perjantai 13. marraskuuta 2015

Halloween-teemaiset synttärituparit

Muutettiin tosiaan poikaystävän kanssa maall... tai siis Riihimäelle *köh* maalle *köh* juhannuksen jälkeen. Päästiin juhlimaan tupareita vasta nyt poikaystävän vanhempien maatilakeimuroiden loppusyksystä helpotuttua. Samaan kasaan kannatti heittää myös synttärieni juhlinta (virallinen päivä oli tiistaina, olen siis nyt 28, jee!), koska päätimme pitää bileet tässä kuussa. Meinasi mennä sählingiksi, kun samalla illalle meinasi osua poikaystävän vanhempien järkkääät sukukekkerit, mutta onneksi ne saatiin siirrettyä seuraavalle sunnuntaille.

Olen aina halunnut pitää Halloween-bileet eikä minua estänyt edes se, että kaveri piti edellisenä viikonloppuna eli juuri Halloween-päivänä, omat synttäribileet poikaystävänsä kanssa (ei Halloween-teemalla sentään). Joten viikko myöhässä tai ei, who cares! Joulusuklaatkin on ollu kaupoissa jo kuukauden... Halloween it was ja oli hämähäkinseittikuvioitua pöytäliinaa, hämähäkkikoriste ulko-ovessa, luuranko- ja lepakkokoristeita sisällä ja poikaystävällä karmea luurankopuku ja mulla valtava noidan hattu! Ahdoin itseni myös korsettiin noidan asua varten, joten hommat oli vielä vähän kesken kun kaveripariskunta ehtikin paikalle puolta tuntia etuajassa. :D 

Onneksi sain lopulta kaiken valmiiksi, vain 15 minuuttia myöhässä. Ja onneksi on poikaystävä, joka avasi ovea, tarjoili vieraille skumppaa ja leikkasi leipää pöyään minun häärätessä levitteiden kanssa. :D Ei mee aina nappiin, mutta menkööt.


Halloween-juhlissa pitää tietenkin olla Halloween-kakku! Eli järjetön, nelikerroksinen suklaakakku itsetehdyllä lakritsikastikkeella ja sitruunatuorejuustolla (ei itsetehtyä siis!) sekä oranssilla sokerikuorrutteella ja Halloween-koristeilla (kyllä itsetehdyillä). Sulatin siis kahdessa desissä kermaa ja kahdessa desissä maitoa pehmeää lakritsia kastikkeeksi ja täytin perus-suklaakakkupohjat sillä sekä maustamattoman ja sitruunatuorejuuston yhdistelmällä. Oranssi sokerikuorrute löytyi kaupasta; onneksi Halloween on tullut jäädäkseen ja kaupasta löytyi sellaista valmiina! Viimeistelin kurpitsa-, haamu-, lehti- ja ristikoristeet itse. Haamuista tuli tosi söpöjä, vaikka itse sanonkin!


Kakku näyttää tässä vähän sieneltä. :D Halusinkin oranssin kuorrutuksen vähän yli kakun reunojen. Ei välttämättä ollut paras idea, sillä kesken kaiken jäähdytystä se mokoma luiskahti kakun päältä parvekkeen liinalle! Aaargh! Onneksi sain sen avattua ehjänä ja siirrettyä kaiken takaisin paikoilleen. Kieltämättä kakku oli vähän kenossa....

Kakkuhan on siis niin IN kuin vain voi olla, sillä se edustaa leivontamaailman uusinta trendiä (siis Suomessa; ulkomailla tämä on ollut jo jonkin aikaa) eli se on naked cake. Kakkua ei siis kuorruteta reunoilta vaan sen täyte näytetään kaikelle kansalle. Se on siis naku. 


Kaikkein hikisin urakka oli muumiokeksien tekeminen. Olin ostanut kaupasta hattivatti-piparkakkumuotin, jolla taiteilin suklaahipputaikinasta pipareita. Sellainen rasvainen taikinahan on pain in the ass, jos yrittää ottaa mitään muotilla. Piparitaikina on sitten erikseen ja siinäkin suosittelen vahvasti kaupan valmistetta. :D 

Noh, olin sentään sen verran fiksu, että kaulitsin taikinan suoraan pellille. Näitähän ei siis nostella mihinkään, ellei halua umpijauhoisia keksejä. Ja suklaakin täytyy rouhia ihan silpuksi. Oli se vaan hidasta, kun kaikki muotin ympärillä ollut keksitaikina piti kaivella pois veitsellä. Mutta mielestäni lopputulos oli onnistunut! Hattivatit turposivat uunissa juuri sopivan epämuodostuneiksi ja tomusokerilla sekä punaisella kuorrutteella viimeisteltynä niistä tuli ihan muumion näköisiä! Vanhemmatkin nauroivat niille kuollakseen, kun näytin kuvia. :D

Söin tässä viimeiset tänään, kun lohdutin itseäni kipeyden kourissa kotona. ;)


Bileiden teeman varmistuttua googlailin vähän inspiraatiota esimerkiksi Pirkan ja Fazerin Halloween-ohjeista. Fazerilla oli hauskat turkinpippurirouheella höystetyt marengit, jotka oli tuunattu haamuiksi. Joo! Kolme valkuaista (hitto ne keltuaiset ovat olleet odottamassa pääsyä johonkin hedelmätahnaan...parasta heittää pois), 2,5 desiä sokeria, pursotus korkeiksi keoiksi uunipellille ja tunniksi 130-asteiseen uuniin. 


Tulos oli ehkä enemmän Elvis-tukkaiset hirviöt, kuin haamut; varsinkin koristelun jälkeen. Punainen elintarvikeväri (sellaista piparin kuorrutukseen tarkoitettua putkilosta) ja pehmeät hopeapallot olivat loistavat silmiksi ja sitten vielä sulatettua suklaata lisäkoristeiksi. Hauskointa näissä oli se, että kaikki hieman repeilivät ja jokaiselle muodostui täten (useimmiten alaspäin osoittava) suu. Epic. Eiväthän ne paljolta maistuneet, mutta ihan jees! 

Päästin itseni helpolla suolaisen kanssa, mutta toisaalta en, koska tein siis patonkiviipaleille kolmea dippiä: tonnikalaa, kylmäsavustettua lohta ja tofua ranskankermalla, yrteillä ja kevätsipulilla. Joten siitä ei kuvia tällä kertaa.

Bileet sujuivat hyvin ja muutama vieraskin oli pukeutunut! Saimme glögiä, punkkua, viherkasveja, suklaata ja paljon skumppaa. Jatkoilla paikallisessa klubissa meni pilkkuun asti ja seuraavana päivänä isänpäivän juhlinnassa oli hieman väsynyt olo. :D Noh, kerrankos sitä.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Pizzapohja kukkakaalista

Kukkakaalipohjainen pizza mozzarellalla ja kirsikkatomaateilla

Minäkin tein sen vihdoin! Sen, mistä ruokamaailmassa on kohkattu jo jonkin aikaa. Eli siis pizzaa kukkakaalipohjalla. Tiedän, olen todella myöhässä trendin aallonharjalta (mutta niin olen yleensäkin joten no biggie) ja seuraava "juttu" onkin kikherneiden liotusvedestä tehdyt marengit.

Millainen on siis kukkakaalista tehty pizzapohja? En yleensä osta pizzaa kotiin. Vuosikausiin ensimmäinen kerta oli viime vappuna kahden päivän putken jälkeen, kun kundikaverin kanssa ostettiin kasvispizza puoliksi. Jopa pienessä kohmelossa tajusin, että ei ostettu pizza sovi edes krapularuoaksi. 😄

En myöskään ollut vuooooosiin syönyt pizzaa ravintolassa, ennen kuin Octoberfest-reissussa menimme ennen olutjuhlaa ja kunnon bailuiltaa seuraavana päivänä italialaiseen, josta ei saanut kuin pastaa ja pizzaa. Kunnon ravintolapizza on hyvää, mutta onhan se raskasta eikä koskaan jaksa syödä kaikkea. Joten keskityn vain kotona tehtyyn pizzaan, jonka voi tehdä täysjyväjauhoista ja jota voi olla hukuttamatta rasvaiseen juustoon.



No, aionko vaihtaa tavallisen kotipizzan kukkakaalipohjaan? En välttämättä aina (jos haluan tehdä pizzaa NYT, mutta jääkaapissa ei ole kukkakaalia), mutta ehdottomasti useammin! Pohja on hyvää ja todella nopea valmistaa.

En ole enää niin hiilihydrattikammoinen (kiitos treenien), ettenkö voisi tehdä pizzaa (täysjyvä)jauhoista tai leipää (seuraavaksi täytyy kokeilla pinaattista bostonleipää), mutta tässä on hyvä tapa tehdä pizzaa eri tavalla. Ja tosiaan kannattaa muistaa, että pohjaan tulee 2 dl juustoraastetta, joten se ei ole superruokaa. Täysjyvästä tehty pohja voi olla terveellisempää, ja sitten vain laittaa kukkakaalia täytteeseen. Mutta hei, ei sitä kannata aina miettiä sitä terveellisintä vaihtoehtoa.

Kukkakaalipohjainen pizza
Lokakuun Yhteishyvä ruoka

Pohja
1 iso kukkakaali
1,5 rkl öljyä
2 dl oliiviöljyä
1 muna

Pinnalle
1 dl pastakastiketta (itse käytän nykyään pizzassa vain pestoa, tällä kertaa vihreää)
1 (125 g) mozzarellajuustopallo
12 kirsikkatomaattia
Ripaus suolaa ja mustapippuria

Lisäksi
Tuoretta basilikaa

Raasta kukkakaali muruiksi ja paista pannulla öljyssä kunnes murut saavat väriä. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon juustiraaste ja muna. Painele seos tiiviiksi, pyöreäksi pohjaksi leivinpaperoidun pellin päälle. Esipaista 225-asteisessa uunissa n. 5 min.

Levitä paistuneen pohjan päälle tomaattikastike (jos et ole kokeillut koskaan pestoa, niin kokeile vaikka ounaista pestoa pizzassa!), viipaloitu mozzarella ja kirsikkatomaatit. Mausta. Jatka paistamista noin 15 minuuttia. Ripottele päälle tuoretta basilikaa.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Pienet luumutortut

Luumu-marsipaanitortut

Vaikka pidänkin erityisesti haastavien ja pitkien ruokalajien tekemisestä, niin joskus sitä vain haluaa eteensä nopeaa ja helppoa. Ja nyt puhumme siis leivonnasta; hävettää myöntää, mutta en arkena kokkaa kuin aivan äärimmäisen pakon edessä: muuten turvaudun salaatteihin, voileipiin, jogurttiin, hedelmiin, yksinkertaisesti eväisiin. Johtuu siitä, että asun nykyään Riihimäellä ja käyn töissä sekä treeneissä Helsingissä. Joten päivät ovat pitkiä ja kotona haluaa vain relata vaakatasossa. Noh, tein minä tässä tällä viikolla risottoa, mutta siitä joskus myöhemmin...


Tein nämä pikaluumutortut melkein sitten, mutta näin syksyn tullen ne voi ihan hyvin julkaista nyt. Ne ovat nimittäin todella helpot tehdä ja todella maukkaatkin vielä! Tarvitaan vain makeaa murotaikinaa (kaupasta tai itse tehtynä), haluamansa väristä marsipaania (esimerkiksi vihreä säväyttää kivasti) sekä luumuja.

Ensin tehdään taikina ja annetaan sen hieman levähtää jääkaapissa. (Tai sulatetaan pakastetaikina.) Luumut halkaistaan, poistetaan kivi, ja keitetään pehmeiksi vesitilkan, sokerin ja haluttujen mausteiden kanssa ja samalla leikataan taikinasta pieniä, käytössä olevan vuoan/vuokien kokoisia paloja ja painellaan taikina vuokiin. Leikataan marsipaanista palat taikinan päälle vuokiin ja sitten vain yksi luumunpuolikas jokaiseen vuokaan. Paistetaan 175 asteessa, hmm, sanoisin, että n. 10-15 minuuttia. En siis enää muista, mistä otin tämän ohjeen, joten täytyy vain kykkiä uunin luukun edessä heti 10 minuutin jälkeen.


Nopeita, simppeleitä ja, ennen kaikkea, hyviä. Voisi tässä syksyn kunniaksi taas tehdä näitä johonkin tilaisuuteen... Aivan loistavia pikkujoulueväitä! Varsinkin, kun maustaa luumut kanelissa. Noms.

Eikä muuten kannata rynnätä heti haukkaamaan, kun taikina on jäähtynyt. Nimittäin luumut eivät ole, vaan säilyvät hiton kuumina pidemmän ajan.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Äitienpäivä 9.5.2015


Äitienpäiväkakku
Heti alkuun note: Indiedays on uudistunut! Tämäkin blogi löytyy nyt omasta, uudesta osiostaan Foodlover (that's me!) sekä alaosioistaan, johon olen sen tagannut. Joten kun olet lukenut tämän postauksen (ja vaikka mielellään pari vanhempaa), niin mene ihmeessä Indiedaysin puolelle ihastelemaan, mitä muut upeat bloggarit ovat saaneet aikaan!

JA perustin myös treeniblogin! Kirjoitan siellä omista treeneistäni sekä niiden herättämistä fiiliksistä ja tarpeen mukaan otan kantaa päivänpolttaviin aiheisiin. Joten jos näiden ruokakuvien jälkeen alkaa heikottamaan, niin hyppää Himotreenaajan päiväkirjaan! Ja treenien jälkeenhän pitää aina muistaa syödä, joten kannattaa palata takaisin tänne. ;)

Mutta jotta jaksaa treenata, on ensin syötävä. Viime äitienpäivänä innostuin oikein kunnolla! Päätin tehdä kunnon ravintolatyylisen menun melko suuritöisten ja useamman kokonaisuuden omaavien alku- ja pääruokien sekä jälkkärin ja kakun kera. Miksikö? Koska halusin kokeilla tehdä jotain haastavaa ja kuvitella, että ollaan ravintolassa eli siis mitään juttua ei saanut joutua odottamaan liian pitkään. Kun tarpeeksi tekee niin sitä haluaa aina tehdä paremmin ja vaikeampia juttuja, kuin ennen.

Kaikki reseptit ovat Glorian Ruoka & Viini -lehdistä, joita selaillessa löytyy aina kymmeniä ihania reseptejä kokeiltavaksi. Ja tällä kertaa käytin jopa muistilappuja, jotta muistaisin, mitä mihinkin piti kokeilla. Joten reseptit mukaan, kauppalista kännykkään ja tarkan tekojärjestyksen kirjaaminen. Ja eikun kokkaamaan!

Lehtikaalipestolla täytetyt herkkusienet, polentamuussi ja kikherne-pinaattipaistos

Alkupaloiksi tein lehtikaalipestolla täytettyjä herkkusieniä, polentamuusia ja pinaatti-kikhernepaistosta. En ennen ollut tehnyt pestoa lehtikaalista (normipestoa kuitenkin), joten odotin innolla, miltä tämä "supervihannes" maistuisi. Ikävä kyllä täytyy sanoa, että lehtikaali on aivan liian tujua pestoon. Ehkä vain tottumiskysymys, mutta en tykkänyt. Dislike-nappia painettu, joten herkkusienet eivät niin säväyttäneet. Etenkään seuraavina päivinä. 

Polentamuussi sen sijaan oli hyvää! Siihen tuli mozzarellaa, joten se oli ihanan kermaista; herkullisuus ei siis ollut yllättävää. :D Omnom. Vielä on puolikas pussi polentaa jäljellä, joten pitänee tehdä sitä tässä joku vkl joksikin herkkusunnuntailounaaksi. Treenien jälkeen. :D Ja kuten kuvasta huomaa, innnostuin ehkä vähän liikaa alkupalojen kohdalla, koska toihan on iso annos!

Kikhernemuhennos oli aika perus. Pinaattia ja kikherneitä, ei pahaa, mutta ei mitään superherkkuakaan.

Kasvistagine ja dukkah-vuohenjuustoa
Pääruoka oli hieman itämaista, nimittäin kikherne-kuskusia, kasvistaginea ja doukkah-vuohenjuustoa. Eli siis erilaisia uunikasviksia, jälleen kerran kikherneitä, tosin nyt kuskusin kera, ja doukkah-mausteseoksella kuorrutettua vuohenjuustoa. Tämä oli hyvää, tosin kuskus on aina mielestäni vähän kuivaa, vaikka kuinka tekisi ohjeiden mukaan. Mutta dukkah-seos (manteleita, hasselpähkinöitä, intialaista mausteseosta, tummaa sokeria ja xxxsiemeniä) vuohenjuustolla sekä ihanat uunikasvikset olivat todella hyviä.

Kikherne-kuskus

Pääruoka

Sitruunamousse
Jälkiruuaksi halusin jotain kevyttä, joten tein ihanan ilmavan sitruunamoussen. Ensin tehtiin sitruunakiisseli keltuaisista, sokerista ja sitruunanmehusta. Sitten jäähtyneeseen kiisseliin sekoitettiin kermavaahtoa sekä kovaksi vatkatut valkuaiset ja annosmaljoihin nostellun moussen annetaan jäähtyä jääkaapissa. Tuloksena on ihanan raikas ja samettinen mousse. Nom. Tätä kannattaa tehdä kesäisin! Tai no, käy tämä ihan hyvin vaikka talvellakin. Ensi kerralla kokeilen tätä limemehulla.


Maha alkaa olla jo aika täynnä, mutta aina on tilaa kahvikakulle! Näin kaupassa jokin aika sitten boksimansikkamacaronseja eli siis kaksi pussia jauhetta, joista toisesta tulisi macaronsit ja toisesta mansikkainen täyte. Tiedän! Apua, miksi ostin jotain niin keinotekoista ja varmasti esanssista? Olen utelias, what can I do... Miten niinkin vaikeat herkut, kuin macaronsit, toimisivat pre made -jauheena.

Tulos oli noin seiskan arvoinen. Macaronsit nimittäin kuivahtivat todella koviksi uunissa, vaikka laitoin varmasti oikean määrän nestettä, uunin lämpötila oli oikea ja pidin näitä jopa vähemmän aikaa, kuin mitä ohjeessa luki. Vatkasinko liikaa? Kokeilin näitä myöhemmin myös suklaisina ja sama ongelma toistui. Sinällään tulos oli ihan syötävä, mutta taidan jatkaa kokeiluja normaaleiden macaronsien parissa.


Niin kakku! Se oli ihana, suussa(ja myös lautasella)sulava lakritsi-suklaamutakakku. Siihen tulee oikeaa lakritsijauhetta, joka on niin hyvää, että sitä voi syödä suoraan purkista! Kasta vain sormi ja sitten dippaa se purkkiin tai pussiin, mmmmm... No mitä? Ei hätää, en dipannut sormea pussiin ennen kuin leivoin! Pisteenä i:n päällä (tai kakun päällä) tietysti lakritsi-suklaamanteleita. Ne on IHAN parhaita. Omnom. Olen jotenkin nyt tällä hetkellä ihan lakumoodissa.

Ja katsokaa nyt tuota kakkua! Parasta siinä on se, että alaosa ei hyydy edes pakkasessa, joten siitä voi lusikoida aina pieniä (tai vähän isompia) lusikallisia... Päällyosan suklaakerros ei ollut ihan NIIN hyvää, mutta kyllä sekin lopulta katosi. Ja kyllä siinä kestikin, en lapannut sitä joka päivä suuhun ihan kahmalokaupalla. :D Waste not...

Ainoa ongelma tässä oli se, että ohjeen mukainen paistoaika ei oikein riittänyt vaan kakku jäi jopa liian raa'aksi. Reunatkaan eivät oikein olleet kunnolla paistuneet... Ensi kerralla vähän enemmän.


Huh! Onneksi äitienpäivä on vain kerran vuodessa ja äiti ottanut tavaksi olla matkoilla synttäreidensä aikaan. Tosin ensi isänpäiväksi täytyy kyllä mennä laittamaan samanlaiset kattaukset iskälle, koska viime isänpäivä oli vähän pikainen ja sokerihuumainen. :D Joten ensi syksynä vähän enemmän eforttia isäpapallekin.

Ohjeet alla (niitä on sitten MONTA ja PALJON)

Alkuruoka: Lehtikaalipestolla täytetyt portobellosienet, polentamuusi ja kikherne-pinaattisalaatti
Resepti: Glorian ruoka & viini 08/2013

Täytetyt portobellosienet
1 rs/250 g portobellosieniä (isot herkkusienetkin käyvät)
Pestotäyte
100 g lehtikaalia
4 x 2 rkl pinjanjsiemeniä
250 g ricottajuustoa
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliivioljyä
1 dl mozzarellaraastetta (jep, juustossa löytyy)
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
Lisäksi
100 g ruusukaaleja (olivat tähän aikaan kaupassa niin luokattoman huonoja, että jätin pois)
1-2 rkl öljyä
½tl suolaa

Aloita annoksen teko polentamuussista. Kun se on valmista, laia uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja valmista sienten täyte. Huuhdo ja kuivaa lehtikaali ja poista kovat lehtiruodit. Paahda 4 rkl pinjansiemeniä hetki kuivalla pannulla. 

Pane siemenet, kaali ja ricotta monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja murskaa valkosipulinkynnet joukkoon. Soseuta melko tasaiseksi ja lisää öljy koneen käynnissä. Pysäytä kone ja kääntele mozzarellaraaste joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Leikkaa sienistä kannat ja asettele lakit leivinpaperilla vuoratulle uunipellille (tai uunivuokaan) kupeiksi. Täytä sienet lehtikaalipestolla ja ripottele 2 rkl pinjansiemeniä päälle. Paista uunin keskitasossa 15 minuuttia. Valmista kypsymisen aikana kikherne-pinaattisalaatti alla olevalla ohjeella.

Siisti ja halkaise ruusukaalit. Paista niitä paistinpannulla öljyssä välillä käännellen n. 5 minuuttia, kunnes ne ovat napakan pehmeitä. Mausta suolalla ja pidä lämpiminä.

Tarjoa sienet polentamuusin ja kikhernesalaatin kanssa. 

Mascarpone-polentamuusi
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
12 dl kasvislientä
3 ½ dl/250 g polentaa
1 dl mascarponejuustoa
1 dl raastettua gruyèrejuustoa (ja tässä vasta ekan ruokalajin juustot...)
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulit kattilassa voissa, lisää kasvisliemi ja kiehauta seos. Lisää polenta kiehuvaan liemeen vähissä erin, koko ajan sekoittaen. Alenna lämpöä ja anna kiehua hiljalleen, kunnes polenta on kypsää eli noin 2-3 minuuttia. Lisää vettä, jos polenta on liian paksua.

Nosta kattila liedeltä ja lisää mascarpone- ja gruyèreraaste. Mausta suolalla ja pippurilla ja pidä lämpimänä tarjoamiseen asti.

Paistettu kikherne-pinaattisalaatti
1 tlk (400/265 g) keitettyjä kikherneitä
3 valkosipulinkynttä 
2 rkl öljyä
½ rkl savupaprikajauhetta
½ tl jeeraa
1 rkl sherryviinietikkaa
50 g pinaattia
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria

Valuta ja huuhtele kikherneet sekä kuori ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota valkosipuli. Lisää mausteet, etikka ja herneet. Lisää hetken päästä pinaatti ja kuumenna sekoittaen, kunnes pinaatti on painunut hieman kokoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pääruoka: Kasvistagine, kikhernecouscous ja dukkah-vuohenjuusto
Glorian ruoka & viini 02/2013

Kasvistagine
2 pientä salottisipulia
2-4 valkosipulinkynttä
2 paprikaa
1 pieni kesäkurpitsa
½ munakoisoa
1 chilipalko
Mausteliemi
½ l kuumaa kasvislientä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl harissaa
1 tl sokeria
Dukkah-vuohenjuusto
300 g vuohenjuustoa
4-6 rkl dukkah-mausteseosta

Kikherne-couscous
2 ½ dl couscousia
kasvislientä
3 rkl öljyä
2 dl keitettyjä kikherneitä

Pohjoisafrikkalainen dukkah-mausteseos
n 2,5 dl
½ dl kuorittuja manteleita
½ dl hasselpähkinöitä
1 rkl korianterinsiemeniä
½ dl vaaleita kuorittuja seesaminsiemeniä
1 rkl sokeria
1 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
1-2 tl (sormi)suolaa
½ tl mustapippuria myllystä

Tee dukkah ensin. Paahda manteleita, pähkinöitä ja korianterinsiemeniä kuivassa, kuumassa pannussa koko ajan sekoitellen, kunnes ne saavat hieman väriä. Rouhi karkeaksi. Paahda seesaminsiemeniä noin minuutin ajan kuivalla, kuumalla pannulla. Yhdistä manteli-pähkinärouheeseen. Lisää mausteet ja sekoita hyvin. Voit käyttää loput dukkahista esimerkiksi kastamalla leipää öljyyn ja dippaamalla leipä sitten dukkahiin.

Kasvistaginea varten laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja kuori sekä lohko sipulit. Viipaloi tai kuutioi paprikat, kesäkurpitsa ja munakoiso. Voitele taginepata tai uunivuoka öljyllä ja laita kasvikset kerroksittain pataan. 

Yhdistä kuuma kasvisliemi, öljy ja mausteet. Kaada liemi kasvisten päälle ja kypsennä uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Valmista sinä aikana kikhernecouscous (ohje alla). 

Ota kasvikset uunista ja viipaloi vuohenjuusto kasvisten päälle. Ripottele dukkahia juusto pinnalle. Nosta uuniin ja jatka kypsentämistä noin 5 minuuttia, kunnes juusto lämpenee ja sulaa hieman.

Kikhernecouscousta varten kypsennä couscous kasvisliemessä pakkauksen ohjeen mukaan. Paista kikherneitä  oliiviöljyssä kunnes ne kuumenevat, ja sekoita ne couscousiin. Tarjoa kasvistaginen kanssa. Voit halutessasi sekoittaa couscousin tagineen myös ennen tarjoamista.

Jälkiruoka: Sitruunamousse
Glorian ruoka & viini 03/14
4-6 annosta

4 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1/6 tl suolaa
2 sitruunan raastettu kuori
6 rkl sitruunamehua (n. kahden sitruunan mehu)
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
Koristeeksi
marenkia, sitruunankuorta, valkosuklaaströsseleitä, syötäviä kukkia, karkkeja...

Mittaa kattilaan kaksi kokonaista munaa ja 2 keltuaista. Laita kahden munan valkuasiet hetkeksi sivuun. Lisää sokeri, suola, sitruunankuoriraaste ja mehu. Keitä seosta sekoitellen keskilämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes se paksuuntuu kiisselimäiseksi. Siivilöi seos ja laita se jääkaappiin viilenemään.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma vaahdoksi toisessa kulhossa ja mausta vaniljasokerilla. Ota kermavaahdosta noin 3 rkl sivuun koristelua varten.

Sekoita molemmat vaahdot varovaisesti sekoittaen kylmään sitruunakiisseliin. Annostele mousse tarjoilukuppeihin tai vaihtoehtoisesti isoon tarjoilukulhoon. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunneksi. (Tän voi myös tehdä etukäteen ed. iltana tai aamulla.) Koristele kermavaahdolla, marengeilla ja sitruunankuorella.

Jälkiruoka (viimeinen resepti!): Lakritsimutakakku
Glorian ruoka & viini 02/14
10-12 palaa

Kakkupohja
200 g tummaa suklaata (esim. 60 %)
100 g voita
4 kananmunaa
4 dl tomusokeria
1 rkl maissitärkkelystä, esim. Maizenaa
1 rkl lakritsijauhetta (esim. Utekram, löytyy esim. Punnitse ja Säästä -liikkeistä)
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
Lisäksi
1 rklvoita
1 rkl mantelijauhetta

Kuorrutus
150 g tummaa sukltaata
1 rkl voita
100 g tuorejuustoa
1 ½ dl vispikermaa
1 rkl tomusokeria
½-1 rkl lakritsijauhetta (oman maun mukaan; jos tykkää lakritsista,  niin voi laittaa niin paljon, kun haluaa)
6-8 macaronkeksiä (ometekoisia, ostettuja tai pakkauksesta)

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (n. 20 cm halkaisija) pohjan ja reunan väliin. Voitele reunat ja jauhota mantelijauheella. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. 

Sulata suklaa ja paloiteltu voi varovaisesti vesihauteessa (tai vaaarovaisesti mikrossa heikolla teholla!), sekoita sileäksi ja nosta jäähtymään. Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin, Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi.

Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri. Yhdistä maissitärkkelyt, lakritsijauhe ja vaniljasokeri ja siivilöi ne keltuaisvaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Sekoita suklaa-voiseos ja ripaus suolaa vaahtoon ja kääntele valkuaisvaahto taikinaan.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa n. 20 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä löysäksi (mutta siis reunojen tulee olla kiinteät), sillä jäähtyessään se kiinteytyy. Anna kakun jäähtyä vähintään kaksti tuntia. Irrota jäähtynyt kakkupohja vuoasta.

Kuorrutusta varten sulata suklaa ja voi varovaisesti vesihauteessa (tai mikrossa) ja anna jäähtyä. Vatkaa tuorejuusto kulhossa notkeaksi. Vaahdota kerma toisessa kulhossa ja sekoita juustoon. Mausta vaahto tomusokerilla ja lakritsilla. Lisää lopuksi suklaasula.

Levitä kuorrutus kakun päälle heti, sillä se jähmettyy nopeasti. Koristele kakku macaronskekseillä. Laita jääkaappiin tarjoamiseen asti.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Taste of Helsinki 2015


Viime kesäkuussa oli taas vuotuinen Taste of Helsinki -ruokafestivaali Kansalaistorilla Helsingissä. Neljän päivän ajan (tai viiden, jos spessusetti yhteistyökumppaneille yms. silmää tekeville lasketaan) hyvää ruokaa ja juomaa sekä muuta mukavaa tarjolla.

Tänä vuonna myös poikkeuksellisesti sää helli. Ihmeellistä myös koko kesän sää huomioon ottaen... Kävin Tastessa perjantain iltakattauksessa kahden kaverin kanssa ja enkä onneksi joutunut livistämään tapahtumaa edeltäneestä akrobatia-workshopista kuin parisenkymmentä minuuttia. :D

Tänä vuonna mukana oli ravintolat Bertha, Bröd, Emo, Hoshito, Kaskis, Matti Jämsen, Pastor, Patrona, Ragu ja Sinne. Olin tehnyt taas etukäteen listan ravintoloista ja ruuista, joita olisi kiinnostava maistaa, ettei paikan päällä sitten tuhraudu liikaa aikaa miettimiseen. Listalla oli kolme alkupalaa, yksi pääruoka, yksi must-jälkkäri ja yksi ehkä-jälkkäri, jotka olisivat siis maksaneet yhteensä 30 euroa. Jos olisin edes jaksanut ahtaa ne kaikki sisuksiini. Onneksi en syö punaista lihaa, koska muutoin valinnanvaraa olisi ollut vieläkin enemmän. Tuo ainoa yksi pääruoka listallani oli se ainoa kasvispääruoka; kaikki muut pääruoat olivat tietysti lihaa.

Alla kattaus siitä, mitä söin ja keltä.

Pastorin Casa ceviche: lohta, ravunpyrstöjä, avocadoa ja rocoto chili -tiikerinmaitoa


Kala-alkupalalla aloitettiin, totta kait. Suussasulavaa pehmeää lohta, joka oli saatu "kypsymään" sitruunamehulla tms. happamalla. Avocado oli myös pehmeää, ravut tuoreita ja mukavaa suutuntumaa antoivat paahdetut...nähtävästi maissinjyvät.

Ragun lakritsimoussea fenkolin ja sitruunajäätelön kera

Sitten, koska järjestyksellä ei ole mitään väliä, jälkkäriä! Listani must-jälkkäri oli tietysti lakritsia sisältävä, sillä koska en syö kyseistä herkkua sellaisenaan, on sitä aina nautittava muissa muodoissa. Lakritsin ja sitruunan yhdistelmähän on match made in heaven. Lapsuusmuistoihin kuuluu tiukasti vierailut Stockmannille vanhempien kanssa ja siellä ihanan italialaisen Pappagallo-jäätelön syönti. Otin aina pallot lakritsia ja sitruunaa, ja vielä tänäänkin yhdistelmä on paras mahdollinen. Vielä ennen kesän loppua on vielä ostettava Svenska Teaternin kulmalla olevasta kioskista tuo yhdistelmä... Viime viikolla lomalla Sysmässä maistoin vain kookosta.

Mutta no niin, takaisin tähän jälkiruokaan. Jos ihmettelette, että "Fenkolia jälkkärissä? Yöök!" niin erehdytte! Fenkoli maistuu anikselle, joka taas maistuu aivan lakritsille. Olipas hyvä päättelyketju... Noh, joka tapauksessa, ihanasti pehmennyt fenkoli suli suussa ja toimi todella hyvin. Pisteenä i:n päälle oli tuo ihanan raikas sitruunajäätelö.

Jos haluaa kunnon lakritsikicksit, muttei halua vetää lakua ja jätskiä mahan täydeltä, niin käykääpä Punnitse & Säästä -liikkeessä. He myyvät lakritsinjuurta niin jauheena kuin palanakin. Oma purkkini odottaa, että saisin huomenna tehtyä ihania lakritsisia pähkinä-taatelipalloja.

Kaskiksen raakapikkelöity lohi, savustettu lohimousse, saaristolaisleipä ja tilli-hapanmaitokastike

Kaskiksen annos ei itse asiassa ollut edes listalla, koska tarjolla oli niin monia kala-annoksia, että niistä piti karsia etukäteen ja heidän annoksensa kuulosti melko tavalliselta. Mutta kun kaverit halusivat Kaskiksen tarjoamaa possunmahapääruokaa, niin päätin minäkin liittyä seuraan.

Ja hyvä niin, sillä annos oli todella hyvä! Pehmeää moussea, raakaa lohta, leipää ja samettista kastiketta. Järvi- ja saaristolaisuussuomalaisuus todellakin lautasella!

Emon Crème Ninon mustekalalla

Viimeisenä annoksena söin Kasarminkadulla sijaitsevan Emo-ravintolan Crème Ninon -keiton (eli hienostunut ranskalainen hernesosekeitto) mustekalalla. Keitto oli ihanan samettista ja pehmeää. Mustekala oli ehkä vähän ällöä, koska se narskui hampaissa ja siinä oli vähän jännä sivumaku. Mutta täytyy kokeilla Crème Ninonia itsekin! Siihen tulee myös kermavaahtoa ja kuohuviiniä! Osa keittoon ja loput ruokalijoille keiton kanssa. ;)

Join näiden kanssa kaksi lasia (noh, minulle lasi on nykyään 16 senttiä ;) ) viiniä ja viimeisin oli ihanaa Lulu-nimistä viiniä, muistaakseni australialaista savignon blancia. Tai uusiseelantilaista...

Tämän vuoden ToH:n teema oli selvästi syötävät kukat, sillä kuten kuvista näkyy, niitä oli lähes kaikissa minun annoksissani. Aina joka vuosihan on jokin teema kaikissa annoksissa, joka siis heijastelee yleistä trendiä ravintolaruuissa. Toivottavasti ravintoloiden laadukkaat ainesosat ja niiden taidokas ja yllättävä valmistustapa sekä yhdisteleminen eivät jääne koskaan pois muodista!

Mm. pari vuotta sitten paikalla oli myös kirkkonummelainen Bistro O Mat, jolta söin todella hyvää XXX:iä. Vaikka kyseessä ovatkin juuri Helsingin maut, niin meidän kokoisessa maassa ihan hyvin tapahtumaan voisi osallistua joka vuosi ravintoloita muualtakin, kuin Helsingistä.

Ensi vuonna taas uudestaan kesäkuun puolessa välissä! Olen käynyt Taste of Helsingissä joka vuosi ja alta löydät linkit aikaisempien vuosien kokemuksiin:

Taste of Helsinki 2014

Taste of Helsinki 2013

Taste of Helsinki 2012

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ravintolapäivä 02/15 tuli kotiin

Viime helmikuussa Ravintolapäivää edeltävänä perjantaina bongasin Hesarin Nyt-liitteestä, että "Seitan Säkissä" tarjoaisi Ravintolapäivänä kotiin tuotuna vegaanisia ruokia. Hei cool, äkkiä sähköpostilla ajanvaraus! Saimme onneksi viimeisen meille sopivan ajan, joka sopi myös siihen vasta myöhemmin tajuamaani seikkaan, että Seitan Säkissä kokkaisivat ruuan siis asiakkaan kotona! Onneksi treenit olisivat vasta illalla. Tuplaonni, koska tässä ruuassa oli paljon sulateltavaa!

Ehdimme juuri salilta takaisin kotiin, kun kotikokit soittivat olevansa perilla. Meitä odotti kadulla kaksi iloista naista isojen Ikea-kassien kera. Nyt herkutellaan!

Raakaleipää ja maapähkinähummusta
Meillä oli aika lailla nälkä, mutta alkupalat, tai oikeastaan "kokin tervehdys", tulivat nopeasti. Ja olivat hyviä! Raakaa leipää tehtynä erilaisista siemenistä, pähkinöistä yms. sekä maapähkinähummusta. Noms. Piti oikein jarrutella, ettei täyttänyt mahaa pelkästään leivällä.

Seitan-päärynä-saksanpähkinäsalaatti
Alkuruokana oli sitten seitan-päärynä-saksanpähkinäsalaattia. Todella hyvää! Poikaystävä oikein santsasi, vaikkei ollut ennen syönyt seitania. Voi siis tarjota kotonakin!

Pääruokana oli melkoinen annos tulista seitania, tummia vihanneksia sekä kuskusia. Oli melkoisen tulista! Poikaystävä ei niin pitänyt tästä, joten jäipähän minulle vielä santsikierros myöhäisempää käyttöä varten.

Jälkkärinä oli hedelmäinen smoothie, mutta maha ei enää antanut myöten vaan ne piti säästää myöhemmäksi. Niistä ei ole kuvia, mutta menivät loistavasti jogurtin kanssa. NOM.

Raakapallot
Ei maha sentään niin täynnä ollut etteikö olisi voinut syödä ihania raakapalleroita. Taatelia, kookosta ja muuta hyvää. 

Aivan LOISTAVA idea! En ole varma, olivatko naiset viime toukokuun Ravintolapäivässä, mutta todella hyvä idea. Aika raskasta kyllä, koska he joutuivat kantamaan kaikkia ruokatarvikkeita sekä omia kattiloita ja pannuja. Meiltä Kalliosta he suuntasivat vielä Suomenlinnaan! Mutta eiköhän se ollut sen arvoista, ruokailu maksoi 25 euroa/nuppi. Ja myös ruokailijalta se oli ehdottoamasti sen arvoista.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Sitruuna-valkosuklaakreemillä täytetty pehmeä piparakku eli tervetuloa 2015!

Hyvää uutta vuotta! :D Huh, onpas ollut taas hässäkkää. Me nimittäin muutettiin! Hipsterien (ja laitapuolen kulkijoiden ja kaikkien siltä väliltä) Kalliosta lapsiperheiden Riihimäelle! Sanotaanko näin, että ei ollut mun idea vaan muutin mieheni töiden perässä. Ei siis työn vaan töiden. :D Helsinkiin jäi työt ja harrastukset, mutta täällä on yli 60 neliötä, parveke, sauna ja kani! ^^ Hommasin sellaisenkin. :) 

Viikon verran olen pendelöinyt nyt edestakaisin enkä ole vielä tullut hulluksi. :D Aamuisin Hesari viihdyttää ja myöhemmin sosiaalinen media tai kirjat. Helppoahan se nyt lämpimällä ja valoisalla kelillä on, mutta katotaan sitten syksyn ja talven pimeydessä...

Mutta siirrytään sitten vielä viime vuoden loppuun. Kaveri tuli Saksasta käymään ja buukkasi meidän Kallion kämpässä (ei ikävä kyllä onnistu enää ensi kerralla...) ja siitä sitten saatiin päähänpisto pistää uuden vuoden bileiden kutsu vähän isommalle joukolle.

Tässä postauksessa ei ole muuta, kuin tarjolla ollut kakku eli sitruuna-valkosuklaakreemillä täytetty pehmeä piparkakku. Vielä viimeinen jouluinen herkku! Tehdään siis piparkakkumausteilla maustettu kakku, sitruunakiisseli, leikataan kakkuun reikä, täytetään kakku kiisselillä ja laitetaan leikattu kakkuosa takaisin päälle. 

Kakun mukana uuniin levisi ihana piparkakun eli siis joulun tuoksu, mutta ties missä meni vikaan ja kakku hajosi keskeltä. Nöö! Noloa. Oliko ollut sitten liian pieni vuoka, koska kakku ei meinannut millään paistua keskeltä ja alkoi liikaa tummuta reunoilta. *sigh* Kuvakin oli niin ruma, etten viiitsi ottaa sitä edes tähän mukaan...

Kiisselillä täytetty kakku
Sain kuin sainkin kakun leikattua ja täytettyä kreemillä. Tiesin kyllä heti, että se ei tule hyytymään tarpeeksi. En tietenkään halunnut käyttää liivatetta, joten käytin ohjeessakin suositeltua Vege-geeliä eli kasvisperäistä hyydykeainetta yhden pussin. Laitoin kiisseliä ihan kakun piripintaan, mutta sitä jäi silti vähän yli. Note to self: ensi kerralla isompi vuoka... Ja enemmän valkosuklaata, niin hyytyisi paremmin!

Päälle vielä sitruunaista tomusokerikuorrutetta ja voilà! Kakku vuoden vaihtumiselle on valmis. Tuo kakun keskellä ollut reikä vähän pilasi kakun yllätyksellisyyden. :D Täytyy ensi jouluna tehdä tämä uudestaan.

Kun katsoo HS:n sivuilta reseptin kakun kuvaa niin kyllä hatuttaa. Hitsin liivate! :D Mutta ei voi mitään, kasvisversiolla on mentävä. Eli siis olin oikeassa: kiisseli valui aika kiitettävästi ulos kakusta, mutta oli se sentään jonkin verran hyytynyt. Että ei ihan totaalinen pannukakku. Ja mikä parasta, lopputulos oli hyvä! 

Note to self: osta parempi kamera... :/

Sitruuna-valkosuklaakreemillä täytetty pehmeä piparkakku
Ohje: HS.fi

Pehmeä piparkakku:
200 g voita
5 dl fariinisokeria
4 kananmunaa
3 dl kermaviiliä
6 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl muskottipähkinää
½ tl suolaa

Sitruuna-valkosuklaakreemi:
1 liivatelehti (tai Vegegel-pussi)
250 g valkosuklaata (kannattaa ostaa varoiksi enemmän, jos kreemi ei meinaa hyytyä)
1 ½ dl maitoa
½ luomusitruunan kuoret
2 dl kuohukermaa
1 dl smetanaa

Pilko huoneenlämpöinen voi kuutioiksi ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi fariinisokerin kanssa. Lisää puoliteholla vatkautuvan taikinan joukkoon vuorotellen kananmunat ja kermaviiliä. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele joukkoon.

Paista leivinpaperilla vuoratussa pyöreässä vuoassa (halkaisija 18 cm, reunojen korkeus yli 10 cm) 170 asteessa 40 minuuttia. Kokeile kypsyys puutikulla. Kumoa ja jäähdytä. Leikkaa kansi pois ja koverra kauttaaltaan niin että reunoille jää 2 cm kakkua (sisuksesta saa kuutioimalla ja kuivaamalla hyviä krutonkeja jouluiseen salaattiin).

Tee kreemi. Laita liivatelehti veteen likoamaan. Sulata valkosuklaa, kiehauta maito, jossa on seassa sitruunakuorenpalat. Sulata liivatelehti kuumaan maitoon. Poista sitruunan kuoret ja sekoita vähän kerrassaan kuuma maito sulaan valkosuklaaseen.

Sekoita joukkoon kerma ja smetana. Anna täytteen jähmettyä lusikoitavaksi jääkaapissa (noin 1 tunti). Täytä koverrettu kakku kreemillä, nosta kansilevy päälle ja laita vetäytymään jääkaappiin vähintään 5 tunniksi. Koristele.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Iskän 67-vuotisjuhlat: blinejä, tiramisua ja porkkanakkua

Jee! Olen aika innoissani! Ja toisaalta hermostunut! Viime viikonloppuna tehtiin poikakaverin kanssa isoja ostoksia (ei sentään kämpän kokoisia :D ) ja isoja päätöksiä. Tämän kuun aikana muuttuu moni asia, mutta varmasti kaikki positiiviseen suuntaan. Stay tuned, varmasti täälläkin höpisen aiheesta lisää, kunhan sen aika on. Vielä pari viikkoa tutuissa kuvioissa. :)

Blini
Tutuista ja tuntemattomista kuvioista viime helmikuuhun ja iskän 67-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Oikeastihan hän syntynyt tammikuun lopulla, mutta tänä vuonna hän päätti repäistä ja viettää viinittömän tammikuun. Ja eihän nyt hänen synttäreitään voi juhlia ilman kuohuviiniä tai viiniä! Pakkohan ne juhlat oli siirtää viikolla, joku roti. :D

Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, teimme blinejä. Erilaisilla kylmäsavukaloilla (mm. lohta ja siikaa) sekä perinteiset täytteet punasipuleineen, smetanoineen ja tilleineen. Ei voi tehdä uutta unohtamalla perinteet, pätee moneen muuhunkin asiaan kuin vain blineihin. :D

Tiramisu with a twist.
Twisti alkaa kyllä näin neljän kuukauden jälkeen hämärtyä... Tuorejuustoa (olisiko vielä jonkinlainen kermalikööritujaus mukana), keksimuruja sekä vadelmavodkavadelmia eli siis vadelmia, jotka olivat antaneet kaiken värinsä ja ison osan makuaan uidessaan vodkassa ja jäljelle oli siis jäänyt kalpeita ja viinaisia marjoja. Superb. Ja kuten aina, liian iso annos. :D


Iskä toivoi porkkanakakkua lahjaksi ja minähän täytin toiveen. Oli muuten kiva pitkästä aikaa tehdä porkkanakakkua! Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. (Niin kauan aikaa etten jaksanut käydä kaikkia kakku-aiheisia postauksia läpi. :D ) 

Aloittelin leipojan uraani joskus vuooooooosia sitten ja silloin pravuurini oli juuri porkkanakakku kirjasta "Nuoren kokin helpot ja nopeat". Kirja on edelleen minulla ja vaikka olenkin siirtynyt jo ns. kovempiin leipomuksiin, en epäröi käyttää kirjan porkkanakakun ohjetta.

Porkkanakakussa on kyllä sitä jotain... Melkein kuvittelee syövänsä jotain terveellistä, kun kakussa on porkkanaa ja pähkinöitä... Mutta sitten päälle lappaa himokerroksen tuorejuustokuorrutetta eikä tee enää mieli huijata itseään. :D

Mmm....

Namsmums. Miksi kannattaa vain kuorruttaa päältä kun voi laittaa kuorrutetta myös väliin. :D 


Ei enää mitään hajua, mitä porkkanakakun ohjetta käytin. Joten laitan tähän Nuoren kokin helpot ja nopeat -kirjan reseptin! 

Nopea ja helppo porkkanakakku

Kakkupohja
225 g porkkanoita
4 dl vehnäjauhoja ja 3 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
2 dl tummaa sokeria (esim. fariinisokeria)
1 appelsiinin kuori raastettuna
2 tl jauhettua kanelia
55 g kookoshiutaleita
2 suurta munaa
1,5 dl öljyä (esim. auringonkukka)
1 appelsiinin mehu

Kuorrutus
225 g tuorejuustoa
85 g voita
1,5-2 dl tomusokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele kakkuvuoka. Leikkaa leivinpaperista kakkuvuoan kokoinen pyöreä pala ja peitä vuoka paperilla.

Kuori ja raasta porkkanat. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe kulhoon. Sekoita joukkoon porkkanaraaste, suola, sokeri, appelsiininkuoriraaste, kaneli, pähkinät ja kookoshiutaleet. Lisää jauhoseokseen munat, öljy ja appelsiinimehu. Sekoita tasaiseksi ja lusikoi vuokaan.

Paista kakkua 60-75 minuuttia kunnes kakun keskelle työnnettyyn tikkuu ei jää taikinaa. Jäähdytä kakku ja kumoa sitten ritilälle. 

Kuorrutus
Sekoita tuorejuusto, voi ja tomusokeri keskenaan kulhossa tasaiseksi. Levitä lastalla kakun päälle.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Isänpäivä: kurpitsapullat ja suklainen crème brûlée

Kurpitsapullat
Huh! Kiireinen kausi on takana ja kesäkausi alkanut. Ja tällä tarkoitan tietysti treenikautta, sillä niin tanssi- kuin muissa harrastuksissani kausi alkaa syksyllä ja päättyy toukokuussa. Yksi laivakeikka ja yhdet kisat plus muut harkat ja työt ja alkuvuoden opiskelut, huh! Nyt saa vähän rentoutua kesällä...kesätreenien merkeissä! :D Tosin rennommalla asenteella. Ehkä. 

Tai on pakko, koska viime kausi meni kyllä aika punaisella. Tuli innostuttua liikaa tuplatreeneistä, mutta ruokavalio ei sitten pysynyt siinä mukana eli yritin syödä liian vähän... Noh, onneksi käynti työpaikkalääkärillä auttoi, sillä pakkohan se on uskoa, kun asian kuulee ammattilaiselta: enemmän hiilareita ennen treeniä ja tuplatreenien välissä lisää energiaa koneeseen. On se vaikeaa, vielä tämän ikäisenäkin, mutta sallittakoot se. Tästä kuitenkin on hyvä jatkaa, sillä jaksaa paljon paremmin! Eikai? :D Eli karppaus hiiteen, tummaa leipää ja ravitsevaa ruokaa lisää. (Ja kun lihakset kasvaa ja keho saa kunnolla ravintoa, niin satunnaiset herkutkaan ei heti jämähdä vyötärölle...)

Kesästä siirrytään kuitenkin vielä viime syksyyn ja isänpäivään. Marraskuun synkeissä tunnelmissa on aina kaksi valopilkkua (tai useampikin, jos on pikkujouluja :D ): omat synttärit ja isänpäivä. Jee, iskä. <3 Viime vuonnahan sattui niin, että menimme bf:n kanssa juhlimaan synttäreitäni Sandro'siin, joten ehdin iskän luokse vasta illalla kahveille. Brunssiähkystä pitää vielä mennä iskälle syömään pullaa. 


Eikä mitä tahansa pullaa, vaan kurpitsapullaa, sisällä siis amerikkalaista makeaa kurpitsasosetta. Ne olivat myös "terveellisiä" eli täysjyväjauhoja, hunajaa makeuttajana, kookosöljyä... Ja tietysti ihania mausteita, kuten kanelia, kardemummaa, pomeranssikuorta... Upposi myös tähän melkein 70-vuotiaaseen herraan.


Herkutteluun kuului myös synttärijuhlista yli jäänyt kakku ylijääneellä mustalla sokerikuorrutteella. Sitruunainen lakritsikakku, nom. Kuorrute oli ehtinyt kärsiä matkalla, mutta ei se makua haitannut. Haima, jaksa vielä vähän!


Nimittäin ei se lopu tähän! Olin nähnyt ohjeen suklaisesta crème brûléesta Hesarissa ja odottanut hetkeä, jolloin päästä kokeilemaan sitä. Ja totta kait paras hetki oli kahden muun herkun ja brunssin jälkeen. Mutta oli se sen arvoista! Jos pidän crème brûléesta ja pidät suklaasta, niin kuvittelpa ne yhdessä. Jep. 'Nuff said. Eikä tartte edes poistua tältä sivulta, sillä ohje löytyy alta. 

En käyttänyt sokerikuorrutetta, koska olisi mennyt ikä ja terveys herkun jäähtymistä odotellessa ja ilta alkoi jo olla pitkällä. :D


Suklainen crème brûlée
Ohje: Helsingin Sanomat

4 annosta

½ vaniljatankoa
1 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
3 rkl sokeria
100 g tummaa suklaata (käytä mieluiten 60-prosenttista suklaata, esim. Brunberg 2 x 50 g, HUOM! Jos käytät 70-prosenttista suklaata, lisää 1 rkl sokeria)
3 keltuaista isoista kananmunista

Lisäksi:
2–3 rkl ruokokidesokeria
2 dl vadelmia (kotimaisia, jos pakastettuja)

Puolita vaniljatanko, halkaise se ja raaputa sisus kattilaan. Lisää maito, kerma ja sokeri. Kiehauta ja ota pois liedeltä. Anna jäähtyä hetki.

Pilko suklaa ja lisää kermaseokseen. Vatkaa tasaiseksi.

Erottele munista keltuaiset ja vatkaa ne vispilällä suklaaseokseen.

Annostele seos neljään laakeaan crème brûlée -vuokaan. Kypsennä 95-asteisessa uunissa noin 2 tuntia. Vanukas on valmis, kun se värähtää liikautettaessa, mutta ei enää aaltoile.

Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Laita ne sitten kylmenemään jääkaappiin. (Voit valmistaa vanukkaat tähän asti jo tarjoilua edeltävänä päivänä.)

Ota vanukkaat huoneenlämpöön puolta tuntia ennen pinnan polttamista, jotta sisus ei jää jääkaappikylmäksi. Polta vanukkaiden pinta juuri ennen tarjoilua. Kaada brûléen päälle pieni keko ruokokidesokeria. Kääntele ja napauttele vuokaa niin, että pinta on tasaisen sokeroitu. Kaada varovasti pois ylimääräinen sokeri. Toista sama kaikille vuoille. Polta sitten pinta kauniin ruskeaksi pienoispolttimella (sokeri saa kuplia poltettaessa hieman, jotta pinnasta tulee rapea). Liikuta poltinta koko ajan, jotta sokeri ei kärähdä liikaa. Voit paahtaa brûléet myös uunissa grillivastuksen alla.

Tarjoa crème brûlée au chocolat tuoreiden tai sulatettujen vadelmien kanssa (kotimaisten, jos käytät pakastevadelmia).

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Triplasuklaa-karpalobrookies

Karpalo-valkosuklaabrookies

Kukapa ei tykkäisi brownies-leivonnaisista, noista suklaisista ihanuuksista? Parhaimmillaan silloin, kun reunat ovat kiinteytyneet, mutta keskusta on vielä pehmeä. Brownie-taikinaan voi lisätä maun mukaan lisää rouhittua suklaata tai pikakahvijauhetta tai karkkeja tai pähkinöitä...

Entä kukapa ei tykkää kekseistä? Rouskuvista tai sitten sitkeistä, höystettyinä lempiherkuillasi, kuten suklaarouheella, pähkinöillä tai karkeilla. Kenties jopa kuivatuilla marjoilla. Tai sitten keksitaikinasta voi jättää munan kokonaan pois ja tarjota taikinaa raakana. Tai juustokakun sisällä.


Entä sitten, kun yhdistää browniet ja keksit? Syntyy yksi leivontavillitys lisää eli brookies. Tämä juttuhan on jo melko vanha, Suomeen brookiesit rantautuivat viime vuonna ja Jenkeissä ne ovat tietysti olleet pinnalla jo monta vuotta, kuulemma ovat Brooklynistä kotoisin. Mutta siitä viis, yhdistelmä toimii.

Tein näitä perinteiselle The Joulukalenteri -maratonille (kyllä, se on minun ja kaverini jouluperinne) sekä edellisen päivän Itsenäisyyspäivän kekkereihin. Todella hyviä! Tosin pidin itse eniten tuosta keksitaikinasta, jossa makeaan yhdistyi karpaloiden kirpeys. Brownieosa oli liian tuhtia jopa minun makuuni (siihen tulee myös kaakaojauhetta suklaan lisäksi), joten voisi kokeilla tehdä pelkäm suklaisen brownien ensi kerralla. Tätä kun voi varioida loputtomiin.


Ylläolevasta Brooklyn-linkistä löytyy Hesarin sivuilta Brookies-ohje, jossa brownietaikinaan on käytetty tummaa suklaata mutta ei kaakaojauhetta. Alla kuitenkin se HS:n ohje, jolla nämä tämän postauksen brookiesit on tehty:


Brownies-pohja:
75 g voita
1½ dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl kanelia
2 kananmunaa
2½ dl sokeria
1½ dl suolattuja ruskeita manteleita
1½ dl vehnäjauhoja
150 g maitosuklaata

Cookies-kerros:
150 g valkosuklaata
1 dl kuivattuja karpaloita
100 g huoneenlämpöistä voita
1½ dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 iso kananmunaa
3¾ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
¼ tl suolaa

Kanelikermavaahto:
(jätin tämän välistä)
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
½ tl kanelia


Tee ensin brownies-pohja. Sulata voi. Sekoita joukkoon kaakaojauhe ja kaneli. Jäähdytä seos. Vatkaa kananmunat ja sokeri kulhossa kevyesti vaahdoksi. Kaada joukkoon kaakao-voiseos ja sekoita tasaiseksi.

Hienonna suolatut mantelit veitsellä karkeaksi rouheeksi. Sekoita vehnäjauhot ja mantelit keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Rouhi maitosuklaa isohkoiksi paloiksi, lisää taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Vuoraa leivinpaperilla 20 cm x 30 cm:n kokoinen uunivuoka. Levitä brownies-taikina tasaisesti vuokaan. Nosta vuoka jääkaappiin puoleksi tunniksi. Tee tällä välin cookies-taikina.

Rouhi valkosuklaa veitsellä. Hienonna karpaloita hieman.

Vatkaa voi, sokeri ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa tasaiseksi.

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, vaniljasokeri ja suola keskenään. Lisää jauhoseos voi-sokerivaahdon joukkoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Lisää valkosuklaarouhe ja karpalot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Nostele cookies-taikinaa lusikalla nokareiksi brownies-taikinan päälle. Se leviää pohjan päälle.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes brownies tuntuu reunoilta kypsältä. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja leikkaa paloiksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta vaniljasokerilla ja kanelilla. Tarjoa leivonnaisen kanssa.


lauantai 25. huhtikuuta 2015

Täytetyt paprikat, kurpitsagalette ja kurpitsa-päärynäkeitto

Syksy on kurpitsoiden sesonkia. Sanon tämän ja silti uunissa paahtuu kurpitsat täyttämistä varten. (Miten ihmeessä lehti oikein sai ne koverrettua ilman pehmittämistä? Kaupan lajike on selvästi sementtilajike...) Kikherneitä, fetaa, pinaattia... 

Innostuin kurpitsasta vasta viime syksynä, kun vihdoin kokeilin jotain muuta kurpitsareseptiä, kuin pelkkää kurpitsapiirakkaa. Tai bataattia. Kurpitsa on todella ravitseva ja maukas juures! Sellainen makeahko.

Hei, olen myskikurpitsa. Valmiina palvelukseen!

Suomessa myydään varmaan eniten myskikurpitsaa. Tietysti Halloweenin aikaan lokakuussa löytyy enemmän valikoimaa, mutta vuoden ympäri (kuten nyt huhtikuussa) myskikurpitsaa. Aivan hiton tiukka paketti; jos lähtee leikkaamaan niin moottorisahaa tulee ikävä. Mutta kannattaa äheltää, kyllä se pikkuhiljaa notkistuu. Ja jos ei millään niin sitten alkulämmöt uunissa.

Halloum-juustolla ja kvinoalla täytettyjä paprikoita

Tosiaan, kurpitsaa tuli tehtyä viime syksynä kahteen kertaan, niin galetessa (ranskalainen piiras) kuin keitossakin. Bonuksena kvinoalla ja halloum-juustolla täytetyt paprikat. Uskokaa tai älkää, maun salaisuus on kaneli! Kvinoan sekaan sekoitetaan porkkanaraastetta ja manteleita sekä mausteeksi (muun muassa) kanelia. Toimii loistavasti myös suolaisessa ruuassa! Suosittelen!

Ohje Maku-lehdestä 1/2015 eli löytyy myös lehden nettisivuilta. Pitää kyllä tehdä tuota täytettä uudestaan ihan pelkästään. Sopii varmasti vaikka kanan tai katkarapujen, lohen, tofun, noh, minkä tahansa sellaisen kanssa, joka kestää mausteita.

Galette.
Piirakat, ah piirakat. Peruspiirakoiden jälkeen oli kiva kokeilla jotain uutta eli ranskalaista galettea. Siinä taikina rullataan täytteen päälle kuvan mukaisesti. Hyvä ohje, mutta ensi kerralla enemmän makua ricotto-juustoon. Ja pitää ruveta käyttämään sitä enemmän! Esimerkiksi juustokakuissa...

Täydellinen iltapala: piirakkaa ja paprikaa
Leivoin galeten ja täytetyt paprikat yhdellä kertaa ja niistä sai aivan loistavan lauantai-illan illallisen. Noms. Galetteen tuli myös rouhittuja saksanpähkinöitä. Pehmeyttä, makeutta sekä rousketta. 
Top notch.

Galetteen meni vain puolikas kurpitsa, joten toiselle puolikkaalle piti keksiä nopeasti käyttöä. Ja sehän löytyi päärynä-kurpitsakeitosta! Makeaa päärynää yhdistettynä puolimakeaan kurpitsaan. Kyllä. Ei kannata epäröidä makean hedelmän käytössä keitossa. Päärynä on kuitenkin mieto hedelmä. Paahdetaan kurpitsan kanssa uunissa, keitetään kattilassa ja soseutetaan samettisen pehmeäksi.

Päärynä-kurpitsakeitto kurpitsansiemenillä

Keiton päälle pitää tietysti paahtaa kurpitsasta ulos kaivetut siemenet. Waste not! Puhdistaa siemenet kurpitsan maltosta ja paahtaa kuumalla pannulla tummanruskeiksi. Nam. Täydellinen, noh, olisiko ollut sunnuntai-illallinen.


Pahoittelen, etten onnistunut taaskaan löytämään näiden viimeisen ohjetta. Joku Glorian Ruoka & Viini -lehti se todennäköisin on, mutta en onnistunut löytämään reseptiä nettireseptiluettelostaan (joka on kyllä vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta). Jos ne joskus osuvat silmään niin laitan tänne!