joten ehkä käytin tätä Smitten Kitchenin ohjetta, jonka avulla voi tehdä "ikuisuuteen asti muokattavissa" olevia blondieita. Ei vaan, joku ohje se oli, mutta ei edes Glorian Ruoka & Viini. Olisiko ollut jokin K-kauppojen ruokalehti? *sigh* Pitäisi aina blogata näitä heti... Jos törmään reseptiin niin laitan sen tänne, mutta muussa tapauksessa kehotan käyttämään tuota Smitten Kitchenin ohjetta. Sillä pärjää jo pitkälle.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Piparkakkutalo ja piparkakkukartano

Ah, joulukuun 20. päivä! Enää neljä yötä jouluun! Enää kaksi yötä siihen, kun lähdetään joulun viettoon tätini luokse Kiuruvedelle! Ja siellä on kuulemma hiihtokelit! En muista, koska viimeksi olisin ollut näin innoissani päästessäni hiihtämään! Wohoo! Viime vuonna en hiihtänyt kertaakaan, kun talvi oli niin huono ja sitä edellinen talvi meni pitkälti graduillessa. Ihanaa, jos nyt voi edes joulun alla hiihdellä. ^^

Hiihdän vain vapaan tyylin suksilla, sillä pertsa (eli perinteinen) on mielestäni ihan etan..tai siis, liian hidasta minulle. Saas nähdä, miten sitä taas meinaa kuolla ekalla kiekalla, kun hapenottokyky ei taas ole tottunut hiihtämiseen (pitäisikö alkaa juoksemaan kun ei ole vielä edes pahasti jäätä kaduilla) eikä luistelutyylillä oikein voi aloittaa hitaasti... Noh, tuleepahan vähän enemmän kalorivajetta joulun herkuttelua varten vaikka aionkin pysyä erossa suklaasta. Tryffelien korvikkeesta hieman myöhemmin...

Mutta siirrytään aiheeseen eli piparkakkutaloihin! Niitä tein tänä vuonna kaksi ja tarkoitus oli myös tehdä piparkakkutraktori poikaystävän vanhemmille, mutta vietin torstain vuoteen omana emmekä sitten lähteneet mihinkään eilen enkä olisi edes jaksanut mitään niin suuritöistä vääntääkään. Eli tuloksena oli siis yksi tavallinen piparakkutalo kaverin kanssa yhteiselle perhepäivähoitajalle sekä äidille tehty piparkakkukartano.

Piparkakkutalon rakenteet
Talon kaavat ovat Myllyn Parhaan nettisivuilta. Kaksi vuotta sitten, kun tein elämäni ensimmäisen piparkakkutalon, käytin Sunnuntain-ohjetta. Heiltä löytyy monenlaisia eri rakennelmia; täytyy painaa mieleen ensi vuodeksi, koska nythän täytyy joka vuosi pistää panoksia kovemmaksi. Tänä vuonna kartano, ensi vuonna traktori...

Pienet koristeet
Piirsin kaavat tietokoneen ruudulta paperille ja sitten leikkasin ne irti. Kannattaa kaulia taikina leivinpaperin päällä, ottaa muotit siinä ja siirtää paperi suoraan pellille. Niin välttää sen, että palaset venyvät siirettäessä. Vaikka piparitalo pysyy pystyssä vähän vinoin seinin ja katon kolot voi piilottaa, niin täydellisyyteen kannattaa aina pyrkiä. (Me siis emme tehneet niin. :D ) Varsinkin, jos käyttämissään kaavoissa on esim. paljon pieniä ikkunoita ei niitä edes kannata siirrellä mihinkään.

Olen aina käyttänyt kaupan taikinaa näihin, koska uskon sen olevan paljon kovempaa ja näin helpommin käsiteltävää, kuin itse tehty. Traktori minun piti tehdä omasta taikinasta, mutta sitten ensi vuonna....

Koottu piparkakkutalo viime silausta vaille
Piparin paistumista voi odotella mukavasti glögin ja pienen purtavan kera. Kun palat ovat jäähtyneet niin eikun koristelemaan! Kaveri oli tehnyt punaista, vihreää ja valkoista kuorrutetta ja minä ostin ihania talviaiheisia koristerakeita, mm. pienenpieniä hopeita ja valkoisia helmiä, isompia valkoisia helmiä sekä lumihiutaleita. Ah! 

Piparkakkutalonhan voi koota myös pikeerin eli tomusokeri-munanvalkuainen-sitruunamehuseoksella sulatetun sokerin sijaan, mutta minusta sokerissa ei ole mitään vaarallista. Kunhan sitä ei vain ala keittämään täysillä niin mitään ei voi tapahtua. Ja jos sitä osuu sormelle niin äkkiä vain kylmää vettä alle. Kaveri on hyvä olla, koska esim. katon kanssa on helppoa jos joku pitelee osia ja toinen sitten levittää sulaa sokeria. Nopeus on valttia!

Kokeilimme myös kristalli-ikkunoita eli laitoimme nallekarkkeja ikkuna-aukkoihin. Ne sitten sulivat ihanaksi sokerilasiksi. Leikkasimme osaan ikkunoista nallekarkit kahtia, mutta ihan hyvin voi käyttää kokonaista nallekarkkia ettei tule liian ohutta lasia.

Valmis piparkakkutalo
Kun liimausurakka on ohi, voi hoitaa koristelun loppuun. Eli paljon valkoista lunta, koristeet katolle ja muut hahmot paikoilleen maahan. Tila meinasi loppua kesken, koska halusimme kuvaan myös joulumuorin ja possun. Hmm, nyt lähemmässä tarkastelussa nuo joulumuorin essun nauhojen rusetit näyttävät ihan rintsikoilta! xD Oops. Ja huomaatteko, mitä muuta puuttuu myös? Ovi! Oops x 2. 


Hieno siitä tuli. Ja perhepäivähoitaja tykkäsi. Jahas, nyt kun tuota kuvaa katson niin jäikö meiltä sitten tuo yksi piipun seinä koristelematta? Darn it. Oops x 3. Tai noh, pitääkö sitä nyt joka kulmassa olla hirveästi törtettä... :D

Halloween meets Christmas
Kilon piparkakkutaikinasta jäi yli juuri sopivasti piparkakkupääkalloarmeijaan. Ihanaa! Halloween meets Christmas, indeed. :D Koristelimme ne kaverin kanssa kuorrutteilla ja helmikoristeilla hassunhauskoiksi naamoiksi. Osa tosin näyttää siltä kuin olisivat jääneet lumikinoksen alle. xD


Ihanan nöpöjä! ^^


Smile! Katsokaa noita kahta, joiden päällä on kunnon kerros kuorrutetta! :D


Tässä on kuva jäljelle jääneistä samalta illalta. Kuka ne kaikki söi? ;) Noh, jäi niitä muillekin.

Piparkakkukartano
Nähdessään kuvan perhepäivähoitajan talosta äiti puolittain vitsaili, että hänenkin tekisi mieli omaa taloaan. Pitihän se äidin toive toki täyttää. Ajattelin ensin tehdä hänelle monta pientä taloa, mutta sitten satuin selailemaan vanhaa Leivotaan-lehden joulunumeroa, jossa oli upean piparkakkukartanon ohje. Sellainenhan se äidille oli tehtävä!


Kartano oli paljon isompi, kuin tavallinen piparkakkutalo ja siihen kuului paljon ikkunoita. Minulla meni tunti pelkästään kaavojen leikkaamiseen kaikkien ikkunoiden takia! :D Lisäksi siihen kuului kattoikkunoita, kaksi enkeliä sekä porstua. Laitoin paistamisen ajaksi hieman raesokeria ikkunoihin, koska en ollut muistanut ostaa karkkeja kristalli-ikkunoiksi. (Jouluostoksien teko ja niiden raahaaminen veivät veronsa...) Eihän raesokeri vartissa mihinkään sula, mutta osa onneksi jämähti ikkunoihin ja antoi hieman väriä.

Piparakkukartano takapihalta.

Iskä auttoi liimaamisessa eli piteli osia paikoillaan. (Tein tämän siis valmiiksi iskällä juuri ennen itsenäisyyspäivän viettoa.) Pistin parastani koristelemisen saralla ja käytin taas paljon talvisia koristehelmiä. Tämän talon koristelemiseen käytin pikeeria eli sekoitin n. 3 desiä tomusokeria, kananmunanvalkuaisen ja pari ruokalusikallista sitruunanmehua keskenään. Tulos on paljon kiiltävämpi ja tosiaan nopeammin kovettuva kuin pelkkä vesi-tomusokerikuorrute. Suosittelen, tähän siirrytään! Samalla kuorrutteesta tulee terveellisempää kuun siinä on valkuaisen proteiinia. :D No okei, vitsi vitsi, terveellisyysasiat hiiteen nyt.

Huomatkaa pieni valkoinen matto oven edessä :)

Käytin tähänkin kilon valmista piparkakkutaikinaa ajan säästämiseksi. Vaikka tämä oli vähän monimutkaisempi niin silti onnistui hyvin! Äiti oli onnessaan ja sai tämän vielä hyvin ja ehjänä kuljetettua kotiin kassissa.

Tällaisen ikkunateoksen kanssa ei todellakaan sovi siirrellä mitään osia vaan kaikki osat tulee kaulia leivinpaperin päälle, joka sitten nostetaan pellille. Oli kyllä hauska teos. Ensi vuonna sitten kunnon tehdas pystyyn heti alkukuusta niin ehtii tehdä useamman ja kotiinkin yhden! Ja ainakin yksi täytyy tehdä omasta taikinasta, ainakin kokeeksi.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivä 2014

Palautin juuri kansanopiston graafisen suunnittelun linjan lopputyöni ja voin siis taas omistautua tälle ruokablogille! Julkaisua odottavien postauksia on enemmän kuin päiviä joululomaan (alkaa ensi viikon maanantaina), mutta yritän nyt saada edes kaikki joulukuun postaukset ulos ennen joulua. (Ja jos graafiset kuviot yhtään kiinnostavat, niin töitäni voi käydä katsomassa toisesta blogistani. Laitan sinnekin vielä tällä viikolla uutta matskua.)

Itsenäisyyspäivän kattaus
Mutta siis aiheeseen eli itsenäisyyspäivään. Kuten monena vuonna aikaisemminkin, ruokalistalla oli alkuun sienikeittoa sekä sen jälkeen blinejä mitä moninaisimmilla täytevaihtoehtoina. Ruokajuomana tietysti kuohuviiniä sekä valkoviiniä. Ah, perinteitä!

Blini
Tässä yksi esimerkki, miten blinin voi täyttää eli tietysti semtanalla, punasipulilla ja tillillä, mutta myös savustetulla taimenella ja lohella.

Kinuskikastike
No niin, se pääruasta, siirrytään tärkeämpään eli tietysti jälkiruokaan! Löysin Viini-lehden loppuvuoden ruokaliitteestä ihanan karpalosemifreddon ohje, jonka kanssa tarjottaisiin myös kinuskikastiketta sekä marenkeja. Sopivasti suomalaistyylinen ja hienostunut ruokalaji päättämään maittavan lounaan.

Marenki
Tein jo viime juhannuksena ihanaa italialaistyyppistä marenkia ja vaikka tähän annokseen kippasinkin suoraan tomusokerit valkuaisten sekaan enkä vatkannut valkuaisia ensin hetken aikaa yksinään, niin marengistä tuli ihanan rapeaa. Kaikkea en laittanut jäätelön sekaan, mutta tämä menee ihan hyvin suoraan pelliltä. :D

Karpalosemifreddo

Itse semifreddoon meni kaksi kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna, vaniljatanko, sokeria, kermaa ja tietysti jäisiä karpaloita. Sattumalta löysin iskältä karpalo-kinuskin makuista Aino-jäätelöä ja mikä olisikaan parempi astia tälle karpalojäätelölle, joka myös kinuskihuntuun verhoutuisi. Tosin tämä jäätelö olisi ilman e-koodeja, paitsi mitä nyt kermassa saattaisi olla sen säilymisen takaamiseksi. Semifreddo on siis italiaa ja tarkoittaa n. puolittain jäistä tai jäätynyttä.

Jäätelöannos
Kermaista ja samalla makean kirpeää jäätelöä, makeaa ja tahmeaa kinuskikastiketta sekä rapeita marenkinpaloja. Ah! Täydellinen päätös aterialle.


Santaaminen oli välttämätöntä. Iskältä löytyi myös jäätelökauha! Kaikkea silläkin miehellä on laatikoissaan ja hyvä, että on.

Kuvassa myös iskän tekemää puolukkalikööriä. NIIN hyvää. Yleensä iskä on tehnyt likööriä vadelmista, mutta päätti tänä vuonna kokeilla puolukoita. Minä ja äiti äänestimme yksimielisesti, että tästä lähin vadelmat voi säästää syöntiin ja alkaa tekemään likööriä pelkästään puolukasta. Vadelmat ovat niin makeita, joten niistä tehty likööri on melkoisen äkkimakeaa, mutta happamat puolukat kestävät hyvin niihin lisätyn sokerin eikä viinakaan maistunut ollenkaan. Mutta sitä kyllä oli, joten aika petollistahan tuo on, kun melkein mehuna voisi juoda... ;)

Sininen kakku

Olin jo päättänyt jättää herkut tuohon semifreddoon; se olisi varmasti tarpeeksi herkkuja tälle illalle. Mutta tietysti Helsingin Sanomissa oli Blue Velvet -kakun ohje! Nimi juontaa siis nimensä jenkkiläisestä Red Velvet -kakusta, jossa valkoinen kakkupohja värjätään punaiseksi elintarvikeväreillä. Olin miettinyt, että sitten kun Suomen itsenäisyys täyttää 100 vuotta, niin teen sinivalkoisen kakun. Mutta enhän voinut jättää sitä tekemättä jo nyt, kun kerran ohjetta tarjottiin ihan kädestä pitäen.

Kakkupohjaan siis tulee mustikoita ja elintarvikeväriä sinistä väriä antamaan. Oheinen kuva on otettu salamalla sinisen värin korostamiseksi; ei kakku oikasti ollut noin kirkkaan sininen, mutta tummansininen kuitenkin.

Blue Velvet Cake

Kakun väliin tuli mustikkahilloa sekä tuorejuusto-kermakuorrutetta. Ja pikkuruisia hopeisia ja valkoisia helmiä, koska sain äidiltä koristesabluunasarjan ja halusin kokeilla niistä yhtä.



Hyvää! Kakkupohja oli IHANAN kostea itsessäänkin ja suussasulava hillon ja kermaisen kuorrutteen ansiosta. Ah. 

Tarjosin itse asiassa vielä yksiä herkkuja, mutta säästän ne toiseen postaukseen, jossa käyn läpi erilaisia herkkuja, joita olen tässä joulun alla tehnyt.

Linkki HS:n Blue Velvet Cake -ohjeeseen täältä. Ohjeessa kostutetaan kakku limonadilla, mutta itse en kokenut sitä tarpeelliseksi. Jos kakku pääsee kuivahtamaan uunissa liikaa, niin sitten ehkä.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Kasvislasagne ja kasvisvuoat

Kasvislasagne
Olen tässä syksyn mittaan harrastanut melkoisia kokkausmaratoneja sunnuntaisin, jolloin olen tehnyt vähintään kahta, joskus jopa kolmea lajia samaan aikaan. Hei, jos kerran aloittaa ja on kunnolla aikaa, niin better go all the way. Varsinkin, kun on ollut yksin kotona. Olen käynyt välissä harkoissa ja taas jatkanut tai missannut harkat illalla, koska uunissa on vielä ollut jotain!

Olen ottanut paljon ohjeita ruokalehdistä; joskus esimerkiksi Glorian Ruoka & Viini -lehdessä on ollut kolme loistavaa ohjetta, jotka on pitänyt tehdä. Kun tekee pariakin isoa juttua, niin siitä saa ruokaa viikoiksi pakkaseen. Kuten tämä ylläoleva kasvislasagne.

Soijarouhetta keitettynä jauhelihan sijaan, täysjyvälasagnelevyjä, kaupan tomaattikastiketta & tuoreita tomaatteja, porkkana-kesäkurpitsa-sipulipaistosta. Päälle ja väliin juustoraastetta. Eikä kukaan maistaisi eroa jauhelihan ja soijarouheen välillä; tai ei ainakaan motkottaisi. Ja tästä riittää pakkaseenkin niin, ettei tarvitsisi joka ilta kokata. (Vaikka en kyllä tee sitä muutenkaan vaikkei pakkasessa mitään olisikaan. :D )

Melanzane kahdella tapaa

Toinen kokeilusatsi oli mozzarellaa kahdella tavalla Glorian Ruoka & Viini -lehdestä: munakoiso-mozzarellavuokaa sekä vuohenjuusto-munakoisovuokaa. Tai siis sain idean näihin em. lehdestä, mutta en sitten jaksanut alkaa kikkailemaan ja ostamaan ihan kaikkia aineita. Joka tapauksessa molempiin tuli tomaattikastiketta, juustoa sekä munakoisoviipaleita. Eli aivain kuin lasagnea, mutta lasagnelevyjen sijaan munakoisolevyjä ja valkokastikkeen (ja ehkä vähän jauhelihankin) sijaan juustoviipaleita. Munakoisojen paistamisessa meni ikä ja terveys vaikka päällä oli kaikki levyt, mutta oli se sen arvoista!

Mitä tästä opimme: maailma on pullollaan herkullisia kasvisruokia, joista riittää viikoiksi & jotka ovat parhaimmillaan lasagnen tapaan valmistettuina. :D

En laita tähän ohjeita, mutta siis kasvislasagnen saa käyttämällä keitettyjä soijarouhetta jauhelihan sijaan ja lisäämällä tomaattikastikkeeseen esim. kypsennettyjä porkkanoita ja kesäkurpitsaa, ja munakoisovuoka kootaan kuten lasagne: tomaatti-kasviskastiketta pohjalle, paistettuja munakoisoviipaleita päälle ja juustoviipaleita niiden päälle, sitten kastiketta... Pitäisi taas tehdä uudestaan, kunhan saa tämän lopputyön alta pois.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Harjoittelupaikka leivonnan avulla

Pari viime viikkoa on ollut aika haipakkaa! Tavoittelen nimittäin yhtä harjoittelupaikkaa start up -yrityksiä auttavassa firmassa ja siihen liittyen piti perustaa online-yritys. Olen tehnyt logon, nettisivut ja Twitter- sekä Facebook-profiilit. Ja mikä firma? No oma leivontayritys tietenkin!

Jos sinä rakas lukijani haluat vielä tukea minua (aika loppuu perjantaina, mutta mitä pikemmin, sen parempi), niin kutsun sinut tykkäämään ja seuraamaan sekä lukemaan allaolevia:




Sivuilta löytyy "tarjoamani" eli kokoelma erilaisia, vuosien saatossa kyhäämiäni luomuksia: kakkuja, brownieseja, blondieseja, unelmakakkuja... Go explore! ;)

Ja koska odotan joulua kenties eniten kuin sitten lapsuuden (liikaa henkistä ja fyysistä stressiä ollut koko syksyn!) niin pakko päättää tämä kirjoitus kuvalla, josta saa oivalluksen siitä, mitä ensi viikonloppuna tapahtuu! Mukavaa viikkoa kaikille! :)


torstai 13. marraskuuta 2014

Pastis

Jotenkin olen viime aikoina onnistunut olemaan aina jonkinlaisessa pienessä mahataudissa, kun on pitänyt mennä iskän kanssa syömään. (Onpas hyvä tapa aloittaa tämä postaus, mutta minähän olen rehellinen ihminen.) Hieman huonovointisena syöminen ei mitenkään kuulosta houkuttelevalta, mutta jos kerran on tarjolla hyvää ruokaa ja seuraa, niin sinne raahautuu ellei nyt ole ihan totaalisesti vuoteen omana. 

Näin kävi taas kesäkuussa kun olimme menossa iskän kanssa uuteen Pastis-ravintolaan. Onnekseni pääsin perille ja sain sentään jotain alas, sillä olin halunnut käydä Pastiksessa siitä asti kun olin kuullut sen tulevan. Pastis on ranskalainen anisviina ja nyt siis myös ravintola Kaartinkaupungissa, Pikku-Roban ja Kasarminkadun kulmassa. Samassa paikassa taisi aikoinaan sijaita Vegemestan Roban toimipiste...

Ravintola on siis tosiaan ranskalainen ja tarjoaa niin lounasta kuin päivällistäkin. Ravintolan nettisivujen mukaan "Ruokatyylimme kulmakiviä ovat ranskalaisen keittiönklassiset herkut. Haluamme tarjota vieraillemme maalaiskeittiöstä tuttuja selkeitä, runsaita ja houkuttelevia makuja. Raaka-aineet hankimme huippulaatuun sitoutuneilta suomalaisilta ja kansainvälisiltä luottotuottajiltamme." Tilaa on melko vähän mutta se on ahdettu niin täyteen pöytiä ja tuolia kuin vain on mahdollista ihmisten istua ja nousta ja tarjoilijoiden liikkua salissa.

Ranskalaiseen tyyliin siis! On etanoita (isän takuuvarma alkupala), tartarpihviä, karitsamakkaraa, kania, simpukoita, tarte tatinia ja talon suklaatryffeliä tai toffeeta. Lisukkeet (salaatti, ranskalaiset tai ruusukaaleja, à 5 €) pitää tilata erikseen.

