Taste of Helsinki 2014

Taste of Helsinki 2014!

Viime kesäkuussa 12.-15. päivä oli jälleen ruokatapahtuma Taste of Helsinki ja sinne menin minäkin! Tapahtuma on edelleen kallis (ja sisäänpääsymaksu luonnollisesti hieman kalliimpi joka vuosi), mutta kerronkos sitä (taas) tuhlaa hyvään ruokaan (ja juomaan) ja nauttii sellaisten ravintoloiden tuotoksista, joita ei ilman jonotuksia ja suuria summia pääsekään maistelemaan.

Sää suosi perjantaisena käyntikertana sen verran, että otettuamme ensimmäiset annokset ja ensimmäiset lasit viiniä pitelimme niiden ajan sadetta, ja sade alkoi taas kun olimme jo päättäneet kohta lähteä. Loistava ajoitus, siis.

Bistro O Mat: Aniksella maustettua lohta, katkarapuja ja avokadoa

Ensimmäiseksi annokseksi valikoitui kirkkonummelaisen Bistro O Mat'n lohi-katkarapu-avokadoannos. Ravintola oli mukana viime vuonnakin (ja olisiko ollut myös 2012?) ja silloinkin kävin syömässä siltä jotain. Pitänee oikeasti matkustaa Kirkkonummelle ihan vain tätä ravintolaa varten. Lohen, avokadon ja katkaravun yhdistelmä on melkoinen pyhä kolminaisuus, joka yksinkertaisuudestaan on todella maukasta ja raikasta. Niin nytkin.

Demo. Hummerimakkaraa, sahramirisottoa ja rakuunadressing

En syö makkaraa kovin usein ja silloinkin vain soijasta valmistettuja nakkeja ja makkaroita; olenhan kasvissyöjä. Merenelävät kuitenkin menevät ja siksi oli pakko kokeilla. Varsinkin, kun lisukkeena on vielä harvemmin syömääni risottoa (puhumattakaan sahramilla maustetusta sellaisesta!), niin ei voi kieltäytyä. Ja hyvä, etten niin tehnytkään. Pitääkin alkaa tekemään enemmän risottoja, nyt kun on toinenkin syöjä taloudessa.

Kaartin Hodari & Hummeri: Kuninkaallinen hummeririsotto, 

Lisää risottoa, kun sitä kerran on tarjolla! Kaartin Hodari & Hummeri, jonka takana on  mm. Murusta tutut Henri Alén ja kumppanit, tarjosi suussasulavaa hummeririsottoa. Ei se kovasti hummerilta maistunut, paitsi nuo hummerinpalaset risoton päällä, ja annos olis myös todella suolainen minun makuuni. Mutta silti juuri sopivan pehmeää. Mainitsinko jo jotain siitä, että pitäisi tehdä enemmän risottoja?

Bertha: suklaa, banaani, parapähkinä

Sitten tärkeimpään eli tietysti jälkkäreihin! Berthan annos ei paljoa itsestään kertonut, mutta tietysti olennaisimmat. Suklaakakkua, jonkinlaista suklaamoussea, karamellia, banaania ja pähkinämurua. Noms. Miksi tyhtyä yhteen?

Kaartin Hodari & Hummeri: kasvishodari

Ahaha, huijasin! Tuo jälkiruoka oli vasta väliruoka sillä emme äidin kanssa voineet olla kokeilematta Kaartin Hodari & Hummerin kasvishodaria. Mutta kerrankin lihansyöjät veivät voiton, sillä höttöinen hodarisämpylä (onko se muuten AINA oltava höttöisää pullaleipää?) ei todellakaan toiminut yhteen pehmeiden kasvisten kera. Liha varmasti antoi sämpylälle kontrastia, jota se kaipasi. Kerrankin: liha-1, kasvis-0. 

Juuren kuttujogurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia

Lisää jälkkäriä! Jäädykettä kutunmaidosta. Huh, että on trendikästä ja hienostunutta. Mutta sitäkin parempaa oli tuo takana mustana pallerona näkyvä lakritsikastike. OMD! (O mon dieu.) Koska en syö lakritsia ja tai salmiakkia enää himoitsen aina kaikkea sellaista, mitä syön ja joka sisältää lakritsia tai salmiakkia, kuten jäätelö ja leivonnaiset. Söinkin tässä Pastiksessa kesällä ihanaa lakristibrûléeta...mutta siitä vähän myöhemmin lisää. Aion kyllä käyttää lakritsia tuparikakussa myöhemmin syksyllä. Eikun oops, spoiler alert! Johan täällä paljastan kaikki yllätykset...

Juuren punajuurimakaronilaatikkoon: Saloniemen chevreä, punajuurta ja pellavaa

Tästä taisikin tulla epävirallinen jälkiruoka, vaikka nyt söinkin sitä samaan aikaan tuon ylläolevan virallisen jälkiruoan. Mutta siis päätin Taste of Helsinki 2014 ravintola-annokset punajuurimakaronilaatikkoon. En ole syönyt makaronilaatikkoa vuosiin, koska en niin välitä makaroneista, mutta vihannesversiota oli pakko kokeilla. Ja pakko sanoa, että jos ei pidä punajuuresta, niin ei siitä tehtyjä ruokia kannata kauheasti kokeilla. Jos taas pitää, niin tämä on hyvää. Minä kun kuulun ensimmäiseen joukkoon enkä edes pidä makaroneista niin tämä oli hauska kokeilu, mutta en kokeilisi kotona.

Macarons: samppanja, sitruuna-mansikka ja lakritsi

Mahat alkoivat olla jo täynnä ja sade alkoi uudestaan, mutta ainahan on tilaa viimeiselle jälkkärille. Enkä siis voinut kävellä ihanan macarons-kojun ohi ja ostaa kolmea ihanaa makua. Lakritsia on aina pakko ostaa, samppanja on aina muodissa ja sitruuna-mansikka erikoisuus. Samppanjan makua ei nyt paljoa voinut havaita, mutta muut kyllä. Ah! Minulla on itse asiassa vuosi sitten synttärilahjaksi saatu ja vielä toistaiseksi käyttämätön macaronsien leivontasetti. Siitä tulee ehdottomasti naposteltavaa tupareihin. Ja kenties kakun päälle... Hmm... Täytynee jo aloittaa suunnittelu!

Jos vielä jäi nälkä, niin Taste of Helsinki 2013 löytyy täältä ja vuoden 2012 Taste of Helsinki täältä.

Twisted Street Kitchenin tofucurry

Tulista tofucurrya

Lempibändini on amerikkalainen, yli 40-vuotisen uran tehnyt Aerosmith. Ensimmäinen ikinä huuto.netistä tilaamani tavara oli Aerosmithin seinävaate. Roikkuu edelleen 11 vuoden jälkeen hyllystä. Minulla on bändin logo sekä heidän ensimmäisen näkemäni Suomen-keikan päivämäärä tatuoituna olkapäähäni. (Eikä edelleenkään 7 vuoden jälkeen kaduta.) Tänään huomasin, että Kampin Lidl myy miesten (L-kokoisia) Aerosmith-huppareita. Harkitsen vakavasti palautteen laittamista siitä, että miksi ei ole naisten kokoja? Ja mielestäni bändin kitaristi Joe Perry on, edelleen yli kuuskymppisenä, hiton hyvännäköinen mies! Tällä hetkellä tsemppaan bändin rumpalia Joey Krameria hänen ollessaan menossa sydänleikkaukseen! Jep. olen fani.

Viime vuoden marraskuussa synttärit ja joulu osuivat samaan aikaan kun luin lehdestä, että Aerosmith esiintyy toukokuussa Hartwall Areenalla! Kun bändin keski-ikä on yli 60 pitää sitä yrittää nähdä mahdollisimman useasti, koska koskaan ei tiedä, mikä keikka on vika. Toivottavasti toukokuinen ei sellaiseksi jää... 

Ei-toivotun lisän keikkajännitykseen toi Venäjä-pakotteet ja uhka, ettei puolittaisessa venäläisomistuksessa olleelle Hartwall Areenalle (vai mikä sen nimi nykyään on...) saisi tuoda jenkkiläisiä yhtyeitä. Miley Curys ja Justin(jälkimmäisen taituruudesta huolimatta) hiiteen, give me the world's greatest rock band! Onneksi kaikki meni hyvin ja keikkapäivä koitti 30.5.

Tofua, sipulia, laakerinlehtiä, cashew-pähkinöitä, kookosmaitoa ja laakerinlehtiä. Muun muassa.

Meni keikalle kaverini kanssa, jonka jouluna vuonna 2012 ostamasta Aerosmithin kokoelmalevystä alkoi niin fanitukseni kuin muukin yleinen rock-habitukseni. Jotta jaksaa bogota on syötävä ja niinpä suunnistimme illalliselle Fredrikinkadun Twisted Street Kitcheniin, josta sai City Shopper -kortilla kaksi currya yhden hinnalla. Hyvä diili, vaikka olinkin taas katsonut vihkosta kieroon ja luullut Violan skumppatarjousta Twistedin tarjoukseksi. Vetoaisin lukihäiriöön, mutta minulla ei ole sitä...

Twisted Street Kitchen sijaitsee Pohjoisen Rautatiekadun ja Arkadiankadun välisellä pätkällä. Paikka on pieni (vain kolme pöytää) ja kuuma (avokeittiö), mutta eikös sellainen tunnelma ole kaukomaillakin curry-mestoissa? Ruoka oli kuitenkin hyvää, kohtuullisen tulista ja riittoisaa. Sopii enemmän syksyyn, koska kippo on iso ja siitä tulee kuuma. 15 eurolla saa kyllä mahansa hyvin täyteen maistuvalla tavalla. A-oikeudetkin löytyy. Ennen Aerosmithin keikkaa oli tietty pakko ottaa Happy Joe -siideriä. Tarjolla on myös lounasta arkisin, à la carte lista vaihtelee raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Eli joka päivä (tai ainakin viikko) voi kokea jotain uutta!

Oli hyvä keikka. Mahtava. Upea. Ja hyvä paikkakin vielä permannolta. Vanhaksihan ovat äijät käyneet (ei enää Draw the Line -biisin lopussa Joe Perry riisu paitaansa ja hakkaa sillä kitaraansa, kuten vielä vuonna 2007), mutta vielä jaksaa sedät (varsinkin siis laulaja Steven Tyler) heilua. Jos pääsisi varoihin käsiksi niin tässä pitäisi alkaa käydä joka vuosi bändin keikalla. Varsinkin sen jälkeen, kun keikkailut taas (toivottavasti!) alkavat Joey Kramerin leikkauksen jälkeen.

Twisted Street Kitchen

Fredrikinkatu 58

twistedhelsinki.fi

Ti-To 11-16

Pe 11-22

La 12-22

Su suljettu

Toukokuun kalenterihaaste: kuppikakut kaksivärisellä kuorrutteella

Kaksiväriset kuppikakut

Huh, muuttaminen on rankkaa! Muutin juuri yhteen poikaystävän kanssaveli viime viikko meni aika lailla tyhjentäntämällä vanhaakämppääni ja lajittelemalla tavaroita paikoilleen uudessa. Hyviä puolia muuttamisessa on se, että tulee kerrankin siivottua kämppä lattiasta kattoon (tai oma äiti TARJOUTUU sen tekemään...) ja tulee heitettyä turhia kamoja pois ja laitettua loppuja myyntiin. Lisäksi tietysti se, että pääsee muuttamaan ihanan tyypin kanssa yhteen ja saa isomman kämpän. Nyt kuitenkin kirjoitan tätä vihdoin omassa kodissa (tai siis vuokrakämppähän tämä on) Kalliossa ja kaikki kamatkin alkavat olla paikoillaan. Mitä nyt lattialla on iso kasa johtoja, soittimia ja tyhjiä laatikoita...

