Mikä kuuluu ehdottomana elementtinä sinun aamuusi? Mitä ilman silmät eivät avaudu ja koko päivä on pilalla? Kuppi kahvia on varmaan monen vastaus. Vai lasi appelsiinimehua? Jogurtti? Supersmoothie? Viherorasshotti? Näitähän riittää. Huomasin viime vuoden lopun mahataudin jälkimeiningeissä, ettei omaan aamuuni välttämättä tarvitsisi kuulua kahvikuppi, mutta Hesari siihen kyllä kuuluu. Ja siis paperiversiona.
Vanhempani ovat aina tilanneet Hesaria joten jossain vaiheessa teinivuosiani aloin minäkin sitä lukemaan, Omaan kämppääni se on tullut aina. Aamu ei ala ilman Hesaria. Vaikka uutiset saisi nopeammin luettua jo vaikka edellisenä iltana tabletilta tai kännykällä niin ei se ole sama. Ah, paperin rapina. Ja kiitos uudistuksen, ei tarvitse tapella osien kanssa tai hermoilla, kun valtavan kokoinen lehti ei asetu. Helsingin Sanomat, vaikka muuttaisin Utsjoelle niin tilaisin sinua silti.
 |
| Lehtikaali-pähkinäpaistos |
Tästä Hesarin rakkauslaulusta pääsemmekin päivän ruokapostaukseen. Kaivelin taas kaikki viime syksyn Glorian Ruoka & Viini -lehdet läpi ja sadattelin, että missä ihmeessä on lehtikaali-pähkinäkreppien ohje? Kunnes tajusin, että hei, minähän luin sen Ruoka-Hesarista! (Hesarin parhaat päivät ovat to-su, jolloin tulee Ruoka-liite, Nyt-liite, Lauantai-liite ja Sunnuntai-liite.) Oli pakko, kun eteen avautui herkullinen ohje lehtikaalista, pähkinöistä ja kermasta (kaurakermaa) sekä niiden kanssa tarjoiltavista spelttiletuista. A must-try!
 |
| Spelttilettu |
Ensin kreppitaikinan ainekset sekaisin ja kulhoon kahdeksi tunniksi turpoamaan. Sitten lehtikaalit pähkinöiden ja muiden tilpehöörien kanssa paistumaan ja lettuja pannulla paistelemaan. Pieni pannuni oli juuri sopiva täydellisen letun paistamiseen. Onneksi lettuja ei tarvinnut paistaa kuin yhdeltä puolelta niin säästyin aina niin jännittävältä kääntelyltä.
 |
| Täytetty kreppi |
Ota lettu. Täytä se kermaisella lehtikaali-pähkinämuhennoksella. Taita. Syö. Täydellinen sunnuntai-illan ruoka. Too bad lettuja jäi yli ennen kuin muhennos loppui ja ne ehtivät viettää liikaa aikaa jääkaapissa. Olisi pitänyt pistää bf syömään niitä enemmän ja tehdä ajoissa uusi täyte. Ei aina tarvitse tehdä lehtikaalisipsejä vaan niitä voi käyttää kuin muitakin vihreitä vihanneksia.
Ja koska miksi pitäisi tyytyä vain yhteen (tai oikeastaan kahteen) ruokaan, niin valmistin myös paahdetuista valkosipuleista tehtyä keittoa. Myöskin samasta HS:n ruokalehdestä.
Valkosipulia keitossa, sinä kavahdat? Pelko pois, paahtaminen uunissa karkottaa valkosipulin kitkerän maun eikä bf maininnut henkeni haisevan valkosipulille. Keitossa on juuri sopiva vienon valkosipulin maku. Lämmittää mukavasti niin syksyllä kuin talvellakin. Ainoa harmi on ehkä se, että paahtuneiden valkosipulien kuoriminen jättää aika tymäkän hajun käsiin.
Ruuanlaitto on terapiaa. Ja parhaassa tapauksessa myös toiset haluavat syödä tekemiäsi kokkauksia ja tulevat onnelliseksi. Kiitos paperi-Hesarin, joka toi nämä reseptit silmieni eteen ja kiitos netti-Hesarin, jonka avulla minun ei tarvitse kirjoittaa reseptejä tänne vaan voin vain linkata niihin.
Paahdettu valkosipulikeitto.
Lehtikaali-pähkinäkrepit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti