Kotitekoiset Snickers-patukat synttärilahjaksi

Kaveri juhli synttäreitään viime vuoden marraskuun lopulla ja päätin tehdä hänelle tapani mukaan ruokalahjan. Ruokalahjojen ideointi ja teko on erityisen kivaa, koska silloin täytyy miettiä leivontaa eri näkökulmista: a) mahdolliset allergiat b) lopputuloksen hieno ulkonäkö c) kuljetettavuus juhlapaikalle. Ekstrajännitystä saa, kun on jo päättänyt mitä tekee ja tekopäivänä, tyyliin juuri ennen ostoksille menoa muistaa kysyä juhlakalulta, että olikos sinulla jotain ruoka-allergioita...

Snickers kinuskin peitossa

Onneksi kaverini ei ollut allerginen pähkinöille, sillä halusin tehdä hänelle Snickers-patukoita! Tai paloja, miten sen nyt ottaa. Kotitekoisten suklaapatukoiden ohjeita on netti tietysti pullollaan Snickers-patukoista meille hieman tuntemattomampiin Reases Peanut Butter Cups -herkkuihin. Pitäisikö tänä vuonna kokeilla tehdä myös Mars-, Bounty- ja Reases-herkkuja? Kyllä pitäisi!

Mutta asiaan. Kaikkihan varmaan tietää, mistä Snickers koostuu. Maapähkinöistä, nugaasta (tai ainakin sen tyyppisestä valkoisesta tahmeasta massasa), karamellista ja suklaasta. Siis kaikesta ihanan rasvaisesta ja sokerisesta. Mutta hei, maapähkinöissä on proteiinia! :D No ei, ihan oikeasti, nämä ovat melkoinen over kill...

Kaikista mahdollisista Snickers-ohjeista en edes valinnut kenenkään bloggaajan versiota vaan menin suoraan jenkkiläisen sokerivalmistajan sivuille. (Tosin tämä ohje on varmaan monenkin bloggaajan testaama...) Siinä ei nougaa-tyylinen kerros saadaan aikaan vaahtokarkkitahnan ja maapähkinävoin avulla. Oh boy, että sitä sekoitusta on kiva sekoittaa tomusokerin kanssa, kun lastaan tarttuu enemmän massaa, kuin mitä jää kippoon sekoitettavaksi ja tomusokeri pöllyää joka puolelle... Mutta on se hyvää! Huh. Yksi lusikallinen ja sen TUNTEE, kuinka haima kääntää insuliinin erityksen täysille.

Maapähkinät voi HAISTAA

Karamellikerros tehdään karamelleja sulattamalla. Ehkä voisi juuri ja juuri ostaa valmiissa purkissa tiivistemaidosta tehtyä karamellia, mutta itse en sentään ostaisi kinuskikastiketta tähän. Ei ole sama juttu. Ja jos ostaa esim. pehmeitä karamelleja, niin ei tarvitse keitellä kauaa versus jos ostaa niitä kovia. 

Ja siis katsokaa nyt tuota kuvaa yllä: et VOI vain olla ottamatta yhtä palaa, vaikka olisit vannonut, että annat kaikki kaverillesi lahjaksi. Hupsista, ei ole tarpeeksi isoa laatikkoa, johon mahtuisi kaikki palat, no voihan sentään!

Nämä on sitten säilytettävä jääkaapissa, mielellään käytettävä myös aika ajoin pakkasessa, sillä muutoin karamelli lähtee juoksemaan ja koko komeudesta tulee pelkkää sotkua. Mutta hyvää sotkua... Nämä onneksi säilyivät lyhyen matkan kaverille asti. Ja säilyi niitä kotona myös poikaystävälle asti. 

Leikkasin nämä ehkä hieman liian isoiksi, koska uskon, että silmät välittävät näistä tiedon myös haimalle, jotta se osaa varautua tuohon sokerin määrään... Käytin tähän suolattuja maapähkinöitä ohjeen vastaisesti, koska makean ja suolaisen yhdistelmähän se vasta addiktoivaa onkin (kiäh, kiäh...), mutta ajattelin myös, että pieni suola auttaisi edes vähän  taittamaan makeutta. Olisi voinut varmaan ripotella merisuolaa myös kinuskin päälle. Ensi kerralla voisi kokeilla myös vielä tummempaa suklaata. Vai onko se vain huonompi asia, että näitä voisi kenties syödä enemmän, kun eivät tunnu niin makeilta? :D

Kaveri tilasi näitä jo seuraaviin illanistujaisiin. Tosin sinne voisi kokeilla tehdä version manteleista, koska pidän niistä enemmän. Tai cashew-version. Ja voisi lopettaa laiskana olemisen ja jauhaa itse oman pähkinävoinsa. Tuskin nyt sähkönkulutuskaan nousisi niin paljon, etteikö tulisi halvemmaksi kuin valmiiksi ostetut (kahdeksan euroa/200 grammaa). Eikä ainakaan tähän ohjeeseen mennyt kuin kuusi ruokalusikallista. 

Resepti Imperial Sugarin nettisivuilta tai kokeile onneasi Googlen kautta.