Otin alkupalaksi pelkkää salaattia sattuneesta syystä enkä viitsinyt kuvata sitä. Siis suoraan pääruokaan:

Tämän takia pitäisi AINA olla muistiinpanoja ravintolassa, kuten olen useasti todennut... Sillä ravintoloiden menut muuttuvat siihen mennessä kun saan postauksen ulos. Tällä hetkellä ravintolan ainoa kasvisruoka on tryffelillä maustettu munakoisovuoka, mutta sitä tuo ylläoleva ei ole... Taisi olla jonkinlaisen taikinakuoren sisässä tarjottua...juustoa? Ja tomaattista kastiketta? Miksi en edes ottanut parempaa kuvaa? Argh! Mutta annos oli kaikenkaikkiaan hyvä. Jopa siihen olotilaan.

Lakritsinen crème brûlée ja sitruuna(?)sorbetti
Jälkiruuan sentään muistan! Oli pakko ottaa lakritsinen crème brûlée raikkaalla sorbetilla kaikesta huolimatta. Ja normaalitilanteessa olisin jaksanut syödä sen kokonaan, sillä se oli HYVÄÄ. Melkoisen tuhtia ja makeaa, mutta sorbetti oli ihana raikastus. Kun se loppui, niin rupesi ikävä kyllä tökkimään... Mutta siis normaaliolossa ei mitään moitittavaa. Noms.

Menu on siis taas paikassa vaihtunut, joten täällähän voisi taas piipahtaa. Ehkä iskän synttäripäivänä? Hmmm...

Pastis
Pieni Robertinkatu 2
Helsinki

www. pastis.fi

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kakkuja! Läksiäisiin, valmistujaisiin ja 2-vuotiaan synttäreille

Loppukesän mittaan tuli tehtyä muutamia kakkuja ja tuntuu siis sopivalta ympätä ne yhteen postaukseen. Ei reseptejä, pelkkää kakkukuvien ilotulitusta.


Työsuhteeni Activeark JWT:llä päättyi kesäkuun lopussa ja niinpä leivoin tiimilleni läksiäiskakun. Olin tehnyt tämän saman myös kaksi vuotta sitten, sillä periaatteeni on, ettei töistä lähtiessäni minulle osteta kakkuja vaan teen ne itse! 

Otters-tiimille tekemäni kakku oli perus-vaalea sokerikakku, jonka sisällä olin muistaakseni mustikkatahnaa (mutta voin myös olla väärässä...) sekä mustaa sokeritahnaa, sillä firman look on musta. Sana "A good team" tulee firman logosta "A good idea." Kätsyä, eikös? Muina koristeina löytyy niin kynää kuin tietokonetta sekä tietysti rahasymboleita. 

Työkaverit kiittelivät ja antoivat läksärilahjaksi samppanjaa. Eivät he tosin minusta eroon päässeet, sillä jäin vielä taloon kokopäiväiseksi freelanceriksi, kunnes graafiset opinnot alkoivat 20.8. Eli siis läksiäiset, mutta näemme silti vielä ensi viikolla! Ja sitä seuraavallakin...

Se tästä täytyy sanoa, että ostin X:n mustaa sokerikuorrutetta ja se ei maistu miltään. Ei sokerikuorrutteen ole hyvä olla ällönmakeaa, mutta tulisi sen nyt maistua joltain muulta, kuin pahvilta. Iigh. Täytyy välttää sitä aina, kun voi, tai vähintään käyttää sitä jonkin toisen brändin mustan kuorrutteen kanssa. 

Tässä kakussa olin mukana oikeastaan vain koristeluissa. Poikaystäväni valmistui yliopistosta keväällä ja sitä, sekä hänen siskonsa kahden vuoden takaisia valmistujaisia juhlittiin heinäkuussa Janakkalassa. Ja juhliin tietysti tarvitaan kakku. Luulin, että minun piti tehdä kääretorttupohja, mutta bf:n äiti olikin jo ehtinyt tehdä sen. Niinpä minulle jäi pelkästään koristelijan rooli. Mansikkakermaa (myönnän, ihan hirveää esanssilitkua, mutta nyt oli pakko ostaa, kun äänet käski) ja mansikoita. Ja tietysti perusteellinen kostutus. Kermavaahto meinasi loppua kesken, mutta kukaan ei ainakaan kehdannut sanoa, että kakku olisi ollut liian kuivaa. :D Ja se oli kesäinen! Mansikoita, noms. Pistelin omaan mahaan varmaan saman verran kuin mitä kakun päällä on koristeina.


