perjantai 13. marraskuuta 2015

Halloween-teemaiset synttärituparit

Muutettiin tosiaan poikaystävän kanssa maall... tai siis Riihimäelle *köh* maalle *köh* juhannuksen jälkeen. Päästiin juhlimaan tupareita vasta nyt poikaystävän vanhempien maatilakeimuroiden loppusyksystä helpotuttua. Samaan kasaan kannatti heittää myös synttärieni juhlinta (virallinen päivä oli tiistaina, olen siis nyt 28, jee!), koska päätimme pitää bileet tässä kuussa. Meinasi mennä sählingiksi, kun samalla illalle meinasi osua poikaystävän vanhempien järkkääät sukukekkerit, mutta onneksi ne saatiin siirrettyä seuraavalle sunnuntaille.

Olen aina halunnut pitää Halloween-bileet eikä minua estänyt edes se, että kaveri piti edellisenä viikonloppuna eli juuri Halloween-päivänä, omat synttäribileet poikaystävänsä kanssa (ei Halloween-teemalla sentään). Joten viikko myöhässä tai ei, who cares! Joulusuklaatkin on ollu kaupoissa jo kuukauden... Halloween it was ja oli hämähäkinseittikuvioitua pöytäliinaa, hämähäkkikoriste ulko-ovessa, luuranko- ja lepakkokoristeita sisällä ja poikaystävällä karmea luurankopuku ja mulla valtava noidan hattu! Ahdoin itseni myös korsettiin noidan asua varten, joten hommat oli vielä vähän kesken kun kaveripariskunta ehtikin paikalle puolta tuntia etuajassa. :D 

Onneksi sain lopulta kaiken valmiiksi, vain 15 minuuttia myöhässä. Ja onneksi on poikaystävä, joka avasi ovea, tarjoili vieraille skumppaa ja leikkasi leipää pöyään minun häärätessä levitteiden kanssa. :D Ei mee aina nappiin, mutta menkööt.


Halloween-juhlissa pitää tietenkin olla Halloween-kakku! Eli järjetön, nelikerroksinen suklaakakku itsetehdyllä lakritsikastikkeella ja sitruunatuorejuustolla (ei itsetehtyä siis!) sekä oranssilla sokerikuorrutteella ja Halloween-koristeilla (kyllä itsetehdyillä). Sulatin siis kahdessa desissä kermaa ja kahdessa desissä maitoa pehmeää lakritsia kastikkeeksi ja täytin perus-suklaakakkupohjat sillä sekä maustamattoman ja sitruunatuorejuuston yhdistelmällä. Oranssi sokerikuorrute löytyi kaupasta; onneksi Halloween on tullut jäädäkseen ja kaupasta löytyi sellaista valmiina! Viimeistelin kurpitsa-, haamu-, lehti- ja ristikoristeet itse. Haamuista tuli tosi söpöjä, vaikka itse sanonkin!


Kakku näyttää tässä vähän sieneltä. :D Halusinkin oranssin kuorrutuksen vähän yli kakun reunojen. Ei välttämättä ollut paras idea, sillä kesken kaiken jäähdytystä se mokoma luiskahti kakun päältä parvekkeen liinalle! Aaargh! Onneksi sain sen avattua ehjänä ja siirrettyä kaiken takaisin paikoilleen. Kieltämättä kakku oli vähän kenossa....

Kakkuhan on siis niin IN kuin vain voi olla, sillä se edustaa leivontamaailman uusinta trendiä (siis Suomessa; ulkomailla tämä on ollut jo jonkin aikaa) eli se on naked cake. Kakkua ei siis kuorruteta reunoilta vaan sen täyte näytetään kaikelle kansalle. Se on siis naku. 


Kaikkein hikisin urakka oli muumiokeksien tekeminen. Olin ostanut kaupasta hattivatti-piparkakkumuotin, jolla taiteilin suklaahipputaikinasta pipareita. Sellainen rasvainen taikinahan on pain in the ass, jos yrittää ottaa mitään muotilla. Piparitaikina on sitten erikseen ja siinäkin suosittelen vahvasti kaupan valmistetta. :D 

Noh, olin sentään sen verran fiksu, että kaulitsin taikinan suoraan pellille. Näitähän ei siis nostella mihinkään, ellei halua umpijauhoisia keksejä. Ja suklaakin täytyy rouhia ihan silpuksi. Oli se vaan hidasta, kun kaikki muotin ympärillä ollut keksitaikina piti kaivella pois veitsellä. Mutta mielestäni lopputulos oli onnistunut! Hattivatit turposivat uunissa juuri sopivan epämuodostuneiksi ja tomusokerilla sekä punaisella kuorrutteella viimeisteltynä niistä tuli ihan muumion näköisiä! Vanhemmatkin nauroivat niille kuollakseen, kun näytin kuvia. :D

Söin tässä viimeiset tänään, kun lohdutin itseäni kipeyden kourissa kotona. ;)


Bileiden teeman varmistuttua googlailin vähän inspiraatiota esimerkiksi Pirkan ja Fazerin Halloween-ohjeista. Fazerilla oli hauskat turkinpippurirouheella höystetyt marengit, jotka oli tuunattu haamuiksi. Joo! Kolme valkuaista (hitto ne keltuaiset ovat olleet odottamassa pääsyä johonkin hedelmätahnaan...parasta heittää pois), 2,5 desiä sokeria, pursotus korkeiksi keoiksi uunipellille ja tunniksi 130-asteiseen uuniin. 


Tulos oli ehkä enemmän Elvis-tukkaiset hirviöt, kuin haamut; varsinkin koristelun jälkeen. Punainen elintarvikeväri (sellaista piparin kuorrutukseen tarkoitettua putkilosta) ja pehmeät hopeapallot olivat loistavat silmiksi ja sitten vielä sulatettua suklaata lisäkoristeiksi. Hauskointa näissä oli se, että kaikki hieman repeilivät ja jokaiselle muodostui täten (useimmiten alaspäin osoittava) suu. Epic. Eiväthän ne paljolta maistuneet, mutta ihan jees! 

Päästin itseni helpolla suolaisen kanssa, mutta toisaalta en, koska tein siis patonkiviipaleille kolmea dippiä: tonnikalaa, kylmäsavustettua lohta ja tofua ranskankermalla, yrteillä ja kevätsipulilla. Joten siitä ei kuvia tällä kertaa.

Bileet sujuivat hyvin ja muutama vieraskin oli pukeutunut! Saimme glögiä, punkkua, viherkasveja, suklaata ja paljon skumppaa. Jatkoilla paikallisessa klubissa meni pilkkuun asti ja seuraavana päivänä isänpäivän juhlinnassa oli hieman väsynyt olo. :D Noh, kerrankos sitä.