Oli pakko vähän intoilla alkuun, vaikka tämä postauksen pointti ei olekaan muutto (enää 3 päivää!) vaan toukokuussa äidille tarjoillut Valion seinäkalenterin ohjeen mukaiset kuppikakut kaksivärisellä kuorrutteella. Tosin äidille, joka ei pidä mintusta, ei sopinut tarjota mintunmakuista kuorrutetta ja siksi alkuperäinen vihreä väri muuttui söpöksi pinkiksi.

Jos ihmettelitte että miten saa kaksiväristä kuorrutetta niin se onnistuu laittamalla pursotinpussin toiselle puolelle toisen väristä kuorrutetta ja toiselle toista. Tarkkana saa olla, mutta lopulta ulos tulee ihanaa raitaa. Pinkki on värjätty punaisella elintarvikevärillä ja ruskea kaakaotomusokerilla. Nyt tietysti tulee mieleen ihania yhdistelmiä, kun vihreä ja keltainen tai pinkki ja vaaleansininen... Loistavia pride-henkisiä kuppikakkuja näistä ainakin saisi ja hulvattomia synttärikoristeluita, etenkin lapsille. Ja miksei toki aikuisillekin lapsille. ;)

Osa näistä meni vielä iskän pakastimeen, josta heitin juuri pois loput kuorrutteesta. Liika on liikaa, vaikka on ärsyttävää heittää pois ruokaa. (Herkuista puhumattakaan.) Sulattamisen jälkeen olisi sitä kuorrutetta siltikin voinut syödä! Mutta ehkei sentään enää... Täytyy kehittää jotain noista toukokuusta asti pakastimessa muhineista muffineista. Vielä on kesää jäljellä, joten kenties voisin leikata yhden leivoksen kahtia ja laittaa väliin jäätelöä. Viimeisten lämpimien päivien kunniaksi, ennen syksyn ihanaa kirpeyttä ja lämpimien ruokien (ja juomien) aikakautta. 

Ohje Valion seinäkalenterista. Mintun sijaan voi tosiaan käyttää muita makuaineita ja vihreän sijaan muita elintarvikevärejä. 

Vuohenjuusto-parsa-avokadomunakas

Huijasin, ei posti vielä ole loppu! :) Pakko hehkuttaa ihania keväisiä ruokia, joita tehtiin äidin kanssa äitienpäivälounaalla eli munakasta, jossa on kaikki ihanat keväiseen ruokaan sopivat aineet: avokadoa, parsaa ja vuohenjuustoa. Katsokaa nyt tuota värimaailmaa! Keväällä tekee mieleni syödä vihreää ihan vain siksi, että pitkän talven jälkeen silmäkin haluaa nauttia vihreästä. Ja suu kiittää. 

Koska parsa kallistuu näin syksyä kohden ja se on mielestäni muutenkin vain sesonkiruoka keväisin, voisi ihan hyvin silti joku aamu tekaista avokado-vuohenjuustomunakkaan. Meinasin kirjoittaa että "viikonloppuaamu", mutta arkiaamunahan sitä vasta pitäisi tehdä loistavia aamiaisia. :)

Parsarisotto

Äiti teki myös suussasulavaa parsarisottoa. Olen luvannut itselleni ja poikaystävälleni kokeilla tänä syksynä risoton tekemistä. En tiedä, tulenko onnistumaan siinä yhtä hyvin kuin äiti, epäilen, mutta jostain se on aloitettava. Ja tästä lähin aion myös tehdä tätä herkkua joka kevät. :)