Heinäkuussa sain myös tehtäväkseni tehdä kaksi kakkua kaksivuotiaan synttäreille. Teemana oli prinsessa ja/tai muumi. Tehdään siis prinsessa- ja muumikakut! Pinkkiä kuorrutetta prinsesaan sekä ihania söpöjä koristeita, kuten sammakko, kukka, perhonen ja kruunu. Sekä tietysti ihanaa glitter-kuorrutetta! Onkohan se vielä hengissä...

Muumi-kakkuun piirsin Muumipeikon sinisellä glitter-kuorrutteella. Kuvan vasemmassa ylälulmassa näkyykin mallina käyttämäni Muumin kuva. :D Näissä taisi olla täytteenä mustikka- ja sitruunatahnaa. Ja jos vielä muistan oikein, niin sitruunaa prinsessassa ja mustikkaa muumissa. 

Tässä alkaa jo aika hyvin olla kehittynyt noiden sokerikuorrutteiden työstämisessä. Pitää vielä päästä eroon niistä typeristä vekeistä, joita ilmestyy kuorrutteen reunoille. 

maanantai 3. marraskuuta 2014

Parrilla Española


Tämä ravintokäyntihän on jäänyt unohduksiin! Johtuu ehkä siitä, että olin voinut samaisena päivänä vähän huonosti eikä oloni siis ollut mitenkään paras ravintolakäyntiin. Mutta kun iskän kanssa oli sovittu ja kyseessä ruokailua, niin jos ei ihan laatta lennä niin pakko on raahautua paikalle. Tällä kertaa vuorossa Eerikinkadun espanjalainen, Parrilla Española.


Ravintola aloitti toimintansa Hotelli Tornin yhteydessä vuonna 1960 ja Erikinkadulle se siirtyi vuonna 1973. Yli 50 vuotta saman perheen pitämänä toiminut ravintola ei voi olla huono, eihän? Mutta kallis se kyllä voi olla, ja onkin. Toivottavasti myös hintansa väärti.

Ruokalista on jaettu alku-, pää- ja jälkiruokiin ja tarjolla on espanjalaisia klassikoita, tietenkin. Sellaisia kuten valkosipulietanat (taattu iskän alkupalavalinta), friteeratut mustekalarenkaat, perunamunakas, paellaa, meriravunpyrstöjä, paljon härkää sekä crema catalanaa ja paahtovanukasta. Alkuruuat haitarilla 9-13 euroa/henkilö, pääruuat ovat vähintään 23 euroa ja jälkiruuat 4-12 euroa.


Koska kävimme Parrillassa toukokuussa täytyy vain toivoa, että annokset ovat niitä, mitä luulen niiden edelleen menussa olevan. Eli sillä logiikalla otin alkuruuaksi erittäin kuumaa sipulikeittoa. Menussa on tällä hetkellä pelkästään valkosipulikeittoa, mutta minä muistan melko varmasti, että tilasin kuitenkin sipulikeittoa. Mukana myös paahdettu leipäpalanen. ERITTÄIN kuumaa ja melko tulistakin, mutta hyvää. Kylmiin syysiltoihin aivan loistava keitto. Sitä oli myös melkoinen määrä olotilaani nähden. Normioloissa olisin kyllä ryystänyt sen loppuun. 

Grillattuja meriravunpyrstöjä, 24 €

Tässä on selvästi ravunpyrstöjä vartaassa sekä monenlaisia kasviksia. Hyvä annos, mutta hintaansa nähden tässä ei mielestäni ole tarpeeksi asioita, jotka tekisivät annoksesta yli kahdenkympin. Eivätkai nuo ravutkaan nyt ihan noin paljon maksa, ja kasvikset nyt vain murto-osan... Hyvää, mutta ei tuohon hintaan. Ehkä menen sinne vain syömään sitä sipulikeittoa, jos ne vielä ottavat sen uudestaan listalle. Veikkaan, että mieluummin syön espanjalaista ruokaa Helsingissä jossain rennommassa paikassa.

Parrilla Española
Erikinkatu 4

www.parrillaespanola.fi

torstai 30. lokakuuta 2014

Indiedays Blog Awards 2014 ruokabloggaajan silmin

Alkumaljana kesäistä Fresitaa
Kuten lukijoistani varmasti kaikki tietävät/ovat huomanneet, olen Indiedays Inspiration -blogiyhteisön jäsen. Joka vuosi Indiedays järjestää Blog Awards -juhlat, joissa palkitaan vuoden inspiroivimmat ruoka-, sisustus-, lifestyle-, muoti- ja kauneusblogit. Tuli mieleeni vasta jälkikäteen että olisin voinut hehkuttaa teitä lukijoitani minua äänestämään, mutta ei yksinkertaisesti tullut mieleen! :D En selvästi perusta palkinnoista...

Mutta juhlista perustan! Olin, kuten olen tainnut joka vuosi olla, juhlissa osallistumassa ja nauttimassa tarjotuista herkuista, juomista ja tunnelmasta. Nyt vasta sain vihdoin aikaiseksi blogata juhlan tarjonnasta. Siinä missä muoti- ja lifestyle-bloggaajat bloggasivat asukokonaisuuksistaan ja juhlasta yleensä, minä ruoabloggaajana kirjoitan ruuasta. Pahoittelut sumeista kuvista; kännykkäkamera ei ollut ihan parhaimmillaan hämärässä valaistuksessa.

Suolapalojen menu

Suolaiset olivat melko samanlaiset kuin viime vuonna (jolloin taisi myös olla sushia) eli pieniä suupaloja niin lihan-, kalan- kuin kasvissyöjänkin makuun.

Chevre-viikuna tostadot

Tostadot olisivat voineet mielestäni maistua enemmänkin vuohenjuustolle, mutta niihin käytetty levitehän on aika mietoa. Olisiko jokin rapea tostado toiminut paremmin, kuin melko paksu patonkiviipale? Joka tapauksessa maistuva pala.

Katkarapuvartaat
Luulin ensin näitä katkarapuvartaita kanavartaiksi, sillä ne oli friteerattu ihan kanan värisiksi. Lähemmässä tarkastelussa pyrstöt paljastivat näiden oikean luonteen. Ja tietysti lime-viipaleet sopivatkin paremmin katkisten seuraan. Friteeraus oli tehty taiten eli annos ei ollut liian rasvainen vaan ravun hento maku maistui kyllä. S

Kasvisnyytit

Aasialaistyyliset kasvisnyytit olivat hyviä! Niitä taisi olla viime vuonnakin. Sisällä oli mielestäni ainakin riisinuudeleita, mutta muista elementeistä en ottanut selvää. Nänä olivat kuitenkin todella hyviä.

Kanavartaat
Näistä kanavartaista minulla ei ole mitään sanottavaa, koska en syönyt niitä. Kuvakin on aika huono... Ja täytyy myöntää että hämärässä valaistuksessa vartaat näyttivät raa'alta kanalta. Brr...

Melonia ja ilmakuivattua kinkkua

Kinkkua ja melonia. Cocktail-kutsujen vakiovieras, luulen ma. Ja yhdistelmä, jota en ole koskaan maistanut (muistaakseni) ja tuskin tulen enää maistamaan.

Lohirullat

Viimeisimpänä paras annos eli inkiväärillä ryyditetyt lohirullat. Noms. Olen heikkona lohirulliin, niitä voi vetää vaikka kuinka monta. Inkivääri olisi voinut mielestäni erottua selvemminkin, jos sitä kerran näihin oli laitettu, mutta joka tapauksessa ihan loistavia. Tässä taitaa olla yksi synttäreideni suolainen tarjottava,.. Ja varmaan ne tostadotkin löytävät tiensä pöytään.

Jälkkärimenu

Ja sitten jälkkäreihin! Oikeasti siis ihan ensimmäisenä otin yhden mini-suklaabrownien Fresitan kyytipojaksi, sillä aikuisena voi syödä jälkkärin etukäteen, hih! Tekisi mieleni urputtaa yhdyssanavirheistä jälkkärimenussa (pakko siellä on oltava edes väliviivoja!), sillä mielestäni jopa englanniksi juustokakku kirjoitetaan "cheesecake", mutta ehkä tyydyn vain esittelemään herkut.


Mini-suklaabrownies olivat ihania, kuten nyt suklaisen herkun voi kuvitella olevankin. Suussasulavan pehmää ja juuri sopivan tahmaista. Noms. Näiden syöminen ei jäänyt yhteen palaan...

Sitruunainen juustokakku

En uskaltanut maistaa sitruunajuustokakkua, koska epäilin siinä olevan liivatetta. Hyvältä se kuitenkin näytti.


Myös juomatarjoilu oli kohdillaan, kuten aina. Tästä olikin vielä hyvä jatkaa edustamaan Seagullsien cheerleaderina Tigeriin.